Systeeminen murros, transitio, transformaatio… Monta sanaa kuvaamaan sitä, kuinka pyritään perusteellisesti muuttamaan jotain yhteiskunnan osa-aluetta. Kun halutaan kuvastaa teknologian ja yhteiskunnan vuorovaikutusta, voidaan puhua sosioteknisistä järjestelmistä: teknologiat ovat aina yhteiskunnallisille vaikutuksille alttiita ja yhteiskunnallisiin ratkaisuihin sisältyy teknologisia elementtejä (Berninger ym. 2017).

Energian tuotantoon ja kulutukseen liittyvien kokonaisvaltaisten sosioteknisten järjestelmien kestävään murrokseen tarvitaan uudenlaista ”laatikon ulkopuolista” ajattelua ja toimijoita, jotka lähtevät edistämään kyseistä ajattelua mukailevia ratkaisuja. Luontoa ja ihmisiä kunnioittavat ratkaisut niin energian tuotannossa kuin sen kulutuksessakin – tuli se sitten loppukäyttäjälle sähkönä, lämpönä, kaasuna tai nesteenä – vaativat laajan sidosryhmien huomioimisen.

Kestävästi uusiutuvista raaka-aineista sekä paikallisen kiertotalouden mukaisesti tuotettu biokaasu on tärkeä lisä siirtymisessä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Pohjanmaalla on tuotettu biokaasua jo 30 vuoden ajan ja sen ympärille on kehittynyt erilaisten toimijoiden yhteistyöverkosto. Sektorilla on myös oiva mahdollisuus kasvaa ja kehittyä, koska saatavilla on runsaasti raaka-aineita sekä osaamista. Tämä vaatii kuitenkin uudenlaisia yhteistyö- ja toimintamalleja!

Uusiutuvien energiamuotojen haasteena ovat taustalla vaikuttavat uskomukset ja polkuriippuvuus

Tutkin väitöskirjassani energiaan liittyviä uskomuksia, ajatusmalleja ja ideologioita. Keskiössä oli se, miten sosio-kulttuurillisesti jaetut uskomukset ja ajatusmallit ilmenevät energiamurrokseen liittyvissä puheissa.

Keskeisiä löydöksiä olikin, että länsimaiseen markkinakasvuun ja kilpailuun perustuva maailmankuva, jossa ”talouskasvu ja teknologia pelastavat ihmisen ja luonnon”, sekä siitä juontuvat ajatusmallit toistuvat yhteiskunnan eri toimijoiden puheissa. Tätä länsimaista maailmankuvaa on myös kritisoitu siitä, että sen perusoletukset eivät ole yhteensovitettavissa kestävän kehityksen reunaehtojen kanssa. Kuitenkin jatkuvan kasvun maailmankuvasta ammentavat valtadiskurssit vaikuttavat vahvasti koko energia-alaan ja sen suuntauksiin – myös siihen, millaiset uskomukset ja tarpeet nähdään tärkeinä tai mitkä jätetään taka-alalle. Vaarana on myös, jos toimijoiden maailmankuva pysyy samana, että uusissa ratkaisuissa toistetaan samoja tuttuja virheitä ja aiheutetaan lisää ympäristöllisiä ja sosiaalisia ongelmia.

Energia-alalle onkin tyypillistä erilaiset polkuriippuvuudet ja lukkotilanteet.  Lukkotilanteissa nykyisen systeemin ympärille on kehittynyt joukko itseään vahvistavia tekijöitä, jotka ”lukitsevat” olemassa olevat ratkaisut ja estävät uusien käyttöönoton. Hyvänä esimerkkinä toimii öljyntuotannon ympärille rakentunut globaali markkina ja siihen liittyvät sosiotekniset järjestelmät, kuten autoilu.

Polkuriippuvuus on käsite, joka useimmiten liitetään teknologian tai palveluiden kehittymiseen sekä investointeihin. Kuitenkin myös maailmankatsomuksemme ja ajattelumme ovat osaksi polkuriippuvaisia, sillä ne juontavat juurensa meitä ympäröivistä sosio-kulttuurisista rakenteista ja ovat vanhojen uskomusten ja tapojen kertymää.  Tarvitsemme kollektiivista ymmärrystä ja tapoja, jotta pystymme toimimaan yhdessä ja samaan suuntaan. Ongelmia syntyy, kun emme osaa kyseenalaistaa uskomuksia ja tapoja, joilla ylläpidämme luonnon kannalta kestämätöntä polkuriippuvuutta.

Ongelmia syntyy, kun emme osaa kyseenalaistaa uskomuksiamme ja tapojamme.

Meillä on myös käytössämme vain rajoitettu määrä resursseja. Emme voi jatkuvasti ottaa käyttöön uusia, toisistaan poikkeavia teknologisia ratkaisuja, jotka vaativat pitkän aikavälin kehittämistä ja testausta sekä investointeja. Ongelmana kestävän energiamurroksen vauhdittamisessa onkin, että vanhasta polkuriippuvuudesta syntyvät lukot usein hidastavat tai jopa estävät aidosti erilaisten ratkaisujen synnyn, koska ne poikkeavat liikaa vallitsevasta järjestelmästä.

Biokaasuratkaisut sopivat mainiosti tällaisen pohdinnan kohteeksi. Ollakseen kestävästi toteutettuja ne vaativat hajautetun energiatuotannon mallin omaksumista, uudenlaisia toimijuuksia sekä ymmärrystä siitä, mitkä raaka-aineet ovat kestävästi uusiutuvia. Ne siis haastavat vallitsevan keskitetyn järjestelmän  ja sen toimintatavat ja ajatusmallit.

Kumpi ensin – muna vai kana eli loppukäyttäjien sitouttaminen vai investoiminen?

Meneillään olevassa EAKR-rahoitteisessa ja VEBIC-tutkimusalustan toteuttamassa hankkeessa Biokaasun hyödyntämismahdollisuudet Pohjanmaalla  pyrimme luomaan erilaisten kaupunki- ja yritysyhteistyökumppaneiden kanssa edellytyksiä biokaasuliiketoiminnan ja biokaasun käytön lisäämiselle Pohjanmaalla teknis-taloudellisten selvitysten, mittausten ja yhteisten toimintamallien luomisen kautta.

Biokaasun ympärille rakentuvalle, sosiotekniselle järjestelmälle on useampia vauhdittamista ajavia tekijöitä:
– Pohjanmaan oma Energiarannikko 2040 -visio
– maan sisäinen Suomen hiilineutraaliustavoite vuoteen 2035 mennessä
– ulkoinen, EU:n uuden 55 prosentin päästövähennystavoitteen saavuttaminen vuoteen 2030 mennessä.
Lisäksi kunnilla on omat energia- ja ilmastostrategiansa.

Kestävästi ja paikallisen kiertotalouden mukaisesti tuotetun biokaasun käytön lisäämiselle on useita haasteita, vaikka siihen liittyvät teknologiset ja markkinaratkaisut ovat jo olemassa. Keskeinen haaste Pohjanmaalla on saada jo alkuun riittävä määrä sitoutuneita loppukäyttäjiä, jotta uskallettaisiin lähteä investoimaan tuotannon lisäämisen edellyttämällä tavalla. Loppukäyttäjiä voivat olla mm. alueen teollisuus, laiva- ja rahtiliikenne, autot sekä kasvihuoneet, niin yksityiset henkilöt kuin yritykset ja julkinen sektori. Muna-kana-ongelman muodostaa ristiriita tarvittavan investoimisen ja sitoutuneiden loppukäyttäjien saamisen välillä, jonka ratkaisuun tarvitaan monen, yhteiskunnan eri tasoilla vaikuttavan sidosryhmän vuoropuhelua ja yhteistyötä.

Muna-kana-ongelman muodostaa ristiriita investoimisen ja sitoutuneiden loppukäyttäjien välillä. 

Toisaalta on haastavaa yrittää ymmärtää kokonaisuutta, jossa eritaustaiset osaajat keskustelevat mm. kilowattitunneista, reaktoreista, kaasuputkista, mädätejätteistä, maa- ja metsätalouden tulevaisuudesta, hiilinielujen varmistamisesta, sektorikytkennästä, vedystä yhdistettynä biokaasuun, huoltovarmuudesta, lainsäädännöstä ja loppukäyttäjien sitouttamisesta. Olemmekin hankkeessa kehittäneet useamman biokaasuskenaarion, joiden ympärille on helpompi luoda vuoropuhelua eri tahojen välille. Skenaarioihin on tehty alustavat teknis-taloudelliset laskelmat pienen mittakaavan biokaasulaitoksesta, ison nesteytyslaitoksen sekä kaasuputken toteuttamiskustannuksista sekä sijoituspaikoista.

Eri toimialojen ihmisten keskustelu teknisten skenaarioiden äärellä on antoisaa ja monipuolista, mikä tuokin meidät takaisin tekstin alkuun ja sidosryhmien voimaan energiamurroksessa: Kuka saa äänensä kuuluviin ja miksi? Onko se, mitä nyt halutaan kehittää, aidosti kestävää? Miten voimme tehdä ongelmakohtia ajoissa näkyviksi? Hankkeelle tekemämme nykytila-analyysi antaa varsin kattavan kuvan eri sidosryhmistä ja heidän tarpeistaan sekä mahdollisista rooleistaan. Seuraava askel on viedä hankkeessa syntyvää ymmärrystä eteenpäin ja löytää ongelmakohtiin mahdollisia ratkaisuja kehitettyjen yhteistyömallien avulla. Se jää kuitenkin vielä nähtäväksi, hyödyttääkö sidosryhmien osallistaminen ja uudet yhteistyömallit enemmän munaa vaiko kanaa eli loppukäyttäjien aikaista sitouttamista vaiko investointien vauhdittamista.

 

Petra Berg
Tutkija
Markkinoinnin ja viestinnän yksikkö & VEBIC
Vaasan yliopisto