Oman talouden hallinnan monet kasvot

Yleinen
Meitä on moneksi, myös oman talouden hallinnan suhteen. Yhtäältä ovat ne ihmiset, jotka eivät tiedä, että kun sadalle eurolle maksetaan kahden prosentin vuosikorko, vuoden päästä tilillä onkin 102 euroa (kun veroja ei oteta huomioon). Heidän vuokseen taloudellisen lukutaidon tutkijat vuodattavat kyyneleitä.

Toisaalta ovat oman talouden hifistelijät, jotka saattavat pyrkiä jäämään pois palkkatyöstä kolmevitosina elämään sijoitustensa tuotoilla. Jotkut heistä ovat intoutuneet pitämään blogeja, jossa jakavat sijoitusvinkkejään. Tiedon jakaminen onkin kaikin tavoin kannatettavaa toimintaa, joskin en pysty täysin välttämään ajatusta, että ihminen, joka haluaa pois työelämästä alle nelikymppisenä, tarvitsisi ennen kaikkea ammatinvalinnanohjausta.

Kun lukee taloudelliseen lukutaitoon liittyvää kirjallisuutta, ei voi välttyä huomaamasta tiettyä normatiivista asennetta: taloudellinen lukutaito on heikko, ja sen tulisi olla parempi. Mutta ovatko oman talouden sankareita ne, jotka ovat saaneet vedettyä kulutuksensa minimiin ja jotka pyrkivät saamaan maksimaalista tuottoa sijoituksilleen riskiä ottaen ja velalla vivuttaen?

Isaiah Berlin aikoinaan kirjoitti siilistä, joka tietää yhden ison asian, ja ketusta, joka tietää monta asiaa. Nopeasti rikkaaksi – kirjallisuudessa minua vaivaa juuri tällainen siilimäinen ajattelu: yhden asian korostaminen muiden elämänalueiden kustannuksella, riskin ja tuoton välisen yhteyden vähättely, ja korostuneen askeettinen asenne kulutukseen.

Antaakseni vielä yhden esimerkin: Michael Sandel kirjoitti erinomaisessa Justice-kirjassaan katsojasta, joka sai baseballin World Series -loppuottelussa voittopallon haltuunsa. (Siteeraan muistinvaraisesti, koska en tähän hätään löytänyt kirjaa hyllystäni, joten yksityiskohdat voivat mennä pieleen). Herrasmiehenä katsoja luovutti pallonsa voittolyönnin iskeneelle pelaajalle, sen sijaan, että olisi pitänyt sen itselleen ja myynyt huutokaupassa kymmenillä tuhansilla dollareilla. Tämä toimenpide sai mediassa osakseen ihastunutta kiitosta – paitsi oman talouden hallinnan asiantuntijalta, joka piti tätä esimerkkinä laajalle levinneestä taloudellisesta vastuuttomuudesta.

Jos tuottojen maksimointi ei houkuttele oman talouden hallinnan käytännöllisenä ohjenuorana, niin mikä voisi olla vaihtoehtona? Kävisikö tässäkin maltillinen, vaikkapa Herbert Simonin ajatteluun pohjautuva asenne siitä, että hoitaa asiat ”riittävän hyvin”? Koostuen vaikkapa seuraavista asioista: Perusvakuutukset kunnossa, lainojen hoitokustannukset, jotka ovat tuloihin nähden maltillisia, säännöllinen säästäminen tuloista, vararahasto ja jonkinlainen suunnitelma pahan päivän varalle, sekä maltilliset sijoitukset osakkeisiin ja muuhun varallisuuteen.

Amerikkalaisessa käsityksessä oman talouden hallinnasta esiintyy usein minua viehättävä käsitys siitä, että rahojen antaminen hyväntekeväisyyteen on osa hyvää oman talouden hallintaa. Tätä on vaikea yhdistää ajatukseen siitä, että oman talouden hallinnan keskeisenä tarkoituksena pitäisi olla oman omaisuuden kartuttaminen. Ehkä tämä antaa yhden tulkinnan Topeliuksen ajatukseen siitä, että raha on kuin lantaa: se rupeaa haisemaan, jos sitä ei levitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Panu Kalmi

Panu Kalmi - Taloudesta ilman kyyneliä