Edesmennyt psykologi Juha Perttula (2012) on hyödyntänyt Heikki Kanniston (1994) kuvaamaa neljää ihmiskäsitystä – essentialistista, naturalistista, kulturalistista ja eksistentialistista – johtamisen pohjana olevan ihmiskäsityksen avaamiseen. Jokainen niistä avaa omalla tavallaan sitä mitä johdettavaa ihmisessä on. Johtaminen toimintana tai käytäntönä puolestaan käy järkeen tähän kysymykseen annettavan vastauksen kautta. Sitä siis johdat mitä katsot olevan tarpeen ja mahdollista ihmisessä johtaa.
Essentialistisen ihmiskäsityksen mukaan ihmisiä johdetaan asettamalle heille moraalisia normeja ja ihanteita mallikuvaksi. Nämä normit ja ihanteet eivät ole yksilöllisiä eivätkä kulttuurisidonnaisia, joten jokaista on pohjimmiltaan lupa johtaa samalla tavalla. Johtajan on onnistuakseen tässä välttämätöntä omata kehittynt tietoisuus ihmisen olemuksesta. Muussa tapauksessa johtamisesta puuttuu kokonaan sen edellyttämä suunta. Johtajaan itseensä kohdistuu myös kovemmat vaatimukset kuin muihin, joten myös itsensä olisi tunnettava.
Naturalistiseen ihmiskäsitykseen perustuva johtaminen on tieteelliseen tutkimukseen luottavaa johtamista. Sen puitteissa johtajuus ansaitaan nimenomaan tietämällä ja tietoa hyödyntämällä. Tämä korostaa väistämättä johtajien koulutusta ja kokemusta johtamisen keskeisenä voimavarana. Vaikka periaatteessa ihmisiä pidetään samanlaisina, johtamisessa otetaan huomioon se, että tietäminen kuitenkin asettaa ihmiset organisaatioissa eri asemiin. Enemmän tietävien asema on aina vahvempi kuin vähemmän tietävien. Enemmän tietävillä on tällöin myös suurempi vastuu kuin vähemmän tietävillä.
Kulturalistiseen ihmiskäsitykseen perustuva johtaminen on merkityksillä ja kulttuureilla operointia. Yhtäältä kulttuurit asettavat ihmiset osaksi toisten luomaa kulttuuria, toisaalta ihmiset luovat itseään osana kulttuureja. Kulttuureja myös syntyy kun ihmiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Johtaminen on tällöin mukautumisen ja aktiivisuuden keskinäistä säätelyä. Ihmisten välinen vuorovaikutus, josta johtaminen on yksi osoitus, toimii sitä paremmin mitä paremmin merkitykset tulkitaan sen puitteissa ”oikein”.
Eksistentialistiseen ihmiskäsitykseen perustuva johtaminen on valitsemisen johtamista. Koska ihmiset ovat monin tavoin kietoutuneet toisiinsa, yksilöiden valinnat koskevat väistämättä myös toisten elämää. Kyse on täten yksilöllisyyden ja toisiin kietoutumisen yhteen tulemisesta. Johtajan tehtävä ei ole valita kenenkään puolesta, vaan tukea vaikeiden ja jopa ahdistavien valintojen tekemistä mm. esimerkkiä antamalla. Ahdistavissa valinnoissa yksilöiden potentiaali toteutuu ja he kehittyvät yksilöinä. Epäonnistuminen ei ole tässä mielessä ongelma, vaan pikemmin rohkeus valita epäonnistumisen jälkeen uudestaan. On myös niin, että aina kun ihminen toistaa aikaisempia valintojaan, hän jättää samalla mahdollisuuksiaan käyttämättä. Jos ajattelemme ihmisen valinnat vaikkapa elämänmittaisena projektina, se ei koskaan tule valmiiksi. Ihmisen osa on jäädä keskeneräiseksi.
Kun tämä on viimeinen blogini ennen Joulun pyhiä, käytän tilaisuuden toivoakseni kaikille mahdollisuutta rauhoittua hetkeksi vaikkapa jonkin hyvän tekstin ääreen. Se jos mikä tuulettaa aivoja. Pieneen tuuletukseen taitaa tässä vaiheessa kuluttavaa työvuotta olla kaikilla tarvetta.
Esa Hyyryläinen
(Blogin lähteet: Kannisto, Heikki (1994). Ihminen ja normatiivinen järjestys: Ehdotus filosofisten ihmiskäsitysten typologiaksi, teoksessa Ihmisen mallit, toim. Laine, T., 10-29. Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto, Filosofian laitos, Julkaisu 62 ja Perttula, Juha (2012). Itsensä johtaminen, teoksessa Johtamisen psykologia: Ihmisten johtaminen muuttuvassa työelämässä, toim. Perttula. J. & Syväjärvi, A., 125-156. Jyväskylä, PS-kustannus)
