Viestinnän tutkijayhdistys VAKKI ry:n helmikuinen symposium järjestettiin koronaviruspandemiasta johtuen tänäkin vuonna etänä, mikä valitettavasti esti kovasti kaivatut kasvokkaiset tapaamiset. Etämoodi mahdollisti kuitenkin monipuolisen, kansainvälisenkin osallistujajoukon – hurraa nettiyhteydelle!
Tämän vuoden symposiumin teemana oli vastuullinen viestintä. Kaksipäiväinen symposium sisälsi esityksiä ja keskusteluita vastuullisuudesta muun muassa tieteen, politiikan, kulttuurin sekä sosiaalisen median näkökulmista. Ennen kaikkea symposiumissa korostui paitsi eri tutkimusalojen edustajien kokoontumisen tärkeys myös vastuullisuuden tutkimuksen monitieteisyys. Erityisen vahvoiksi teemoiksi vastuullisuuden rinnalle nousi alati ajankohtainen kestävä kehitys sekä yhteiskunnallinen ilmastonmuutoskeskustelu.
Vastuullinen asiantuntijuus ja valheellisen tiedon levitys vahvasti näkyvillä mediassa ja ilmastonmuutoskeskustelussa
Kuka on vastuussa tiedon levittämisestä ja kenelle? Mitä levitettävä tieto ylipäätään on? Näihin kysymyksiin perjantain plenaristi, professori Nina Janich Darmstadtin teknillisestä yliopistosta, kiteytti vastuullisuuden konseptin. Vastuullisuuskysymyksissä korostuu asiantuntijuuden tärkeys ja useammassa symposiumsessiossa nostettiinkin esiin, mitä vastuullinen asiantuntijuus on ja missä määrin ammattilaiset ovat edustettuina. Esitelmissä käsiteltiin esimerkiksi sosiaalisen median vaikuttajia asiantuntijoina, toimittajien ja rakennusalan ammattilaisten näkyvyyttä journalistisessa mediassa sekä lääkäreitä asiantuntijoina sosiaalisessa mediassa. Esitelmien perusteella vastuullisina asiantuntijoina nähdään itse organisaatiot, alan ammattilaiset ja edustajat sekä esimerkiksi tutkijat ja poliitikot.
Mitä vastuullinen asiantuntijuus sitten oikein on? Etenkin näin sosiaalisen median ja anonymiteetin kulta-aikana voi olla hankala hahmottaa, kuka on asiantuntija ja kuka mielipiteitään viljelevä yksityishenkilö. Kieltämättä molemmilla osapuolilla on vahvoja näkemyksiä eri asioiden suhteen, mutta kun vastuulliset asiantuntijat nähdään yleisesti omaa osaamistaan esittävinä, faktapohjaista tietoa levittävinä ammattilaisina, niin maallikot nähdään enemmän tunteisiin ja kokemuksiin pohjaavina keskustelijoina. Esimerkiksi Mikko Karhun ilmastonmuutosaiheisia verkkokeskusteluja käsittelevän esitelmän mukaan keskustelussa tuntuu olevan vahvasti läsnä nettikirjoittelijat, jotka pyrkivät vaikuttamaan muiden mielipiteisiin muun muassa erilaisten utopististen ja dystooppisten näkemysten voimin.
Miten erottaa vastuulliset asiantuntijat muista keskustelussa ääntä käyttävistä?
Torstain plenaristi, apulaisprofessori Martin Hultman Chalmersin teknillisestä korkeakoulusta, esitti ilmastonmuutokseen liittyvän valheellisen tiedon levittämisen olevan pääosin oikeiston käsialaa, missä etunenässä ovat valkoihoiset vanhemman sukupolven miehet. Hultman on tutkinut, miksi juuri tämä ihmisryhmä useimmin sivuuttaa ilmastotieteen roolin tässä globaalissa keskustelussa. Miesten ongelmallisuus ilmastotieteen suhteen ei ole mitään uutta. Voidaan puhua naisiin kohdistuvasta misogyynisestä kaavasta, joka kohdistuu etenkin ympäristöenergia-alan ja ilmastotieteen naisjohtoon. Tutkitusti 10 % väestön rikkaimmista on vastuussa 45 % maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Suurin osa näistä rikkaista on miehiä, minkä lisäksi valkoiset keski-ikäiset miehet toimivat pääosin ilmastoneuvottelujen johtorooleissa. Herääkin useita kysymyksiä: Miten vastuullista viestintä voi olla, jos valtaa käyttävien, äänessä olijoiden ja tiedon levittäjien tietopohjasta ja tiedon todenmukaisuudesta ei ole varmuutta? Miten voidaan viestiä vastuullisesti uskottavalla tavalla tällaisen epävarmuuden vallitessa? Miten erottaa vastuulliset asiantuntijat muista keskustelussa ääntä käyttävistä?
Eettisyys ja läpinäkyvyys vastuullisuusviestinnän kulmakivinä
Vastuullisuusviestinnässä vaalitaan paitsi levitettävän tiedon faktapohjaisuutta myös sen eettisyyttä ja läpinäkyvyyttä. Symposiumsessioissa pohdittiin esimerkiksi teknologian ja organisaation näkökulmista, miten tietoa voidaan levittää vastuullisin tavoin. Etenkin eettisyyttä näytetään painotettavan tekniikan tutkimuksissa. Maarit Koposen ja Mary Nurmisen esitelmässä käsiteltiin konekääntämisen (machine translation) vastuullista käyttöä. Konekäännössovellus Google Translatella on huimat biljoona käyttäjää, mikä tarkoittaa, että siinä esiintyvät mahdolliset virheet voivat johtaa mittaviin seurauksiin. Konekääntämisen vastuullinen käyttö tarkoittaa riskien ja mahdollisten seuraamuksien ymmärtämistä ja hallintaa. Tässä kohtaa myös läpinäkyvyys astuu kehiin; käyttäjiä on informoitava vastuuvapauslausekkeesta, joka kertoo sovelluksen mahdollisista virheistä. Näin organisaation vastuullisuus on taattu.
Tarinoiden avulla yritykset korostavat vastuullisuuttaan ja kestävää toimintaansa.
Organisaation vastuullisuudesta puheen ollen läpinäkyvyys on ehdottoman tärkeää, ja se korostuikin myös monissa esitelmissä. Yritysvastuun katsotaan kattavan taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen vastuun sekä ympäristövastuun. Vastuullisuutta tukevia viestinnällisiä toimintakulttuureita esiintyy eri tavoin. Esitelmien perusteella niissä näkyvät muun muassa erilaiset diskurssit sekä narratiiviset keinot. Paula Sjöblomin, Ville Virsun, Marileena Mäkelän ja Tiina Onkilan vastuullista toimijuutta ja kestävyysarvoja käsittelevässä esityksessä nostettiin esiin, miten yritykset luovat narratiiveja eettisyydestään ja arvoistaan. Yritykset käyttävät yhä enemmän tarinoita vastuuviestinnän työkaluna, näin ollen korostaen vastuullisuuttaan ja erityisesti kestävää toimintaansa.
Vastuullisuuden ja vastuullisuusviestinnän suunta
Esitelmissä erottui osallistujien tieteenalojen monipuolinen kirjo. Esiin nousi vastuullisuuden ja kestävyyden teemoja useasta eri näkökulmasta. Esitelmissä korostui ennen kaikkea monitieteellisyys: vastuuviestintä, vastuullisuus ja kestävyys eivät nivoudu ainoastaan viestintään tai yhteiskunnallisiin aiheisiin, mutta myös esimerkiksi historian, filosofian ja psykologian tutkimuksiin.
Elämme ympäristötuhon aikakaudella, keskellä sekä ympäristöllistä että poliittista kriisiä.
Martin Hultman totesi plenaariesityksessään, että elämme ympäristötuhon aikakaudella, keskellä sekä ympäristöllistä että poliittista kriisiä. Vastuullisuus ja kestävä kehitys kulkevatkin käsi kädessä. Kestävyyttä yritetään samanaikaisesti sekä tavoitella että ylläpitää, mutta asiantuntijoiden toimissa esiintyy ristiriitaisuutta vastuullisuuteen liittyen. Poliittinen toiminta ei vastaa jo vuosikymmeniä tunnettuihin tietoihin ilmastonmuutoksesta. Mikä siis suunnaksi vastuullisuudelle ja kestävyydelle? Vuoden 2022 VAKKI-symposiumin sessiot kiteyttivät suuntaa: vastuullisen viestinnän tulee sisältää kestäviä ratkaisuja sekä tulevaisuuteen suunnattuja puheita ja tekoja. Nyt siis hommiin!
Sanna-Katriina Salo
VAKKI-julkaisun toimitussihteeri & opetusavustaja
Viestintätieteiden maisteriopiskelija
Vaasan yliopisto