Uudenvuodenlupausten lähtökohtana on paitsi arvoja, myös kuluneen vuoden ja elämän arviointia. Tällaista arviointia luo viime kädessä se, mitä Wittgenstein sanoi elämän ongelmaksi. Se ilmenee muun muassa arvottomuuden, turvattomuuden ja syyllisyyden kokemuksina. Wittgenstein sanoi arvoituksellisesti, että elämän ongelman ratkaisu nähdään tämän ongelman häviämisessä (Tractatus 6.521).

Filosofi Sami Pihlströmin mukaan elämän ongelman häviämisessä on kysymys eräänlaisesta näkökulman muutoksesta: elämän näyttäytymisestä uudella tavalla tai uudessa valossa, jolloin huomataan, ettei mitään (tiedollista) ongelmaa olekaan (Elämän ongelma: filosofian eettinen ydin, s. 38-39).

Tätä ajatuskulkua voidaan kehittää seuraavanlaiseksi eettiseksi käsitykseksi: Elämän ongelma häviää, kun maailmaa katsotaan kokonaisuuden ja ikuisuuden näkökulmasta, josta kaiken nähdään olevan pohjimmaltaan hyvin. Kaikki on ideatasolla hyvin, koska eettiset arvot ovat voimassa ja moraalin vaatimukset velvoittavat kaikkia ihmisiä mitä tahansa maailmassa tapahtuukin.

Monen mielestä tällainen idealismi on kuitenkin laiha lohtu, sillä yleinen kokemus on, että maailmassa tapahtuu paljon pahaa. Tästä huolimatta tai juuri sen takia Wittgenstein sanoi, että ”arvon täytyy olla maailman ulkopuolella” ja että ”etiikka on transsendentaalista” (eli se koskee maailman ja kielen rajoja) (Tractatus 6.41 ja 6.421).

Voisiko joku luvata, että katsoo elämää aina eettisesti kokonaisuuden näkökulmasta? Tällaisen lupauksen pitäminen on kenelle tahansa ylivoimaista, koska oman minän (usein ahdas) näkökulma on ihmisille ensisijainen niin tiedollisesti kuin tarve- ja tunneperäisesti. Tämä viittaa siihen, että elämän ongelman alkusyy on liiallisessa itsetietoisuudessa.