Kansallisfilosofiaa – ei kiitos

blog
Jonkin katsomustavan pitäminen jollekin kansalle väistämättömänä on parhaimmillaankin arveluttavaa ja pahimmillaan tuhoavaa.

Kansakunnan käsite on sumea ja ihanteellistava. Se jaottelee ihmisiä esimerkiksi kielen, kulttuurin, historian, maantieteen tai rodun perusteella. Nämä kriteerit ovat sopimuksen- ja tulkinnanvaraisia.

Eri kansojen luonteesta on paljon kaavamaisia käsityksiä. Sellainen on esimerkiksi se, että suomalaiset ovat juroja, sisukkaita ja viinaan meneviä. Yksioikoista, eikö?

Filosofinen ajattelu ja kritiikki eivät myötäile kansakuntien oletettuja tai todellisia rajoja, vaan ylittävät ne. Filosofia on siksi synnyttänyt monia yleismaailmallisia aatevirtauksia. Jotkin niistä eivät tyydy vain selittämään maailmaa, vaan pyrkivät muuttamaan sitä.

Erilaisia kansallismielisiä ja isänmaallisia aatevirtauksia on syntynyt eri puolilla maailmaa. Ne johtuvat kuitenkin muusta kuin filosofisesta kiinnostuksesta. Monet kansallismieliset aatevirtaukset ovat syntyneet pelosta, ylpeydestä tai katkeruudesta. Yhteiskunnallisten arvojen ja ihanteiden käsittelystä huolimatta filosofit ovat kaihtaneet jollekin kansalle erityisesti omistettua katsomustapaa.

Miksi kuitenkin J. V. Snellmania (1806-1881) sanotaan Suomen kansallisfilosofiksi? Suomi oli siirtynyt Ruotsin vallan alta Venäjän keisarikuntaan kuuluvaksi autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi vuonna 1809. Snellman oli yksi vaikutusvaltaisimmista fennomaaneista eli suomalaisten kansallisen heräämisen edustajista. Hän pohti kansakunnan synnyn edellytyksiä, joista keskeisimpinä piti kansallista kieltä ja koulutusta. Snellmania veti puoleensa Hegelin idealismi, jonka pohjalta hän kehitti omaa poliittista ja yhteiskunnallista filosofiaansa.

On onni, että Snellman ja muut fennomaanit kehittivät Suomen kansan käsitettä, olkoon vaikka kuinka sumea. Snellman ei kuitenkaan kehittänyt erityistä suomalaisuuden filosofiaa. Käsitystä suomalaisuudesta ovat rakentaneet paremminkin taiteilijat, kirjailijat, runoilijat ja säveltäjät.

Filosofia voi olla kansallista siinä mielessä, että sitä harjoitetaan kansalliskielillä, kansallisissa yliopistoissa ja kansalliseen keskusteluun osallistuen. Erityisellä kansallisfilosofialla olisi kuitenkin vaara muuttua ajattelun kahleeksi ja ummehtuneeksi muukalaispeloksi. Aito kansallinen ja kansainvälinen filosofia sen sijaan avaa silmiä ja ajattelun lukkoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viimeisimmät postaukset

Tommi Lehtonen

Tommi Lehtonen - Ajatusyhteys