Törmäsin joku aika sitten Hoeglin, Gibbertin ja Mazurskyn mielenkiintoiseen artikkeliin, jossa he pohtivat sitä milloin vähemmän on enemmän innovaatioprojekteissa. He siis pohtivat sitä milloin taloudelliset rajoitteet kääntyvät projekteissa eduksi. Oletus on usein ollut se, että innovaatioihin tähtäävien projekteille syntyy suotuisammat olosuhteet silloin kun organisaation resurssit eivät ole täydessä käytössä, vaan sillä on liikkumavaraa (organizational slack). Tämä mainittu artikkeli pyrkii osoittamaan, ettei kysymys ole yksinkertainen, vaan suppeillakin resursseilla on voitu saada ihmeitä aikaan. No, Suomessa tunnetaan aika hyvin sanonta, että ”luovuus alkaa kun rahat loppuu”, joten meillä ehkä oli tietoa asiasta entuudestaan.

No, en varsinaisesti ole tässä kirjoittamassa resurssien ja ajattelun yhteydestä, vaan ajattelun ja ns. boksin yhteydestä. Olette varmaan kuulleet boksin ulkopuolelta ajattelusta. Ehkä jopa osaatte ajatella itsekin sillä tavalla. Sen ja tämän ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan kuulemma boksin ulkopuolelta ajattelua. Vaan mitä tämä mahtaa tarkoittaa? Sille voi näköjään antaa kaksi merkitystä.  Useille se tarkoittaa vaan sitä, että ajattelee eri tavalla kun joku kysymys on tavattu ajatella. Tutkimuksessa se näyttäisi tarkoittavan myös sitä, että ajatusten vaihtelua ja monimuotoisuutta on niin paljon, että se mahdollistaa hyvien ideoiden syntymisen. Tämä toki toteutuessaan jättää omaa ratkaisuaan etsimään sitten sen millä ne hyvät ideat tai ideoiden aihiot tunnistetaan. Voisin kuvitella, että mitä enemmän on boksista irtauduttu, sitä vaikeampaa on sitten idean myyminen. Voi olla toisinpäinkin tosin, en osaa tässä yhteydessä varmuudella sanoa.

Kaikki innovaatioiden ja luovuuden tutkijat eivät pidä boksin ulkopuolelta ajattelua suinkaan parhaana tapana saada toivottuja tuloksia. Aika vahva kannatus on myös boksissa pysyvälle ajattelulle. Voi jopa kysyä onko kaikista bokseista edes mahdollista poistua, sillä ajatteluhan ei ole tyhjälle taululle kirjoittamista, vaan pikemminkin jo hallitun soveltamista mahdollisesti palat uudella tavalla yhdistellen. Samalla tavalla kuin tarvitsee sanoja ja lauserakenteita jotain sanoakseen, tarvitsee käsitteitä ja malleja jotain ajatellakseen.

Hyvin tunnettu tämän suunnan edustaja on Finken yksinään ja yhdessä Wardin ja Smithin kanssa 1990-luvulla lanseeraama Geneplore-malli, joka näkee luovuuden tai ajattelun koostuvan ideoita synnyttävästä (generation) ja hyödyntävästä (exploration) vaiheesta, ja tilanteessa ilmenevistä rajoitteista. Erityisesti tuohon ideoita synnyttävään vaiheeseen liittyvät em. mallissa luovia ideoita edeltävät rakenteet (pre-inventive structures), joita me hyödynnämme ajattelussamme, vaikkemme aina edes tiedosta hyödyntävämme. Otsikossa mainittu boksi on oikeastaan sellainen rakenne, ja se näyttäisi siksi olevan uusien ideoiden synnyn kannalta hyödyllisempi kuin moni haluaa uskoakaan.

Esa Hyyryläinen

(Inspiraation lähteenä: Hoegl, Martin, Gibbert, Michael & Mazursky, David (2008). Financial constraints in innovation projects: When is less more? Research Policy 37 (2008), 1382-1391)