Ainakin niin kauan kuin yliopiston tuleva rakenne on päättämättä, yliopistoyhteisön keskuudessa politikoidaan. Siis haetaan ja hyödynnetään valtaa ja vaikutusvaltaa, ja yritetään sitä kautta puolustaa omia intressejä. Ehkä se politikointi ei edes lopu siihen kun rakenteesta on päätetty? Ehkä se on jopa organisaatioiden pysyvä olotila? Jeffrey Pfeffer ainakin on tuota mieltä. Tämän blogin otsikko on peräisin häneltä.
Pfefferin poliittisen entropian laki menee näin: Kun tilaisuus tarjoutuu, organisaatioilla on taipumus kehittää ja ylläpitää poliittista luonnettaan. Saman voi sanoa myös näin, kun kerran on alettu politikoimaan, rationaalisuuden palauttaminen on erittäin vaikeata. Tämän ajatuksen taustalla on näkemys, että kun organisaatioissa politikointi käy kiivaana, samalla rationaalisuutta ylläpitävät tekijät, yhteisesti jaettu näkemys ja solidaarisuus, saavat huutia. Tässä mielessä rationaalisuus, tai pyrkimys rationaalisuuteen, eivät olisikaan organisaation rautainen ydin, vaan pikemminkin jotain haurasta ja vaikeasti säilytettävää.
Politikoinnilla on toki haitallisia piirteitä, mutta saattaa siitä hyvääkin seurata. Jos ajattelitte suoraa päätä edellisen kappaleen luettuanne, että politikointi on vain ja ainoastaan haitallista, luopukaa tässä kohdassa tuosta ajatuksesta. Monet asiat ovat tehtävissä vain siksi, että niillä politikoidaan ja sen kautta kyetään valitsemaan tapoja mennä eteenpäin. Rationaalisuus on toki tärkeää ideatasolla, mutta ei ehkä ihan niin pitkälle kuin kuvitellaan. Sen mahdollistamalla ”kielipelillä” tosin perustellaan usein ratkaisut kun niihin on muuten päädytty. Ei siitä siksi mihinkään pääse, vaikkei se ehkä olekaan empiirisesti totta.
Ongelma ei ole siinä, että on erilaisia kilpailevia intressejä. Ongelma on pikemmin siinä, etteivät asetelmat ole koskaan kaikille reiluja. Demokraattisista ja deliberatiivisista ideaaleista huolimatta näin se usein menee politiikassa. Ne, joilla on tarpeeksi valtaa, voivat jopa muuttaa pelin säännöt mieleisekseen. Juuri nyt on monessa maassa menossa tai jo toteutettu perustuslain uudistaminen, jolla esimerkiksi poistetaan vakiintuneiden sääntöjen asettamia rajoitteita vallassa pysymiselle. Jotain samansuuntaista realisoituu myös organisaatioissa. Muutetut rakenteet eivät ainoastaan mahdollista, ne myös paaluttavat samalla. Onneksi peli jatkuu, ja alakynteen jäävät saanevat uusia mahdollisuuksia vaikka muodostaa vahvempia koalitioita intressiensä puolustamiseksi.
Esa Hyyryläinen
