Miksi 18-vuotiaasta nuoresta miehestä tulee tappaja? Tähän voidaan antaa ainakin kahdenlaisia vastauksia: niitä, jotka liittyvät yksilöön ja hänen elämänkokemuksiinsa – siihen, mitä nuorelle on tapahtunut – sekä niitä, jotka liittyvät yhteiskunnalliseen ja maailmanlaajuiseen tilanteeseen – siihen, mitä yhteiskunnassa ja maailmassa tapahtuu.

Emme tiedä viime perjantaina Turussa tehtyjen puukotusten motiivista paljoakaan. Halusiko nuori mies kostaa jotain? Perusteleeko hän tekoaan pyhällä sodalla? Kärsiikö hän mielenterveyden häiriöistä? Toimiko hän yksin vai jonkun ohjauksessa?

Tarkastelen nyt terroristiksi tulemisen syitä yleisesti, koska tiedämme Turun hyökkääjästä kovin vähän. Nuori, josta tulee tappaja, on henkisesti haavoilla. Hän on ollut vailla elämän suuntaa ja näkemystä siitä, mikä on oma paikka ja merkitys. Kun tällainen nuori tapaa jonkun, joka tarjoaa merkitystä elämään ja lupaa tunnustusta ja toimintamahdollisuuksia, nuorella on suuri houkutus tarttua tilaisuuteen. Nuori voi olla myös taipuvainen idealismiin. Häneltä voi kuitenkin puuttua arvostelukykyä ja on siksi vastaanottavainen väärien esimerkkien ja auktoriteettien vaikutukselle.

Elämän tarkoitusta pidetään keskeisenä elämänfilosofisena kysymyksenä. Siihen annetut vastaukset jakautuvat olemuksellisiin ja tehtäväkeskeisiin. Olemukselliset vastaukset keskittyvät määrittelemään, mitä on hyvä elämä. Tehtäväkeskeiset vastaukset kertovat puolestaan, mitä elämässä pitäisi tehdä.

Olemuksellisten vastausten mukaan elämän tarkoitus tiivistyy oikeaan käsitykseen ja ajattelutapaan – esimerkiksi siihen, että muiden auttaminen on tärkeämpää kuin oman onnen tavoittelu. Toisen vastaustyypin mukaan elämän tarkoitus liittyy tekemiseen. Kun sinulla on oikeanlainen elämäntehtävä – esimerkiksi välittää hyvyyttä, totuutta ja rakkautta – elämäsi on merkityksellistä.

Terrorismin syiden ja taustojen tarkastelu voi kuitenkin paljastaa, että elämän tarkoitukseen liittyy ajattelun ja tekemisen lisäksi kolmaskin ulottuvuus: tunnustuksen ja arvostuksen saaminen.

Terrorismin taustalla olevaa pahoinvointia synnyttävät esimerkiksi sodan ja väkivallan sekä syrjäytymisen ja arvottomuuden kokemukset. Jos joku poliittinen, uskonnollinen tai muu auktoriteetti lupaa tällä tavoin haavoitetuille parempaa tulevaisuutta ja tunnustusta, ”jos hyökkäät vihollistasi vastaan”, pelto terrorismin kasvulle on kynnetty.

Terroristin todellisuuskäsitys on hämärtynyt. Hänen tehtävänsä tuhon ja väkivallan palveluksessa on paha ja väärä. Hän saa kuitenkin omalta ryhmältään ja auktoriteeteiltaan tukea ja tunnustusta. Kaikkiin näihin – todellisuuskäsitykseen, elämäntehtävään ja arvostuksen lähteisiin – tulee terrorismin ennaltaehkäisemisessä puuttua. Siihen, miten sen tulee tapahtua, ei ole patenttiratkaisua. Yliopistot voivat omista lähtökohdistaan pitää esillä erityisesti koulutuksen ja sivistyksen merkitystä.