Francisco Goya (1746-1828): Mielipuolten piha (1794)

Ihminen on pohjimmiltaan …………

blog

Mitä kirjoittaisit viivalle?

Vastauksesi saattaa vaihdella tapauksesta toiseen, ja illalla voit ajatella eri tavalla kuin aamulla. Joku vieläpä kysyy, onko muuttumatonta ihmisluontoa olemassakaan.

Jotta näin monitahoista kysymystä koskeva ymmärrys voisi lisääntyä, on hyödyllistä katsoa asiaa matkan päästä – eri näkökulmasta kuin tavallisesti. Mitä ihmisluonnosta on ajateltu eri kulttuureissa? Otetaan esimerkiksi Kiina.

Kungfutselaisuus on kiinalainen eettinen ja yhteiskunnallinen suuntaus, joka perustuu Kungfutse-nimelläkin tunnetun Kong Qiun eli Mestari Kongin (551–479 eaa.) ja hänen seuraajiensa opetuksiin. Ajantasaisen johdannon kungfutselaisuuteen tarjoaa Jyrki Kallion suomentama ja toimittama Avain kungfutselaisuuteen: valittuja kirjoituksia kolmelta vuosituhannelta (Gaudeamus 2022).

Kungfutselaisuus on rakentunut kiinteäksi osaksi itäaasialaisten yhteiskuntien arvoja, käytäntöjä ja tapakulttuuria. Sen ytimessä ovat pohdinnat yksilön ja yhteisön suhteesta. Tähän liittyy myös kysymys ihmisluonnosta, josta Mestari Kongin seuraajat paljon keskustelivat ja kiistelivät.

Yksi Mestari Kongin varhaisista seuraajista oli Xun Kuang eli Xunzi, joka kuoli noin 230 eaa. (Kallio 2022, 143). Hänen nimeään kantava teos Xunzi lienee suurelta osin hänen itsensä kirjoittama.

Xunzin mukaan ihmisluonto on paha, ja ihmisen hyvyys on tietoisen tekeytymisen tulosta (Xunzi XXIII.1; Kallio 2022, 189). Siten myös epäitsekkyys on luonnon vastaista. Niinpä jos ihminen toimii epäitsekkäästi, sen täytyy olla kasvatuksen ja mallioppimisen ansiota. Xunzin mukaan ihmisluonnon pahuuden vuoksi yhteiskunnassa tarvitaan lakeja ja perinnäistapoja.

Xunzin ihmiskäsitys on synkkä, vaikka hän uskookin kasvatuksen ja oppimisen voimaan. Kungfutselaisuudessa on ihmiskuvaltaan myös myönteisempi suuntaus. Sitä edustaa Meng Ke eli Mengzi, joka kuoli noin vuonna 305 eaa. Mengzi piti ihmisluontoa synnynnäisesti hyvänä. Tätä Xunzi asettui kirjoituksissaan vastustamaan.

Joku saattaa kysyä, kumpi kungfutselaisuuden suuntaus, jos kumpikaan, vaikuttaa Kiinan nykypolitiikassa ja yhteiskunnallisessa ajattelussa enemmän. Veikkaisin, että moni liputtaa Xunzin puolesta.

Kiinan valtio on presidentti Xi Jinping johdolla tehnyt viime vuosina säälimättömiä ratkaisuja niin sisä- kuin ulkopolitiikassa. Ratkaisuista ei paista usko ihmiskunnan hyvyyteen, vaan pikemmin Xunzin oppi: ihmisen luonto on paha.

Kiinan nykyjohdon kovista puheista ja teoista huokuu kiinalaisen sananlaskun henki: ”Pehmeä pelkää kovaa, kova julmaa ja julma tyhmänrohkeaa” (Yu Hua, Kiina kymmenellä sanalla, Helsinki: Aula & Co, 2019, 152). Sananlasku ei heijastele uskoa ihmisen hyvyyteen, vaan pelkoon ja epäluottamukseen.

Tässä suhteessa Kiinan johto ei seuraa Mestari Kongin opetuksia Keskusteluja-teoksessa, joka on kungfutselaisuuden klassikoista tärkein (Mestari Kongin keskustelut: kungfutselaisuuden ydinolemus, suom. ja toim. Jyrki Kallio, Gaudeamus 2014). Eräs sen kiinnostavimmista kohdista on XII.7, jossa luottamus nostetaan hyvin toimivan hallinnon kulmakiveksi:

Zigong kysyi hallinnosta. Mestari sanoi: ”Tarvitaan vain kylliksi ruokaa ja kylliksi aseita sekä rahvaan luottamus hallintoon.” Zigong kysyi: ”Jos olisi pakko, niin mistä näistä kolmesta tulisi luopua ensiksi?” Mestari vastasi: ”Luovuttakoon aseista.” Zigong kysyi: ”Jos olisi pakko, niin kummasta jäljellejääneestä tulisi luopua ensiksi?” Mestari vastasi: ”Luovuttakoon ruoasta. Kuolemaa on ollut muinaisuudesta saakka. Ilman kansan luottamusta hallinto ei pysy pystyssä” (Mestari Kongin keskustelut 2014, 108).

Vaikka luottamuksen tärkeyden voi ymmärtää, joku voi olla pahoillaan siitä, että Mestari Kong asettaa yleisen edun yksityisen edelle. Sitähän hallinnon ensisijaisuus yksilön selviytymiseen nähden tarkoittaa. Ei siis ihme, että kiinalaista kollektivismia pidetään länsimaisen individualismin vastakohtana.

Yleisesti ottaen luottamus edellyttää uskoa jos ei ihmisen hyvyyteen, niin ainakin järkevyyteen. Rauhan ja yhteisen hyvän edistämiseksi on järkevää kohdella muita ihmisiä hyväntahtoisesti.

Luottamus edellyttää siis hyväntahtoisuutta. Siksi toisen ihmisen puhe ja käyttäytyminen tulisi vallitsevissa olosuhteissa tulkita mahdollisimman järkeväksi ja loogiseksi. Länsimaisessa filosofiassa tätä kutsutaan suopeuden periaatteeksi (the principle of charity, ks. Willard Van Orman Quine, Word and Object, MIT Press 1960; Donald Davidson, Inquiries into Truth and Interpretation, Clarendon Press 1974). Suopeus on edellytys keskinäisen ymmärryksen ja luottamuksen rakentamiselle. On järkevää toimia hyväntahtoisesti ja johdonmukaisesti, jotta keskinäinen luottamus syntyisi ja vahvistuisi.

Luottamus ei kuitenkaan välttämättä edellytä mengzimäistä uskoa ihmisluonnon synnynnäiseen hyvyyteen. Voidaan ajatella xunzilaisittain, että luottamus nojaa kasvatukseen ja mallioppimiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viimeisimmät postaukset

Tommi Lehtonen

Tommi Lehtonen - Ajatusyhteys

Kirjoittaja toimii vastuullisuus- ja eettisyysjohtajana Vaasan yliopistossa.