Suomessa on vuosittain jopa tuhansia lasten ja nuorten luvattomia poissaloloja. Usein luvattomasti poissa olevat lapset ovat lastensuojelulaitoksista karanneita, niin kutsuttuja hatkanuoria. Hatkanuorten karkumatkoihin liittyy valtava huoli karkumatkalla vastaan tulevista vaaroista. Vaikka nuorten rikollisuus näyttää jossain määrin laskeneen, vaikuttaisi lasten ja nuorten päihteidenkäyttö sekä rikollisuuden vakavat ilmenemismuodot lisääntyneen. Myös hatkanuorten altistuminen hyväksikäytölle, jopa ihmiskaupalle ja prostituutiolle, ilmentävät vahvaa suojelun tarvetta. Luonnos lastensuojelulain muuttamisesta on ollut lausuntokierroksella keväällä 2021 ja hallituksen esitys eduskunnalle annetaan keväällä 2022. Lakiesityksellä halutaan huomioida ”- – lasten päihteiden käyttöön liittyvät haasteet sekä muutoin lapsen hengen, terveyden ja kehityksen suojeleminen”, täsmennettäessä rajoitustoimenpiteitä.
Hatkareissuja voisi jatkossa estää lasta kiinnipitämällä
Lastensuojelulakimuutoksen luonnoksessa ehdotetaan uutena sääntelynä 68 a §, jonka mukaan lastensuojelulaitoksen henkilöstö voisi estää lapsen luvattoman laitoksesta poistumisen kiinnipitämällä siten kuin 68 §:ssä muutoin säädetään. Kiinnipitäminen olisi mahdollista laitoksen sisätiloissa ja piha-alueella, jos poistuminen johtaisi välittömään lasta itseään tai toista henkilöä uhkaavaan ja vakavaan, terveyden tai turvallisuuden vaarantumiseen. Edellytyksenä olisi, että lapsen liikkumisvapautta on rajoitettu lastensuojelulain 69 §:n perusteella. Esimerkiksi lapsen itsetuhoisuus ja uhka vakavasta itsensä vahingoittamisesta ovat syitä, joiden vuoksi liikkumisvapautta voidaan joutua rajoittamaan.
Kiinnipitämistä koskevasta sääntelystä ehdotetaan poistettavaksi kiinnipitämisen hoidollinen ja huolenpidollinen ulottuvuus, koska tilanne, jossa kiinnipitoon joudutaan, on päinvastoin luonteeltaan äärimmäinen ja viimesijainen turvaamistoimi. Sen sijaan sääntelyyn lisättäisiin vaatimus toimenpiteen lyhytkestoisuudesta.
Ehdotettu sääntely laitoksesta karkaamisen estämiseksi, näyttäisi lausuntopalautteen perusteella tervetulleelta, kun hatkareissuja voitaisiin jatkossa estää nykyistä tehokkaammin.
Karkaamisen estäminen kiinnipitämällä edellyttäisi päätöstä liikkumisvapauden rajoittamisesta ja välitöntä vaaraa
Lakimuutosluonnoksen mukaan kiinnipitäminen olisi mahdollista, kun lapsen liikkumisvapautta on päätetty rajoittaa, ja lisäksi ilmenisi uhka välittömästä vaarasta. Miten välitön vaara määritellään? Kun edellytyksenä on liikkumisvapauden rajoitus, sen voisi jo lähtökohtaisesti ajatella merkitsevän välittömän vaaran uhan olemassaoloa. Jos liikkumisvapauden rajoittaminen on tehty vaikkapa lapsen päihteiden käytön perusteella, riittääkö karkaamistilanteessa epäilys siitä, että lapsi tulee käyttämään huumeita, vai täytyykö vaaran välittömyys ilmetä konkreettisesti huumekauppiaan ilmestymisenä paikanpäälle?
Entä tilanteessa, jossa lapsi on joutumassa välittömään vaaraan, mutta hänen liikkumisvapauttaan ei ole rajoitettu? Esimerkiksi lapsen alkaessa akuutisti oireilla itsetuhoisesti, ja laitoksesta poistuminen voisi johtaa hänen henkeään tai terveyttään uhkaavaan vaaraan, henkilöstö ei voisi kiinnipitämällä estää lasta poistumasta, vaan vaihtoehtona olisi turvautua viranomaisyhteistyöhön.
Liikkumisvapauden rajoittamisesta päättää ensisijassa lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Kiireellisessä tilanteessa päätöksen voi tehdä myös lastensuojelulaitoksen johtaja tai hänen määräämänsä muu laitoksen henkilökuntaan kuuluva henkilö. Jos lapsi yrittää karata, ja sen estäminen vaatii päätöksentekoa liikkumisvapauden rajoittamisesta, ei liene tarkoituksenmukaista, että päätöksiä alettaisiin tekemään suullisesti laitoksen henkilöstön toimesta, tilanteiden äkillisyyden vuoksi.
Vaatimukset liikkumisvapauden rajoittamista koskevasta päätöksenteosta sekä vaaran uhan välittömyydestä, korostavat perusoikeusrajoituksilta edellytettäviä erityisiä vaatimuksia, mutta nostavat samalla käytännössä kynnyksen estää karkaaminen kiinnipitämällä melkoisen korkealle.
Tulkinnanvaraa?
Kiinnipitämisen edellytettäisiin jatkossa olevan kestoltaan lyhytaikaista, mutta lakiesitysluonnoksessa ei avata määritelmää enempää. Avoimeksi jää paitsi toimenpiteen hyväksyttävä kesto, myös se, voiko rajoituksen uusia, jos tarve toistuu välittömästi edellisen kiinnipidon päätyttyä.
Nähdäkseni sikäli, kuin lapsen kiinnipitämiseen laitoksesta poistumisen estämiseksi muutoin sovellettaisiin 68 §:ä, lapsi voidaan esimerkiksi kantaa laitoksen pihasta sisälle (HE 252/2006 vp, s. 239). Koska 68 §:ssä on viittaus rikoslakiin koskien voimakeinojen liioittelua, tulee sama viittaus sovellettavaksi myös 68 a §:ssä.
Karanneen lapsen kiinniottaminen
Entä voisiko karkaamisyritystilanteessa juosta lapsen perään ja ottaa hänet kiinni? Poliisilain (872/2011) 2-luvun 2 §:ssä säädetään poliisin oikeudesta ottaa henkilö kiinni hänen suojaamisekseen, mutta voiko lastensuojelulaki oikeuttaa poliisin yleiseen toimivaltaan kuuluvan keinon käyttämisen?
Lastensuojelulakimuutoksen luonnoksessa 69 a §:än koskien laitoksesta poistuneen tai sinne palaamatta jättäneen lapsen etsintää ja palauttamista koskevaan säännökseen ehdotetaan uutena sääntelynä kiinniottamista, joka sanamuotonsa perusteella näyttäytyy epäselvänä. Ehdotuksen mukaan lastensuojelulaitoksen henkilökunta ja toimivaltainen sosiaalitoimen viranhaltija voisi ottaa luvattomilla teillä olevan lapsen kiinni ja palauttaa takaisin laitokseensa. Kuitenkaan ”[k]iinniottaminen ei – – tarkoittaisi minkäänlaista – – fyysistä koskettamista”, eikä säännöksellä oikeutettaisi kiinnipitämistä tai voimakeinojen käyttöä, vaan kiinniottaminen olisi puhumalla tapahtuvaa lapsen suostuttelua laitokseen palaamiseksi. Lapsen vastustaessa aktiivisesti tai passiivisesti, tulee laitoksen henkilökunnan tai sosiaalitoimen esittää poliisille virka-apupyyntö. Toimivalta lapsen kiinniottamiseen, tarvittaessa kiinnipitämällä tai voimakeinoja käyttäen, on näin ollen vain poliisilla.
Kun vertaa lapsen kanssa keskustellen tapahtuvaa ”kiinniottamista”, poliisin toimivaltaan kuuluvaan kiinniottamiseen, voidaan termi lastensuojelulaissa käytettynä nähdä ongelmallisena.
Perusoikeuden rajoittaminen vs. perusoikeuden turvaaminen
Ehdotettu sääntely laitoksesta karkaamisen estämisestä kiinnipitämällä, turvaisi nykyistä paremmin liikkumisvapauden rajoittamista koskevan rajoituksen toteutumista. Jos kiinnipitäminen kuitenkin edellyttää sekä päätöksentekoa liikkumisvapauden rajoittamisesta että välittömän vaaran uhkaa, ei sillä luoda yleistä oikeutta lasten ja nuorten hatkareissujen estämiseen.
Karkausyrityksen onnistuessa, lastensuojelulaitoksen henkilökunnan ja sosiaalitoimen keinot palauttaa vastahakoinen lapsi laitokseen, perustuu suostutteluun. Kuten lakimuutoksen luonnoksessakin on tiedostettu, hatkaavan nuoren tilanne voi siinä hetkessä olla niin kärjistynyt, että keskustelun aloittaminen saattaa olla mahdotonta ilman, että tilanne ensin rauhoitetaan. Kun vastentahtoisen lapsen palauttaminen laitokseen jää poliisin antaman virka-avun piiriin, on suurena vaarana, että hatkareissulta tavoitettu nuori ehtii karata uudelleen ennen poliisin saapumista.
Selvää on, ettei kiinnipitämiseen karkaamisen estämiseksi voi turvautua ennakollisesti. Tilannetta tulee arvioida tapauskohtaisesti ja keinona se on viimesijainen. Kiinnipitäminen ei voi milloinkaan olla vallankäytön väline tai tapahtua nöyryyttävällä tavalla. Mahdollisuuksien mukaan tilanteessa tulee ottaa huomioon muun muassa lapsen yksilölliset ominaisuudet, tausta ja menneisyyden traumatekijät.
Vaikka kiinnipitämisellä rajoitetaan voimakkaasti lapsen perusoikeutena suojattua henkilökohtaista koskemattomuutta, on tärkeää muistaa, että sen tarkoituksena on niin ikään perustuslailla taatun turvallisuuden ja välttämättömän huolenpidon varmistaminen, sekä ylipäätään lapsen edun turvaaminen. Lapsella tulisi olla oikeus näiden oikeuksien turvaamiseen, myös laitoksen ja sen pihapiirin ulkopuolella silloin, kun hänet tavoitetaan karkumatkalta.
Sanni Väyrynen, HTM
Julkisoikeuden yliopisto-opettaja
Lähteet:
Isoniemi, S. (2019). Sijaishuoltopaikasta luvatta poistuminen ja sinne palaamatta jääminen poliisin lastensuojeluviranomaiselle antaman virka-avun näkökulmasta. Vaasa: Vaasan yliopisto.
Kervinen, E. & Ollus, N. (2019). Lapsiin ja nuoriin kohdistuva ihmiskauppa Suomessa. Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI). Noudettu 5.10.2021: https://heuni.fi/documents/47074104/0/HEUNI_Report_89_Lapsiin_ja_nuoriin_kohdistuva_ihmiskauppa_Suomessa_2019+(1).pdf/819ec669-b388-0370-383a-2c1100599d5e/HEUNI_Report_89_Lapsiin_ja_nuoriin_kohdistuva_ihmiskauppa_Suomessa_2019+(1).pdf?t=1607434597573 (Ks. mm. s. 43, 56, 66)
Kirsi, K. (2020). Alaikäiset syyllistyneet vakavaan väkivaltaan tänä syksynä poikkeuksellisen paljon – lastensuojeluun kaivataan lisää järeitä keinoja. YLE-Uutiset 2.11.2020. Noudettu 5.10.2021: https://yle.fi/uutiset/3-11627229
Lehtonen, I. & Télen, J. (2013). Hatkassa – Selvitys nuorten luvattomista poissaoloista ja sijaishuoltopaikkojen käytännöistä. Lastensuojelun Keskusliitto. Noudettu 5.10.2021: https://www.lskl.fi/wp-content/uploads/Hatkassa.pdf (Ks. mm. s. 32–34.)
Suonpää, K. & Kaakinen, M. (2021). Onko nuorten tekemä väkivalta lisääntynyt? Haaste 3/2021. Noudettu 5.10.2021: https://rikoksentorjunta.fi/-/haaste-onko-nuorten-vakivalta-lisaantynyt
Oikeusministeriön lausuntopalvelu. Noudettu 5.10.2021: https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=e8d49157-9c3c-4296-84d6-dc738b6a2992, kohta 8.
HE 252/2006 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle lastensuojelulaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE luonnos lastensuojelulain muuttamisesta sekä siihen liittyviksi laeiksi 22.4.2021.
