Äskeisillä Hallinnon ja kuntatutkimuksen päivillä Tampereella hollantilaista kotihoidon organisaatiota Buurtzorgia tarjottiin useampaan kertaa yhtenä esimerkkinä mietittäessä Suomen hallinnon haasteita seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Buurtzorg on organisaationa pyrkinyt itseohjautuvuuteen. Jos otan kopin Tommi Lehtosen äskettäisestä blogista, jossa hän kysyi mihin johtajia tarvitaan, niin Buurtzorg antaa kysymykseen vastauksen, että jos itseohjautuvuus toimii, niin ei juuri mihinkään. Sen noin 900 kotihoitotiimiä varten on yhteinen pieni hallintoyksikkö, mutta näissä maksimissaan 12 hoitajan tiimeissä asiat päätetään ilman esimiesten myötävaikutusta.
Tuollainen itseohjautuvuus kuulostaa hyvältä. Kriittinen kun kuitenkin olen, minua mietityttää kuitenkin se onko kahdentoista ihmisen tiimi jo liian suuri itseohjautuvaksi? Ongelmaa on helppo demonstroida itsekin. Piirrä paperille ympyräksi kuusi palloa edustamaan tiimin jäseniä. Sen jälkeen vedä viiva jokaisesta jäsenestä kaikkiin muihin jäseniin. Lisää sitten samaan kuvaan kuusi uutta palloa lisäjäseniä edustamaan ja tee lisää viivoja niin kauan että kaikista jäsenistä menee taas viiva kaikkiin muihin tiimin jäseniin. Jokaisesta 12:sta jäsenestä lähtee nyt 11 viivaa, joten mahdollisia jäsenten välisiä yhteyksiä on 132. Kuudella jäsenellä niitä oli vain 30. Toki esimerkiksi jäsenestä A jäseneen B piirtyvä viiva on samalla jäsenestä B jäseneen A piirtyvä viiva. Kahdenvälisinä yhteyksinä ajatellen yhteyksiä on siksi vain puolet yhdestä jäsenestä asiaa katsoen hahmottuvista.
Yhdessä sopiminen (tai itseohjautuvuus) tarkoittaa periaatteessa sitä, että jokainen tiimin jäsen sopii jokaisen muun kanssa, ja siitä muodostuu jollain tavoin tiimin kanta. Tiimi ajatellaan näin tasa-arvoisena verkostona. Jos kaikkia mielipiteitä ei jostain syystä oteta huomioon, se ei sitten enää olisi itseohjautuvan yksikön ideaalin mukaista. Edellä teknisesti kuvattu itseohjautuvuuden ongelma liittyy yleisemmin siihen miksi hierarkiaa ja johtajia tarvitaan. Kyse on paradoksaalisesti lopulta enemmän mahdollisen kommunikaation supistamisesta kuin laajentamisesta. Suuremmat organisaatiot tehtiin mahdolliseksi virkatiellä, joka poisti pöydältä tarpeen puhua kaikista yhteen sovittamista vaativista asioista kaikkien kanssa. Tiimeissä samanlaisen kommunikaation supistamisen alkupisteenä voisi olla sellaisen verkostomallin omaksuminen, jossa suorien yhteyksien sijaan on välittäjä, joka moderoi jäsenten välistä viestintää, ja pitää samalla kommunikaation kustannukset (aika, vaiva, raha jne.) hallittavina.
Itseohjautuvuus on lopulta vähän kuin sosialismi. Idea on periaatteessa kannatettava. Kaikki sosialistiset järjestelmät ovat silti menneet pieleen. Sitä en tiedä ovatko kaikki itseohjautuvat organisaatiot menneet pieleen, mutta se ei oikeastaan yllättäisi. Molemmissa on nimittäin pohjimmiltaan sama ongelma selätettävänä. Ne olettavat meistä ihmisistä sellaista, joka ei taida kuitenkaan kokonaan pitää paikkaansa. Sosialistisissa järjestelmissä oletettiin, että ihmiset haluavat kollektiivisesti hyvää itselle tulevan hyvän sijaan. Kun eivät sitten halunneet, salainen poliisi ja valtioterrori pantiin asialle. Itseohjautuvuudessa oletetaan, ettei vallalla, tai vaikkapa vallanhalulla ja vallan kasautumisella, olisi mitään merkitystä. Taitaa niillä kuitenkin olla. Vähimmilläänkin itseohjautuvuudessa on silti hyvää se, että on edes jollain tavalla tarjolla luottamukseen perustuva vaihtoehto joka paikkaan näppinsä tunkevalle johtamiselle. Johtamisinterventioilla on oikeissa olosuhteissa kyllä puolensa, mutta kaikki olosuhteet eivät suinkaan ole sellaisia vaativia. Vallanhaluisen ja/tai luottamaan kykenemättömän/haluttoman johtajan on vaan niin helppoa nähdä olosuhteet voimakasta interventiota vaativina.
Yleisemmin ajattelen, etteivät ainakaan kaikki johtamisen ongelmat ratkea vain vaikka johtajat poistamalla. Kyse on minulle kompleksisemmasta kysymyksestä, johon helppoja ratkaisuja löytyy vain ongelmaa yksinkertaistamalla. Yksinkertaistaminen voi olla hyödyllistä tai jopa välttämätöntä jossain kohdassa, mutta sillä on aina myös seurauksia. Kaikki ei koskaan toimi käytännössä ihan samalla tavalla kuin oli ajateltu. Juuri siksi johtaminen on niin vietävän kiehtova kohde tutkittavaksi, ja vaikka kokeiltavaksi.
Esa Hyyryläinen
