Suhteellisen rivakasti valmisteltu eurooppalaisia kaasumarkkinoita muotoileva ”kaasumarkkinadirektiivi” on hyväksytty tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä kesäkuun aikana ja julkaistukin jo Unionin virallisessa lehdessä heinäkuussa. Direktiivin koskee uusiutuvan kaasun, maakaasun ja vedyn sisämarkkinoiden rakenteiden ja toiminnan järjestämistä. Direktiivin päätavoitteena on mahdollistaa siirtyminen ilmastoneutraaliuteen ja helpottaa sitä muun muassa varmistamalla vetymarkkinoiden kasvu ja tehokas toiminta.
Kaasumarkkinadirektiivin[1] tavoitteena on helpottaa uusiutuvan kaasun (esim. biometaanin) ja uusiutuvan mutta myös vähähiilisen vedyn pääsyä energiajärjestelmään, mikä mahdollistaa irtautumisen fossiilisesta kaasusta. EU:n vetystrategiassa uusiutuvalla vedyllä ja vähähiiliselle vedyllä sekä uusiutuvalla kaasulla on tärkeä rooli pyrittäessä saavuttamaan unionin vuoden 2030 ilmastotavoitteet ja ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä.
Direktiivi tähtää vetymarkkinoilla samankaltaiseen likviidiin, avoimeen, esteettömään ja kilpailtuun sisämarkkinaan, mikä on toteutettu eurooppalaisilla maakaasu- ja sähkömarkkinoilla. Tässä yhteydessä luonnollisesti on tarkoitus tehdä mahdolliseksi uusiutuvan vedyn (ja myös vähähiilisen vedyn) järjestäytynyt tuonti. Direktiivin perusteluissa tunnustetaan, että tavoiteltua vetymarkkinaa ei ole vielä olemassa ja siksi yleisten periaatteiden soveltamisessa on aiheellista ottaa huomioon vetymarkkinan kehitysvaihe ja myös vedyn luontaiset erot muihin energialähteisiin verrattuna.
EU:n vetystrategian mukaan unionin tavoitteena on kehittää ensisijaisesti tuuli- ja aurinkoenergialla tuotettavaa uusiutuvaa vetyä. Koska voidaan arvioida, ettei tämä tuotanto kasva riittävän nopeasti, myös vähähiilisen vedyn tuotanto ja käyttö on mahdollista. Tämä tarkoittaa esimerkiksi CCS (Carbon Capture and Storage) tekniikan käyttämistä. Tätä varten vahvistetaan kynnysarvo vähähiilisen vedyn tuotannolla saavutettavalle kasvihuonekaasuvähennykselle. Direktiivin 2 artiklan mukaan vähähiilisellä vedyllä tarkoitetaan vetyä, jonka valmistuksessa saavutetaan 70 prosentin kasvihuonekaasujen vähennys verrattuna fossiiliseen tuotantoon.
Kumotun ”maakaasudirektiivin” tapaan kaasumarkkinadirektiivissä säädetään pääsystä vetyinfrastruktuuriin eli muun muassa kolmansien pääsystä vetyverkkoihin, -terminaaleihin ja vetyvarastoihin. Määräykset tarvitaan myös vedyn jakeluverkon toimintaan. Vetyverkkoihin sovellettavista säännöistä on oma VII lukunsa. Vetymarkkinoiden kehittymättömyys on mahdollista ottaa huomioon muun muassa kansallisen sääntelyviranomaisen myöntämin poikkeuksin olemassa oleville vetyverkoille (mm. kolmansien pääsy verkkoon) ja maantieteellisesti rajatuille teollisuus ja elinkeinoalueiden vetyverkolle (mm. toiminnan eriyttämisvaatimuksista).
Direktiivin toimeenpano edellyttää jäsenvaltioissa lainsäädäntötoimia ja kansallisen sääntelyviranomaisen nimeämistä. Direktiivin X luvussa säädetään varsin yksityiskohtaisesti sääntelyviranomaisen tehtävistä, tavoitteista ja toimivaltuuksista. Suomessa sääntelyviranomaiseksi nimetään kaiketi Energiavirasto, joka hoitaa nykyään mm. sähkömarkkinalain, maakaasumarkkinalain määräämiä tehtäviä.
Direktiivissä on kaikkiaan 96 artiklaa ja paljon energiaoikeudellista sisämarkkinasääntelyä, jota vedyn ilmastopolitiikassa kasvava rooli edellyttää nyt ja tulevaisuudessa.
Kristian Siikavirta
[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1788, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024, uusiutuvan kaasun, maakaasun ja vedyn sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä, direktiivin (EU) 2023/1791 muuttamisesta ja direktiivin 2009/73/EY kumoamisesta (uudelleenlaadittu) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti), EUVL L, 2024/1788, 15.7.2024. https://eur-lex.europa.eu/eli/dir/2024/1788/oj
Blogi on syntynyt seuratessani VEP-hankkeen piirissä eurooppalaista vetysääntelyä ja sen kehitystä.
Lisää hankkeesta osoitteesta https://projektit.seamk.fi/kestavat-ruokaratkaisut/vetytalouden-mahdollisuudet-ruokaketjussa/
