Euroopan unionin ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteet ovat kunnianhimoisia. EU pyrkii saavuttamaan ilmastoneutraaliuden vuoteen 2050 mennessä ja vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää ennen kaikkea uusiutuvan energian tuotannon nopeaa kasvattamista. Keskustelussa huomio kiinnittyy usein uusiin tuulivoimapuistoihin, aurinkovoimaloihin ja vetyhankkeisiin. Vähemmälle huomiolle jää kuitenkin yksi ratkaiseva kysymys: kuinka nopeasti nämä hankkeet voidaan luvittaa ja toteuttaa?

Juuri tähän kysymykseen Euroopan unionin uusiutuvan energian direktiivin uudistus, niin sanottu RED III -direktiivi, pyrkii vastaamaan. Direktiivi ei ainoastaan nosta uusiutuvan energian tavoitteita, vaan puuttuu myös siihen, miten jäsenvaltioiden viranomaiset käsittelevät hankkeiden lupia ja hallinnollisia menettelyjä.

 

Energiasiirtymä on myös oikeudellinen murros

Vihreä siirtymä nähdään usein teknologisena tai taloudellisena muutoksena. Todellisuudessa kyse on yhtä lailla oikeudellisesta murroksesta. Vaikka uusiutuvan energian teknologia on kehittynyt nopeasti, monet hankkeet viivästyvät edelleen vuosia kestävien lupaprosessien vuoksi.

EU:ssa on tunnistettu, että hallinnolliset esteet voivat hidastaa energiasiirtymää yhtä paljon kuin teknologiset tai taloudelliset haasteet. Tämän vuoksi RED III uudistuksessa otettiin käyttöön uusiutuvan energian nopeutetun käyttöönoton alueet, vahvistettiin lupamenettelyjen määräaikoja, säädettiin uusiutuvan energian hankkeille ylivoimaisen yleisen edun oletus, sekä vahvistettiin yhteyspisteiden koordinaatiovastuuta ja lupamenettelyjen digitalisointia.

Ajatus on yksinkertainen: jos ilmastotavoitteet halutaan saavuttaa, uusiutuvan energian investointeja ei voida odottaa vuosikausia hallinnollisissa prosesseissa.

Nopeus vastaan oikeusturva?

Direktiivin tavoitteet ovat ymmärrettäviä, mutta niiden toteuttamiseen liittyy myös merkittäviä oikeudellisia jännitteitä.

Eurooppalainen ympäristöoikeus perustuu pitkälti ennaltaehkäisyyn. Ennen hankkeen toteuttamista sen vaikutukset ympäristöön, luonnon monimuotoisuuteen ja lähialueiden asukkaisiin tulee arvioida huolellisesti. Samalla kansalaisilla on oikeus osallistua päätöksentekoon ja hakea muutosta viranomaisten ratkaisuihin.

Kun lupaprosesseja nopeutetaan, syntyy väistämättä kysymys siitä, voidaanko ympäristönsuojelun taso ja oikeusturva säilyttää ennallaan. Jos menettelyjä yksinkertaistetaan liikaa, vaarana on, että ympäristövaikutuksia arvioidaan puutteellisesti tai kansalaisten osallistumismahdollisuudet kaventuvat.

Vihreä siirtymä ei siis ole pelkästään ilmastopoliittinen projekti, vaan myös oikeusvaltiokysymys. Ilmastotavoitteiden edistäminen ei saa tapahtua ympäristönsuojelun tai oikeusturvan kustannuksella.

 

Suomen lupajärjestelmä testissä

Suomessa uusiutuvan energian hankkeisiin liittyy edelleen suuri määrä erilaisia lupia, lausuntoja ja viranomaismenettelyjä. Vaikka menettelyjen koordinointia on viime vuosina kehitetty, järjestelmä on edelleen monimutkainen.

RED III:n toimeenpano haastaa Suomen arvioimaan, ovatko nykyiset hallinnolliset rakenteet riittävän tehokkaita vastaamaan EU:n asettamiin määräaikoihin. Lupamenettelyjen koordinointia on pyritty parantamaan muun muassa keskittämällä viranomaistehtäviä ja kehittämällä sähköisiä palveluita. Samalla monet uusiutuvan energian hankkeisiin vaikuttavat päätökset, kuten kaavoitus, säilyvät edelleen useiden eri toimijoiden vastuulla.

Tämä osoittaa, että energiasiirtymän onnistuminen ei riipu ainoastaan EU:n sääntelystä. Lopulta ratkaisevaa on se, kuinka hyvin kansalliset hallintojärjestelmät kykenevät toteuttamaan tavoitteet käytännössä.

 

Tarvitsemme tasapainoa

RED III kuvastaa laajempaa muutosta eurooppalaisessa energiaoikeudessa. Siinä missä aiemmin sääntely keskittyi tavoitteiden asettamiseen, nykyisin EU pyrkii vaikuttamaan myös siihen, miten tavoitteet käytännössä saavutetaan.

Tämä kehitys on ilmastonmuutoksen näkökulmasta perusteltua. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että nopeus ei syrjäytä muita oikeudellisia arvoja. Kestävä energiasiirtymä edellyttää tasapainoa kolmen tavoitteen välillä: ilmastonmuutoksen hillitsemisen, ympäristönsuojelun ja oikeusvaltion periaatteiden.

Lopulta vihreän siirtymän onnistumista ei ratkaise pelkästään se, kuinka paljon uusiutuvaa energiaa rakennetaan. Yhtä tärkeää on se, kykeneekö oikeusjärjestelmä tukemaan muutosta tavalla, joka on tehokas, oikeudenmukainen ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävä. Tämä edellyttää toimivia institutionaalisia rakenteita ja riittävää hallinnollista kapasiteettia, joiden varassa energiamurroksen tavoitteet voidaan muuttaa sääntelystä käytännön toteutukseksi.

 

Veera Rosendahl

Katso tarkemmin mm.

• Euroopan Ilmastolaki – tekee EU:n ilmastoneutraaliustavoitteesta oikeudellisesti sitovan.
• Fit for 55 – lainsäädäntöpaketti, jonka tavoitteena on vähentää EU:n kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
• RED III – uusiutuvan energian direktiivin uudistus, joka nopeuttaa uusiutuvan energian hankkeiden lupamenettelyjä.
• REPowerEU – ohjelma, jolla EU pyrkii vahvistamaan energiaomavaraisuuttaan ja vähentämään riippuvuuttaan fossiilisista polttoaineista.
• YVA-direktiivi – muodostaa EU:n ympäristöoikeuden ennakollisen arviointijärjestelmän.
• Luontodirektiivi – asettaa Natura 2000 -alueiden suojelulle tiukat vaatimukset.