Suomen kilpailukyky näyttää kansainvälisten kyselytutkimusten valossa hyvälle mutta todellisuus kertoo toisenlaista kuvaa. Talouden kehitys bruttokansantuotteella kuvattuna junnaa paikoillaan ja olemme pitkäaikaisessa lamassa. Toimeliaisuutta vähentää yksityisten investointien puute. Lisäksi julkinen valta investoi ja pakottaa investoimaan varsin kyseenalaisiin kohteisiin kiihtyvältä vaikuttavaan tahtiin.
Näillä investoinneilla tarkoitan lainsäädännön muutoksia, jotka aiheuttavat yksityiselle ja julkiselle sektorille kertaluonteisia menoja sekä pysyviä vuosittaisia käyttö/toimintamenoja. Vuosittaiset käyttömenot ovat yleensä hallintokustannuksia (mm. henkilöstömenoja) sekä esimerkiksi tietojärjestelmien ylläpidon kustannuksia. Sijoitetut varat tuovat toki mukanaan joitain hyötyjä, mutta kustannusten ja hyötyjen arviointia ei ole tehty. Muutoksen toteuttaminen pakottaa uskomaan, että hyödyt ovat suuremmat kuin kustannukset. Uskokoon ken haluaa.
Kirjaan tähän kaksi viimeaikaista lakiuudistusta, joilla pakotetaan lähivuosina investoimaan noin 800 miljoonaa euroa julkisia ja yksityisiä varoja hallinnon kasvattamiseen, muuttamiseen ja ylläpitoon sekä valvonnan lisäämiseen. Rakennusalan harmaan talouden torjuntaan (HE 92/2012 vp) investoidaan seuraavan kymmenen vuoden aikana noin 570 miljoonaa euroa lisäämällä ilmoitusvelvoitteita. Vastaavasti ajokorttijärjestelmään (HE 212/2010 vp) sijoitetaan reilut 300 miljoonaa euroa lisäämällä opetusvaatimuksia ja tekemällä kortista määräaikainen. Summat on saatu tutkailemalla, mitä kustannuksia on kirjattu hallituksen esityksiin. Leimallista on, että muutosten hyötyjä ei ole voitu arvioida rahallisesti. Joka tapauksessa on selvää, että muutokset vaikeuttavat yritysten ja ihmisten arkipäivää ja tuovat mukaan uusia kustannuksia.
Tällaisia korttitaloja rakennettaessa tulee olla varovainen etteivät kansan varat mene vahingossa epätarkoituksenmukaiseen käyttöön. Väitän, että säästöjä ja kasvua saadaan aikaan purkamalla eikä rakentamalla vastaavia järjestelmiä. Onko niitä kuntien ylläpidettävänä ja kuinka paljon?
Kristian Siikavirta
