Ministeritason hokeman mukaan miljoona aikuista tulee kouluttaa uudelleen kymmenen vuoden aikana. Vaikka tarve jakaantuu eri koulutusasteille ja eri puolille Suomea, näin laajaan muunto- ja täydennyskoulutukseen eivät nykyiset kurssit ja resurssit riitä. Siitä puhutaan kuitenkin kuiskuttain, sillä hallituksen mukaan valtion nettomenot eivät saisi kasvaa. Opettajat taas eivät lähde näihin talkoisiin keittolounaalla, vaan palkkaa pitää saada.

Opetukselle varattu aika on monilla yliopisto-opettajilla jo tapissa. Tarvitaan siis lisää opettajia. Vaatimukset ovat kuitenkin kovat: yliopisto-opettajan pitää osata sekä opettaa että tehdä oman alansa tieteellistä tutkimusta. Sopivia ja päteviä opettajia ei ole tarjolla joka hiton nurkalla.

Avoimilla yliopistoilla, mukaan lukien kesäyliopistot, on paljon kokemusta räätälöityjen koulutusten järjestämisestä. Myös päivänpolttaviin koulutustarpeisiin vastaamisessa avoimet yliopistot voisivat olla tärkeässä roolissa. Myös ne ovat kuitenkin riippuvaisia opettajien saatavuudesta.

Jotta ministeriön visio toteutuisi, yliopistojen pitää sijoittaa osa opetushenkilöstöstä ”nopean toiminnan joukkoihin”. Niillä vastataan salamasotana esiin nouseviin uhkiin, kuten tuhannen diplomi-insinöörin vajaukseen Lounais-Suomessa. Väliajalla ”nopean toiminnan joukot” vetävät lonkkaa kasarmilla – ei vaan, ne suunnittelevat ja markkinoivat uusia kursseja. Ministeriön mukaan yliopistojen tulee ottaa etunojaa ja itse luoda kiinnostavia koulutuspaketteja muillekin kuin tutkinto-opiskelijoille – enenevässä määrin maksua vastaan. Tähän juoksuhautaan pitää myös avoimen ja kesäyliopiston kaivautua.

Yliopisto ei ole pitkään aikaan ollut pelkästä kunnioituksesta henkeä salpaava instituutio. Norsunluutornimaisen elitismin sijaan yliopistot tarjoavat aikaa vievän tutkimuksen hedelmiä pitkäjänteistä opiskelua vaativissa koulutusohjelmissa. Mikään ei kuitenkaan estä, etteikö tutkimukseen perustuva ylin opetus voi olla muodoltaan ja kestoltaan muutakin kuin 300 pisteen lähiopetusta.

Jos opetusministeriö saisi päättää, yliopistoihin rakennettaan säihkyviä drive-in-baareja. Niistä tarjoillaan gourmettason hengenravintoa työelämän tarpeisiin. Myyjä-opettajat laulavat seireenin kutsunsa kioskin luukulta.

Ministeriöstä on väläytelty, että ikäluokkien pienentymisen ja opiskelijamäärien vähenemisen vuoksi yliopistojen rahoitus ei kasva, vaan pikemmin vähenee. On pöyristyttävää, että tällaisten puheiden jälkeen yliopistoja usutetaan vastaamaan kolossaalisiin muunto- ja täydennyskoulutustarpeisiin. Pitäisi ministeriössäkin tajuta, ettei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu.