Eräänä aamuna yliopistolle tullessa edellä meni polkupyöräilevä naispuolinen kollega tai opiskelija. Niin kuin oikein on, tämä pyöräilijä huolehti turvallisuudestaan pitämällä pyöräilykypärää päässään. Illuusio turvallisuudesta särkyi veneliikkeen kulmalla olevissa liikennevaloissa, jossa hän pamautti siekailematta päin punaisia valoja. Juuri siihen aikaan aamusta se on järjetöntä liikenteen vilkkauden takia. Aikani päätä puisteltuani totesin, että tällaisiahan me ihmiset tosiaan olemme. Varaudumme liikenteen turvallisuusuhkia vastaan esimerkiksi pyöräilykypärällä, mutta samalla kuitenkin nostamme itse riskitasoa tyhmillä valinnoilla. Olemme siis lähtökohtaisesti toiminnassamme ristiriitaisia.
Valtaosa valtavirran johtamistutkimuksesta olettaa edelleen oppiensa pohjaksi, että ihmiset ovat kutakuinkin rationaalisia. Silloinkin kun rationaalisuusoletuksesta on ollut varaa antaa vähän periksi, useimmat kuitenkin ajattelevat ihmisten toimivan enimmäkseen johdonmukaisesti. Tämä ei ehkä ole totta. Siksi mieleeni on hiipinyt epäilys, että sellainen tutkimus joka ei ota tätä huomioon, hukkaa olennaisen vaikuttavan asian heti kättelyssä. Tutkimus tyytyy helposti esimerkiksi toteamaan kuinka ”rationaaliset” ihmiset sanovat, mutta ei jaksa kiinnostua enää sitä miten hyvin puheet toteutuvat tekoina. Samoin tutkimus tyytyy usein kertomaan kuinka erilaisten normien mukaan pitäisi toimia ”rationaalisesti”, avaamatta ihmisten ristiriitaista suhdetta näihin normeihin yhtään.
Meidän tutkijoiden olisi syytä miettiä kriittisesti oletuksiamme ihmisistä yksilöinä ja kollektiivien osina, ja nostaa samalla ihmisten luontainen ristiriitaisuus nykyistä näkyvämmin esille. Siinäpä on siis ainakin minulle lähivuosien tutkimusohjelmaan yksi kulmakivi. Luultavasti se tarkoittaa pidemmälle menevää poistumista valtavirran tutkimuksesta. Luultavasti se tarkoittaa kipakampaa valtavirran aineistojen ja analyysien kritiikkiä. Tiedä häntä vaikka se tarkoittaisi uudelleensuuntautumista kokeellisia asetelmia hyödyntävää ”laboratoriomaisempaan” tutkimukseen, jolla ristiriitaisuuden ilmenemistä voi avata uudella tavalla ja paremmalla paatoksella.
Esa Hyyryläinen
