Suomen Pankin Rahamuseo sijaitsee aivan Senaatintorin kulmassa.

Talousopetusta rahamuseoista – uusi tapa saada talous haltuun?

Yleinen

Voiko rahamuseo olla samaan aikaan sekä inspiroiva että opettavainen? Ensimmäisenä rahamuseosta tulee monelle mieleen kokoelma vanhoja kolikoita ja muita esineitä vitriinissä – ei kaikkein dynaamisin tai innostavin mielikuva. Rahamuseot ovat kuitenkin pikkuhiljaa luoneet itsensä uudelleen. Raha- ja pankkijärjestelmän historiallisen esittelyn rinnalla rahamuseoiden toiminta keskittyy nyt enemmän kansalaisten talousosaamisen kehittämiseen. Rahamuseoita ylläpitävät usein keskuspankit, jotka nykyään ottavat laajempaa vastuuta talousosaamisen kehittämisestä. Toisaalta muutamassa maassa on myös yksityinen talousmuseo, ja myös nämä ovat kehittämisen eturintamassa.

Rahamuseot pyrkivät vuorovaikutteisuuteen ja kävijöiden aktivointiin

Italian keskuspankki Banca d’Italia järjesti yhdessä Museo del Risparmion (Torino) ja kansainvälisen rahamuseoiden yhdistyksen (IFFM) kanssa 3.-4. lokakuuta kansainvälisen konferenssin, jonka teemana oli talousosaamisen kehittäminen. Konferenssin ensimmäinen päivä liittyikin pitkälti museoiden toiminnan kehittämiseen. Italian keskuspankki uudistaa omaa rahamuseotaan aivan Rooman keskustaan Via Nazionalelle. Yhtenä konferenssin tarkoituksena oli ideoiden saaminen tätä kehitystyötä varten. Ensimmäisen päivän ohjelma oli rakennettu niin, että aamupäivällä kuultiin esityksiä muiden alojen museonjohtajilta, kuten tiedemuseon ja taidemuseon johtajilta. Iltapäivällä tilaisuudessa esiteltiin monia eri talousmuseoita.

Hyviä esimerkkejä nykyaikaisista rahamuseoista ovat itävaltalaisen Erste Bankin sponsoima Financial Life Park (FLiP) Wienissä, Intesa San Paolon ylläpitämä Museo del Risparmio Torinossa, ja Ranskan keskuspankin Citeco Pariisissa. Kaikille näille museoilla yhteisiä piirteitä ovat vuorovaikutteisuus ja pelillisyyden hyödyntäminen. Esimerkiksi FLiPissä tämä tapahtuu osittain virtuaalitodellisuutta käyttämällä. FLiPin omanlainen innovaatio pandemia-aikaan oli kiertävä bussi, jossa museon aineistoja kiersi Itävallan eri alueilla. Näin oppilaiden ei tarvinnut matkustaa, kun bussi tuli oppilaiden luokse. FLiP on keskittynyt erityisesti nuoriin oppilaisiin, ja sisällöt ovat tehty erikseen kolmelle eri oppilasryhmälle.

Museo del Risparmio puolestaan satsaa voimakkaasti pelillisyyteen. Monet museon kehittämät pelit ovat sovelluksina vapaasti netistä ladattavissa. Ranskan keskuspankin Citecossa on puolestaan vaihtuvia näyttelyitä laajoilta aihepiireiltä.

Kaikille kolmelle museolle on yhteistä opetusmateriaalien ja videoiden runsas saatavuus netistä. Esimerkiksi Citecon tekemiä videoita käytin opetuksessa jo noin vuodesta 2014 lähtien, vaikka museo fyysisenä paikkana avattiin vasta vuonna 2019. Jo ennen pandemiaa museot tuottivat paljon materiaalia verkkoon, mutta tämän merkitys on pandemian aikana vain lisääntynyt. Tämä parantaa materiaalin saavutettavuutta, mutta luo myös oman haasteensa: museossa käymisen on luotava jotain lisäarvoa. Tätä voivat olla esimerkiksi kokonaisvaltaiset kokemukset, jossa pystyy käyttämään eri aisteja. Osana kokonaisvaltaista elämystä ovat myös vuorovaikutteiset kilpailut muiden kävijöiden kanssa. Joka tapauksessa aineiston on hyvä olla jotain muutakin kuin materiaalin esittelyä vitriinissä, jonka pystyy tekemään hyvin verkon kautta.

Myös Suomen Pankilla on oma rahamuseo, joka on hyvin keskeisellä paikalla, aivan Senaatintorin kulmassa Tuomiokirkon alapuolella. Museossa on aloittanut talousosaamiskeskus tammikuussa 2022, ja sitä kautta talousosaamisen kehittäminen on tullut myös entistä tärkeämmäksi osaksi museon toimintaa. Myös Suomen Pankin Rahamuseon toiminnassa ovat vuorovaikutteisuus ja pelit merkittävässä roolissa.

Nuoret keskeinen käyttäjäryhmä

Rahamuseoilla on tiettyjä etuja ja haasteita verrattuna tiedemuseoihin. Talouden ilmiöt eivät varmastikaan ole niin näyttäviä ja kunnioitusta herättäviä kuin jotkut luonnontieteelliset ilmiöt, kuten kemialliset reaktiot, revontulet tai planeettojen liikkeet. Toisaalta etuna on se, että talous on kaikille tuttua. Joskus se on sitä ehkä vähän liiankin kanssa: jos taloudellinen tilanne ahdistaa, niin taloudesta ei synny positiivisia mielikuvia, jotka kannustaisivat asian syvempään pohtimiseen.

Rahamuseot pyrkivät tekemään kasvatustyötään erityisesti nuorten keskuudessa. Siitä seuraa toisenlainen haaste: nuoret eivät monesti itse joudu tekemään kovinkaan merkittäviä taloudellisia valintoja, ja he ehkä kokevat taloudenhallinnan itselleen kaukaiseksi. Tämän vuoksi mielenkiinnon herättäminen esimerkiksi pelillisen keinoin on ensiarvoisen tärkeää.

Rahamuseot eivät kuitenkaan ole tarkoitettu pelkästään nuorille. Suomen Pankin asiantuntija Anu Raijaksen mukaan noin kaksi kolmesta Suomen Pankin Rahamuseon kävijästä ovat viime aikoina olleet muita kuin koululaisia, esimerkiksi työpaikkojen ryhmiä. Tämän vuoksi on tärkeää luoda materiaalia myös näille ryhmille.

Museoiden suunnittelu lähtee käyttäjien tarpeista

Museoiden suunnittelua ohjaavat – tai ainakin pitäisi ohjata – yleiset pedagogiset periaatteet, kuten oppijalähtöisyys. Suunnittelun on hyvä lähteä kävijän tarpeista pikemminkin kuin museon pitäjän. Perinteinen museon suunnittelu on usein lähtenyt siitä, että museossa on esitelty jotain asioita, joita museon pitäjä on katsonut tärkeiksi, ja kävijä on usein tehnyt siitä omat johtopäätöksensä. Nykyaikaisessa museossa kävijää rohkaistaan luomaan itse käsityksensä esitellyistä asioista.

Monet museot soveltavat myös yhteiskehittämistä, missä kävijät voivat osallistua aineiston luomiseen. Kävijöitä rohkaistaan kertomaan heidän omia kokemuksiaan tai mielipiteitään taloudenhallinnasta, joita voidaan käyttää sitten näyttelyssä hyväksi esimerkiksi aineistona. Sidosryhmien tai museon tukijoiden ajatuksia voidaan käyttää hyväksi myös näyttelyiden suunnittelemiseen.

On kuitenkin tärkeää, että tekemistä ohjaavat selkeät tavoitteet ja näkemys siitä, mihin toiminnalla pyritään. Pelkkä pelien pelaaminen ilman laajempia oppimistavoitteita ei johda oppimiseen. Museot voivat myös kannustaa pelissä opitun pohdintaan.

Toisaalta museot eivät voi myöskään kilpailla vaikka koulujen kanssa oppimisessa. Käynnit ovat lyhyitä. Parhaassa tapauksessa ne voivat kannustaa hankkimaan lisää tietoa, mutta ne eivät korvaa formaalia opetusta. Jos museo onnistuu luomaan kipinän kiinnostuksen syttymiselle, niin se luo edellytykset oppimiselle, ja museo on silloin monella tavalla täyttänyt tehtävänsä. Tästä näkökulmasta siirtymä kohti vuorovaikutteisempaa ja mukaansatempaavaa museoelämystä on hyvin kannatettava.

Tämä teksti syntyi yllämainitun Italian keskuspankin talousosaamiseen ja talousmuseoihin liittyvän konferenssin inspiroimana. Riikka Kalmi ja Anu Raijas antoivat siihen hyödyllisiä kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Panu Kalmi

Panu Kalmi - Taloudesta ilman kyyneliä