Zhu Xi (1130–1200) oli Kiinan Song-dynastian aikainen filosofi ja oppinut. Häntä pidetään uuskungfutselaisuuden perustajana, joka yhdisti varhaisemman kungfutselaisuuden näkemyksiä uudeksi kokonaisuudeksi. Tätä käsittelee Philip Ivanhoe tuoreessa kirjassaan Zhu Xi: Selected Writings (Oxford University Press, 2023).

Aihe on tärkeä ainakin kahdesta syystä: Kiina on maailmanmahti, joka haastaa länsimaiden johtoaseman monella elämänalueella. On siksi hyödyllistä tutustua elämänkatsomukseen ja eettiseen ajatteluun, jotka ovat edelleen elinvoimaisia kiinalaisessa kulttuurissa. Toisekseen on oman itseymmärryksemme kannalta valaisevaa perehtyä sellaisen kulttuurin elämänkäsitykseen, jonka perinne eroaa monessa suhteessa omastamme.

Zhu Xi valitsi neljä kirjaa, joiden hän näki tiivistävän kungfutselaisuuden klassiset perusopetukset. Ming- ja Qing-dynastioiden aikana (1368–1644 ja 1644–1911) – siis yli kuuden vuosisadan ajan – neljän kirjan tunteminen kuului olennaisena osana kiinalaisten virkamiestutkintojen vaatimuksiin. Näillä kirjoilla – Suuri oppi, Tarkoituksen oppi, Keskustelut ja Mengzi – on ollut suuri yhteiskunnallinen merkitys. Zhu Xi kirjoitti niihin omat selityksensä. Neljän kirjan nostaminen kungfutselaisuuden keihäänkärjiksi oli yksi Zhu Xin merkittävimmistä aikaansaannoksista.

Zhu Xin filosofinen mielenkiinto kohdistui sekä olevaisen perusluonteeseen että etiikan perusteisiin. Hänen mukaansa kaikki olevainen koostuu aineesta (qi) ja jostain, jota voidaan kutsua malliperiaatteeksi (li). Ainetta hän piti aktiivisena voimana. Malliperiaate puolestaan viittaa maailmassa havaittavaan järjestykseen ja elinvoimaan. Zhu Xin mukaan aine ja malliperiaate toimivat yhdessä.

Malliperiaate voidaan tiivistää elinvoiman ja järkiperäisen lain käsitteisiin. Elinvoima viittaa elämän pyrkimykseen jatkua ja säilyä. Järkiperäisellä lailla voidaan puolestaan nähdä olevan ainakin kolme tehtävää ja toimialuetta: todellisuudessa havaittava järjestys ja säännönmukaisuus, todellisuuden käsitettävyys ja ymmärrettävyys, sekä etiikka. Näin ollen malliperiaate voidaan täsmentää näkemykseksi, jonka mukaan elämällä on pyrkimys jatkua ja synnyttää yhä uusia käsitettäviä ja säännönmukaisia muodostelmia.

Zhu Xin mukaan malliperiaate vaikuttaa jokaisessa aktiivisessa kohteessa ja henkilössä. Seitsemän sataa vuotta myöhemmin eläneen ranskalaisen filosofin Henri Bergsonin (1859–1941) käsitys elinvoimasta (élan vital) vaikuttaa aktiivisuusoletuksensa suhteen samantapaiselta kuin uuskungfutselaisuuden malliperiaate.

Zhu Xi liitti malliperiaatteen erityisesti sieluun, mieleen ja henkeen. Siksi ei ole kaukaa haettua sanoa, että Zhu Xin mukaan kaikki olevainen koostuu aineesta ja hengestä. Olisi siis houkuttelevaa ajatella, että malliperiaate edustaa jotain, jota voimme kutsua hengeksi. Tämä aine–henki­-dualismi ei kuitenkaan täysin vastaa länsimaisesta filosofiasta (esim. Descartesilta) tuttua dualismia, sillä Zhu Xi varasi myös aineelle piirteitä, jotka kuulostavat henkisiltä. Tällainen piirre on juuri aktiivisuus.

Kiinalainen filosofia tunnetaan länsimaissa erityisesti sanaparista jin ja jang. Ne viittaavat vertauskuvallisesti maailmankaikkeuden peruspiirteisiin. Jin edustaa olemassaolon feminiinisiä piirteitä ja jang maskuliinisia.

Zhu Xin uskoi, että kun aine ja henki toimivat aktiivisesti, syntyy jang-energiaa. Kun aine ja henki toimivat vähemmän aktiivisesti, syntyy jin-energiaa. Jin ja jang toimivat jatkuvasti vuorovaikutuksessa keskenään saaden ja menettäen valta-asemansa vuoron perään. Tästä vuorottelusta Zhu Xi katsoi syntyvän luonnon viisi perustekijää: tuli, vesi, puu, metalli ja maa.

Katsomus on spekulatiivinen. Siksi Zhu Xin metafyysiset käsitykset joutavat monen mielestä romukoppaan. Sen sijaan nykylukijakin voi arvostaa Zhu Xin todellisuuskäsitykselle perustuvaa hyve-etiikkaa samoin kuin runollista kuvausta siitä, miten aine ja elinvoima kietoutuvat yhteen. Zhu Xi edusti siis dualistisista piirteistä huolimatta eräänlaista metafyysistä monismia eli ykseysoppia. Hänen näkemyksensä voivat tuoda suomalaiselle lukijalle mieleen Eino Kailan käsityksen syvähenkisestä elämästä.

Zhu Xi kritisoi häntä ennen eläneen kungfutselaisen oppineen Xunzin (k. noin 230 eaa.) näkemystä ihmisluonnon pahuudesta. Zhu Xin ihmiskäsitys on valoisampi. Hänen mielestään ihmisluonnon huipentuma on hyvä ihminen. Ihmisen hyvyys riippuu siitä, mikä on aineen ja malliperiaatteen välisen kamppailun tulos.

Zhu Xi arveli pahan alkusyyksi sitä, että aine peittää malliperiaatteen (eli ”järjen lain”) aluetta. Vaikka Zhu Xi korosti tiedon merkitystä ihmiseksi kasvamisessa, hänen mielestään tieto ei ole yhtä tärkeää kuin hyvät teot. Tiedosta ei siis automaattisesti seuraa hyviä tekoja, vaikka hyvät teot edellyttävätkin Zhu Xin mukaan oikeaa maailmankuvaa.

Kiinalaisiin ajattelu- ja toimintatapoihin ovat kungfutselaisuuden lisäksi vaikuttaneen voimakkaasti taolaisuus ja buddhalaisuus. Taolaisuuden ja buddhalaisuuden vaikutuksesta uuskungfutselaiset ajattelijat kehittivät metafyysisiä uskomuksia, jotka kuvaavat ykseyttä yksilön ja maailman välillä. Juuri tämä minän ja muiden ihmisten sekä kaikkien olentojen ja asioiden välinen perusykseys on peruste yleispätevälle kehotukselle huolehtia maailmasta kuin omasta itsestä. Uuskungfutselaiset filosofit johtivat siis minän ja maailman perusluonnetta koskevista metafyysisistä oletuksista normatiivisia etiikkaa ja yhteiskuntafilosofiaa koskevia väitteitä.

Taolaiset ja buddhalaiset filosofit uskoivat, että maailma ja yksilön minuus ovat pohjimmiltaan ”tyhjiä” ja ”olemattomia”. Uuskungfutselaiset filosofit vuorostaan väittivät, että kaikkea olevaista läpäisee malliperiaate, joka ylläpitää elämän jatkumista ja lakkaamatonta tuottamista. Uuskungfutselaisten filosofien mukaan jokainen ihminen jakaa kaikkien muiden ihmisten ja olentojen kanssa malliperiaatteen olemassaolonsa perusprinsiippinä. Kuten sanottu, malliperiaatteen mukaan elämällä on pyrkimys jatkua ja muodostaa säännönmukaisia muodostelmia.

Malliperiaatteeseen liittyy myös ajatus ”alkuperäisestä luonnosta” (ben xing). Se viittaa juuri siihen, että asioiden välillä vallitsee syvä keskinäinen läpäisevyys ja ykseys. Tähän näkemykseen perustuu kungfutselaisuudelle keskeinen hyväntahtoisuuden (ren) hyve. Se tarkoittaa pyrkimystä pitää huolta kaikista ihmisistä, olennoista ja asioista.

Uuskungfutselaisuuden mukaan ne, jotka suhtautuvat tunteettomasti maailmassa tavattavaan kärsimykseen, eivät yksinkertaisesti ymmärrä tai arvosta täysin sitä, että he ovat ”yksi ruumis” kaikkien asioiden kanssa. Kungfutselaisten oppineiden mielestä tällainen tunteettomuus seuraa tietämättömyydestä ja kyvyttömyydestä nähdä oman itsensä ja maailman välinen ykseys sekä kyvyttömyydestä toimia tämän ymmärryksen valossa.

Toisin kuin muut merkittävät uuskungfutselaiset ajattelijat, Zhu Xi hylkäsi ajatuksen, että emotionaalinen intuitio – tunne perimmäisestä ykseydestä maailman kanssa – voisi ohjata ihmisen täydelliseen hyveellisyyteen. Zhu Xin mukaan tunteet, jotka ovat alun perin ja erottamattomasti yhteydessä aineeseen, johtavat meitä helposti harhaan. Siksi ihmisen pitäisi muokata itseään varhain oikeanlaisen harjoittelun avulla ja opiskella niin, että ymmärtää oikean käyttäytymisen taustalla olevan malliperiaatteen.

Jotta ihminen edistyisi tällä tiellä, hänen on työskenneltävä sopivien tunteiden ohjauksessa, jotta ne informoivat ja motivoivat häntä oikeaan toimintaan. Vaikka Zhu Xi ei Aristoteleen teoksia tuntenutkaan, voidaan sanoa, että Zhu Xin käsitys lyö kättä Aristoteleen tunne- ja kasvatuskäsityksen kanssa. Zhu Xin mukaan ihmisen on nähtävä ja tunnettava oikean toimintatavan merkitys opiskelemalla ”omaksi parhaakseen” – eli tavoitteena kehittää itseään moraalisesti – ja tähtäämällä sisäistettyyn ymmärrykseen todellisuuden luonteesta. Moraalisesti oikea toiminta edellyttää siis Zhu Xin mukaan oikeaa maailmankuvaa.

Jotta ihminen voisi saavuttaa todellisen ja oikean ymmärryksen, hänen on säilytettävä kunnioittavan huomion (jing) asenne koko opiskelun ja elämänsä ajan. Zhu Xille kunnioittava tarkkaavaisuus kuvaa vakavaa, keskittynyttä ja lujaa asennetta – kungfutselaista versiota buddhalaisesta tarkkaavaisuudesta – joka toimii sekä vartijana että ohjaajana moraalisen sivistyksen synnyssä.

Kunnioittava huomio pitää ihmisen keskittyneenä malliperiaatteeseen ja johtaa hänet todellisuuden ymmärtämiseen ja arvostamiseen. Kun ihminen edistyy opinnoissaan ja etenee moraalisen sivistyksen tiellä, hän oppii näkemään ja arvostamaan sitä, miten toimia ja tuntea tässä tai tuossa tilanteessa tai näissä tai noissa olosuhteissa. Lisäksi hän oppii näkemään ja arvostamaan yhä useampia aineen ja elinvoiman synnyttämiä muodostelmia ja prosesseja. Siten hän voi saada entistä selkeämmän ja elävämmän ymmärryksen perustavanlaatuisesta ykseydestään muiden ihmisten ja koko todellisuuden kanssa.

Zhu Xin uuskungfutselaisuus antaa meille omaleimaisen kuvan elämänkatsomuksesta ja eettisestä ajattelusta kiinalaisessa perinteessä. Samalla kun nyky-Kiinan poliittisen johdon perimmäisten suunnitelmien ja tarkoitusperien eteen piirtyy monia kysymysmerkkejä, on syytä tuoda esiin kiinalaisen perinteen arvovaltaisina pidettyjä piirteitä, jotka ovat länsimaissa melko huonosti tunnettuja.

Ykseysajattelu ja hyve-etiikka ovat uuskungfutselaisuuden kulmakivet. Missä määrin Kiinan nykyjohto tuntee niitä? Tiedämme ainakin, että maan presidentti Xi Jinping on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi Tsinghuassa, yhdessä maan maineikkaimmista ja arvostetuimmista yliopistoista. Hän siteeraa usein Kong Qiuta eli Mestari Kongia (551-479 eaa.) ja viittaa puheissaan Kiinan perinteisiin ja historiaan.

Ykseysajattelu sopii eri tavoin tulkittuna sekä totalitarismin että moniarvoisuuden pariksi. Tuhannen juanin kysymys on, missä määrin ykseysajattelun perinne ohjaa kiinalaisia päättäjiä maan hegemonian eli ylivallan korostamiseen ja missä määrin taas moninapaisempaan maailmanjärjestykseen. Kiinan ulkopoliittisessa retoriikassa moninapaisuus on esillä valituissa yhteyksissä, mutta maan käytännön toiminta puhuu eri kieltä.