Oikeus tulee johdon toimintaan mukaan esimerkiksi päätöksenteossa, strategian valinnan kohdalla sekä toiminnan organisointia mietittäessä. Käytän esimerkkinä hankintalainsäädännön ja julkisen vallan toiminnan välistä yhteyttä. Tässä kannattaa muistaa, että oikeus koskettaa hivenen eri tavoin julkisen vallan organisaatiota kuin yksityistä liiketoimintaa harjoittavaa organisaatiota. Kärjistäen – julkisella puolella pitää noudattaa lakia, yksityisellä puolella asioista voidaan sopia.
Oikeus tai laki tulee vastaan päätöksentekotilanteissa, jos ehditään miettiä onko päätös lainmukainen vai sen vastainen. Lainvastainen päätös tulisi tehtyä esimerkiksi, jos kilpailutuksen päätteeksi toimittajaksi valitaan joku muu kuin parhaan eli kokonaistaloudellisesti edullisimman tai halvimman tarjouksen tehnyt yritys. Kiusaus tällaiseen virheeseen voi tulla eteen, jos kilpailutuksessa on mukana ”suosikkiyrityksiä”. Lainvastaisesta päätöksestä tulee seuraamuksia jälkikäteen, jos lainvastaisuus huomataan ja siitä voi esimerkiksi valittaa tuomioistuimeen.
Jossain määrin on tarpeen miettiä voidaanko johdon asettamia strategisia valintoja ja tavoitteita saavuttaa lainmukaisin päätöksin ja kuinka vaivattomasti. Esimerkiksi paikallisen talouden ja sosiaalisen kehityksen edistäminen julkisin varoin eli verovaroin ei ole lain asettamien esteiden vuoksi enää kovin vaivatonta. Paikallisten pienten ja keskisuurten yritysten suosiminen kilpailutuksissa on vaikeaa syrjimättä muita markkinoilla olevia yrityksiä. Samoin paikallisten yritysten tukeminen taloudellisesti julkisen vallan toimesta voi olla vastoin lakia. Euroalueen reunoilla tämä aiheuttaa tietysti ongelmia, koska käytössä ei ole enää entisiä finanssipolitiikan keinoja.
Lain asettamiin vaatimuksiin tulisi suhtautua jotenkin rakentavasti ellei lakia voi muuttaa. Pitää koettaa ymmärtää mitä laki edellyttää ja toisaalta mihin se jättää mahdollisuuksia tai mitä se ei koske lainkaan. Esimerkiksi tietojärjestelmien osalta ”lienee selvää”, että kilpailuttamisvelvoite on johtanut Suomessa tietojärjestelmien hajautumiseen niin, että jokaisella julkisen vallan toimijalla on erilainen tietojärjestelmä, joka on yksityisen toimijan omaisuutta ja tietohallinnon menot paisuvat hallitsemattomaksi ja järjestelmien uusiminen viivästyy eivätkä ne toimi muutenkaan. Miten tähän voitaisiin vaikuttaa niin, että saataisiin edulliset ja helposti uudistettavat ja ylläpidettävät tietojärjestelmät ja lisäksi saataisiin hallinnon toiminta digitalisoitua rikkomatta lakia?
Kilpailuttaessa voitaisiin edellyttää, että ohjelmiston omistusoikeus siirtyy kilpailuttajalle tai että käytetään avoimen koodin järjestelmiä? Kilpailutuksen vaihtoehtona voisi olla aina oma tai muun julkisen vallan yksikön yhteistyössä toteuttama tietojärjestelmä? Tietojärjestelmien hankinnassa ja kilpailuttamisessa voitaisiin käyttää yhteishankintayksiköitä? Kaksi viimeisintä kohtaa ovat toiminnan organisoinnin kysymyksiä.
Kristian
Ks. hyvää tietoja vaikkapa ”Kuntien ICT-palvelut ja niiden järjestäminen”, Valtiovarainministeriö, kunnat 8/2015.
