Polkuriippuvuus on käyttäytymis- tai toimintamalli, josta ei tahdota millään päästä eroon. Pohjimmiltaan siinä on kyse siitä, etteivät järjestelmät tavallaan päivity uudempaan ja parempaan versioon, vaan päälle on jäänyt aikaisempi versio. Esimerkiksi QWERTY ei taatusti ole paras tapa asettaa kirjaimet näppäimistölle, mutta silti tätäkin blogia paukutellaan sillä aina vaan. Monet tekijät ylläpitävät sen käyttöä, eikä niitä hevillä murreta vaikka parempi menetelmä olisin tarjolla.
Polkuriippuvuus on uudistajien iso ongelma. Uudistuksilla pitäisi kyetä murtamaan polkuriippuvuudet, koska muuten uudistukset jäävät tekemättä, tai vaille haluttua vaikutusta. Polkuriippuvuuksia ilmentävä järjestelmä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti halua tulla päivitetyksi. Uudistamisen voima mitataan siksi järjestelmän tuottamaa vastustusta vasten. Usein polkuriippuvuus murtuu vasta kun järjestelmän ulkopuolella realisoituu dramaattinen muutos, joka tekee aikaisemmalla tavalla toimimisen mahdottomaksi. Silloinkin jotain jää usein eloon. Neuvostoliitto lakkasi olemasta muistaakseni 1991, mutta ei sitä kotimaisessa Nato-keskustelussa välttämättä aina huomaa.
Liikkeenluovutuksen yhteydessä Vaasan yliopisto pitäisi päivittää uuteen versioon, jossa kauppatieteistä, tekniikasta, hallintotieteistä ja viestintätieteestä pitäisi saada kokonaisuus, joka on vähintään yhtä hyvä Vaasan yliopistoksi kuin aikaisempi yliopistomme. Jäävien alojen täytyy pystyä kompensoimaan siirtyvien alojen anti. Kyse on isosta haasteesta, eikä se ratkea vain kyttäämällä vapautuvia resursseja omaan käyttöönsä. Meidän täytyy myös kyetä ajattelemaan oma juttumme ja yhteistyösuhteemme muuhun yliopistoon uusiksi. Siinä on ydinhaasteemme. Olen vakuuttunut siitä, että resurssejamme voi käyttää fiksummin kuin olemme käyttäneet. Siinä onnistuminen edellyttää silti aika monien polkuriippuvuuksien tunnistamista ja ratkaisemista. Sillehän oli tietenkin aina syynsä, ettei yhteistyöstä alojen välillä ole aikaisemmin kovin mittavia näyttöjä.
Erinäiset uudistamiseen liittyvät tilaisuudet istuttuani tuntuu siltä, että polkuriippuvuudet ovat vielä vahvempia kuin kuvittelin. Yliopisto on edelleen monin tavoin jumissa aikaisemmissa valinnoissaan. Pahimmillaan yliopistosta vain poistetaan liikkeenluovutettava osa. Tätäkin ongelmallisempaa on se, että liikkeenluovutus näyttää jopa olevan monille lupaus sille, että muuten voidaan jatkaa aikaisemman järjestelmän ehdoilla. Osalle porukkaa tulevaisuus Vaasan yliopistolle löytyy taas kerran sen menneisyydestä. Ei muuten löydy, voin vakuuttaa sen. Sellaista maailmaa ei enää ole missä se menneisyys oli nykyisyyttä. Menestys löytyy katsomalla eteenpäin taaksepäin katsomisen sijaan.
Hyvä alku eteenpäin katsomiseen olisi sellainen päätös yliopiston tulevasta rakenteesta, jossa polkuriippuvuudet eivät enää olisi selitys sille miksi ja miten valinnat tehdään. Se rakennepäätös tarvitaan myös aika pian, koska epävarmuus syö jatkuessaan työtehoja. Uusi Vaasan yliopisto tarvitsee järkeviä kiintopistepäätöksiä, joiden kautta me yliopistoyhteisön jäsenet voimme itsemme siihen kunnolla kiinnittää. Toistaiseksi kiintopistepäätös on paradoksaalisesti olemassa vain niille, joiden tie vie Jyväskylään. Heillekin tosin vasta kun nimet ovat lopullisesti paperissa ja eletään sen mukaisesti.
Esa Hyyryläinen
