Energiamurros on menossa ja ajurina teollistuneissa maissa toimii luopuminen fossiilisesta energiasta uusiutuvan energian tieltä. Syy on tietysti etenevä ilmastonmuutos, johon on sopeuduttava. Fossiilisen energian sijaan ovat tulleet jo muun muassa tuuli- ja aurinkoenergia, biokaasu ja mukaan pyrkii uusiutuva vety, siis vihreä vety.
Euroopassa komissio ja jäsenvaltiot ovat viemässä vetytaloutta voimakkaasti eteenpäin, vaikka suuria erojakin on nähtävissä jäsenvaltioiden kesken. Vetytalous tarkoittaa uusiutuvalla energialla tuotetun vedyn mahdollisimman laajaa käyttöä energiana ja teollisuuden raaka-aineena, tietenkin osana muuta energiapalettia.
EU on kehittänyt hyvin mutkikkaan ja teknisen vetysääntelyn varmistaakseen, että markkinoilla on saatavissa haluttua uusiutuvaa ja myös vähähiilistä vetyä. Ikävä kyllä tämä ei ole riittänyt, vaan sääntelyn avulla on myös haluttu ennakolta puuttua markkinoiden rakenteeseen ja uusiutuvan sähkön lisääntyvään tarpeeseen, vaikka vetymarkkina on vasta käynnistymässä.
Euroopassa vetymarkkinoiden ennakoidaan kehittyvän maakaasumarkkinoiden tapaiseksi vuosina 2030–2050. Sääntely tähtää samaan putkistoihin perustuvaan markkinarakenteeseen siirtymäaikojen ja viranomaisten harkintavallan antaman jouston varassa.
Uusiutuvan vedyn tuotannon ei haluta nostavan uusiutuvan sähkön hintaa tai rajoittavan saatavuutta, joten sääntely sisältää hallinnollisia esteitä uusiutuvan sähkön käyttöön vedyntuotannossa. Muilla toimialoilla rajoituksia ei ole.
Jäsenvaltiot tukevat vetytalouden kehittämistä julkisin varoin myöntämällä suuria investointitukia ja myös pienessä määrin toimintatukia. Myös EU:lla on joitain rahoitusvälineitä. Kaikilla jäsenvaltioilla ei ole mahdollisuutta samaan valtiontukivyörytykseen. EU:n sääntelykeinoista puuttuvat kokonaan haittaverot fossiiliselle vedylle ja energiaverodirektiivin uudistaminen on kesken. Onneksi vuodelle 2030 on kaavailtu uusiutuvan vedyn käyttövelvoitteita sellaisiin kohteisiin, joissa kasvihuonekaasujen vähentäminen on muuten vaikeaa.
Mielestäni vetysääntely antaa kuvan eurooppalaisesta sääntelytavasta, jossa uskotaan yksityiskohtaisen hallinnollisen sääntelyn toimivuuteen. Tämä voi toki johtua myös toimivallan rajoista ja hajanaisesta sektorikohtaisesta sääntelyn etenemistä sillä energiadirektiivin uudistus (COM/2021/563 final) on vasta käynnissä.
Vetytalouden kehitys näyttää kuitenkin etenevän ja siihen voi suhtautua toiveikkaasti myös sen vuoksi, että hanke ei ole yksin eurooppalainen idea. Uusiutuva vety nähdään toimivana tuotteena kansainvälisesti (ks. mm. IEA – Global Hydrogen Review 2024) mutta siitä pitää vain saada liiketaloudellisesti toimiva ala.
Kristian Siikavirta
Katso tarkemmin mm.
- Vetytalouden kehittämispolitiikan ja lainsäädännön linjat, Vetytalouden mahdollisuudet ruokaketjussa (VEP), Tutkimusraportti TP4.2, 30.1.2025 https://projektit.seamk.fi/kestavat-ruokaratkaisut/vetytalouden-mahdollisuudet-ruokaketjussa/
- ”Kaasumarkkinadirektiivi” (EU) 2024/1788
- ”Uusiutuvan energian direktiivi” (EU) 2018/2001 (RED), voimassa oleva konsolidoitu versio
- Komission delegoitu asetus (EU) 2023/1185, ”vähähiilisestä vedystä”
- Komission delegoitu asetus (EU) 2023/1184, ”uusiutuvan vedyn säännöt”
