Opiskelijat saavat hallinto-oikeuden kursseillani eteensä esteellisyyttä koskevan harjoitustehtävän, joka koskee kunnassa laadittavaa asemakaavaa.  Siinä A on sekä kuntansa valtuutettu että kunnanhallituksen jäsen ja myös kaavoitettavalla alueella maata omistavan yhdistyksen hallituksen jäsen. Hän poistuu esteellisenä kokoushuoneesta kunnanhallituksen käsitellessä asemakaavaa, mutta jää valtuustossa istumaan paikalleen ja äänestää asiassa. Kysymys kuuluu, oliko tämä lainmukaista, menettelikö A oikein vai väärin. Lakipykälät luettuaan opiskelijat osaavat kyllä vastata tähän, mutta he hämmästyvät. Tämä on aivan laillista. Kuntalain mukaan valtuutettu on valtuustossa esteellinen vain silloin, kun asia koskee henkilökohtaisesti häntä tai hänen lähiomaistaan, kun taas kunnanhallituksessa hän on asiaa käsiteltäessä halintolain mukaan yhteisöjäävi.  Siis jäävi, kun asia vielä valmistellaan kunnanhallituksessa, muttei enää kun asiasta päätetään valtuustossa.  Käsittämätöntä,  vai kuinka!

Valtuutettujen lieviä esteellisyysperusteita on perusteltu demokratianäkökulmalla. Vaaleilla valittavilla henkilöillä on monenlaisia sidonnaisuuksia, ja lakia säädettäessä on arveltu poliittisen päätöksenteon hankaloituvan, jos esteellisyysperusteet olisivat tiukemmat. Mutta ei ole Norjassa eikä Tanskassakaan mahdottomaksi käynyt, vaikka siellä kaikilla luottamushenkilöillä on samat esteellisyysperusteet. Meille malli on otettu aikanaan Ruotsista. Olisi varmaan aika siirtyä uuteen käytäntöön tässäkin asiassa. Samat ja tiukat esteellisyysperusteet  kaikille luottamushenkilöille nyt kun kuntalakiakin ollaan uudistamassa!  

Eija Mäkinen