Jo nykyisellään lastensuojeluun liittyvät luvattomat poissaolot nojautuvat lapsen etua vaarantavaan ohjeistukseen, joka yhdessä virka-avun maksullisuuden kanssa tekee nykytilanteesta huolestuttavan.

Poliisin antaman virka-avun maksullisuudesta on keskusteltu runsaasti julkisuudessa sen jälkeen, kun Poliisihallitus 1.10.2020 muutti ohjeistustaan poliisilaitoksille. Uuden ohjeistuksen myötä poliisi lähettää entistä hanakammin laskun virka-avun pyytäjälle. Lastensuojelupuolella poliisille esitetyt virka-apupyynnöt ovat arkipäivää ja tarkoittavat näin ollen uutta kuluerää. Poliisiasiain tietojärjestelmään kirjataan vuositasolla noin 2500 ilmoitusta, jossa lastensuojeluviranomainen pyytää apua poliisilta.

Virka-avun antamisen maksullisuus ei ole suinkaan uusi asia, vaan se perustuu valtion maksuperustelakiin (150/1992), joka on ollut voimassa jo vuodesta 1992 lähtien. Yleisesti poliisin virka-avun maksullisuudesta on säädetty vuonna 1956 laissa eräiden poliisin virka-apukustannusten korvaamisesta (259/1956). Lastensuojelulain nojalla annettu virka-apu kuuluu mainittujen säännösten ja uuden ohjeistuksen mukaisesti maksullisen toiminnan piiriin. Annetusta virka-avusta tulee maksettavaa 165 euroa tunnilta kahden hengen autopartiota kohden.

Poliisille virka-avusta koituneisiin kuluihin ja siihen, että poliisi ei ollut aiemmin perinyt maksuja virka-avun antamisesta kiinnitti huomiota poliisin sisäinen tarkastus. Uutta maksuohjeistusta on sisäisen tarkastuksen näkökulmista perusteltu lainmukaisuudella ja yhdenvertaisuudella. Poliisin antaman virka-avun kirjo on suuri ja lienee mahdotonta laskea monessako eri laissa virka-avun antamisesta ja saamisesta on säädetty. Lainmukaisuuden vaatimukselle ja virka-avun saajien yhdenvertaiselle kohtelulle lieneekin siis tarvetta. Sisäisen tarkastuksen näkökulmasta ohjeistus on siis perusteltu.

Lastensuojelutoiminnan kyseessä ollessa on joitain tärkeitä periaatteita sivuutettu. Myös sisäministeri Maria Ohisalo on esittänyt huolensa uudesta tulkinnasta. Virka-avun antaminen lastensuojeluviranomaiselle eroaa useallakin tavalla perinteisestä virka-aputoiminnasta, jossa toista viranomaista usein estetään toimittamasta virkatehtäväänsä. Noin 75 prosenttia kaikista lastensuojeluviranomaisen poliisille esittämistä virka-apupyynnöistä koskee huostaanotettujen lasten luvatonta sijaishuoltopaikasta poissaolemista tai sieltä karkaamista, niin kutsuttua hatkaamista. Luvattomien poissaolojen kokonaismäärää on kirjausteknisistä syistä mahdotonta laskea, mutta väitöskirjassani totesin niitä olevan vuositasolla noin 3500. Kolmasosa poissaoloista, eli vuosittain tuhat poissaoloa, on kestoltaan vähintään viikon. Jos näitä lapsia etsittäisiin, laskuttaisi poliisi lasten kotikuntaa 165 euroa per etsintään ja tavoitteluun käytetty tunti. Käytännössä lasku on pieni, sillä näitä lapsia ei etsitä.

Poliisihallitus on ohjeistanut kirjaamaan ja käsittelemään sijaishuoltopaikasta luvatta poistumiset poliisin lastensuojeluviranomaiselle antamana virka-apuna. Luvaton sijaishuoltopaikasta poissaoleminen voisi olla myös aktiivista kadonneen henkilön etsintää, jota tulisi suorittaa silloin, kun

• henkilön voidaan epäillä eksyneen tai
• joutuneen rikoksen tai onnettomuuden uhriksi tai
• tämän voidaan muuten epäillä olevan konkreettisessa vaarassa (esim. itse-tuhoinen käyttäytyminen, kylmä vuodenaika) tai  
• kadonnutta ei ole kohtuullisessa ajassa muuten tavoitettu (”kohtuullinen aika” on tulkittava kulloisenkin tilanteen mukaan, eikä sitä voi ohjeella määritellä).

Poliisihallituksen ohjeistuksen vahva ohjausvaikutus näkyy siinä, että sijoitettuja lapsia ei juurikaan etsitä, vaikka esitietojen tai muiden olosuhteiden perusteella konkreettisen vaaran määritelmä täyttyy tai kohtuullinen aika poissaololle on täyttynyt.

Tutkiessani poissaolojen määrää ja luonnetta totesin virka-avun antamisen olevan toissijainen tehtävä poliisin omaan virkatehtävään nähden. Lapsia ei aktiivisesti etsitä, oli kyseessä sitten lyhyt tai pidempi poissaolo (423 poissaoloa vuosina 2013-2014 kesti yli 49 vuorokautta). Virka-aputoiminta ja siihen liittyvät passiiviset käytännöt ovat lapsen edun ensisijaisuutta vaarantavia seikkoja.

Pitkien poissaolojen lisäksi toistuvat luvattomat poissaolot ovat ilmiö suomalaisessa lastensuojelussa. Poissaolojen kasautuessa myös riski ajautua huonompaan seuraan tai olosuhteisiin kasvaa. Muita  säännöllisiä luvattomien poissaolijoiden riskitekijöitä ovat lisäksi mm. 

• Lapsen lääkehoitoa vaativat perussairaudet
• Lapsen kehityshäiriöt
• Lapsen kielitaidottomuus
• Lapsen taipumus hakeutua itseään vanhempaan seuraan seksuaalisessa tarkoituksessa
• Vaara lapsen uhriutumisesta
• Lapsen päihdeongelmat
• Lapsen itsetuhoisuus
• Lapsen väkivaltaisuus.

Edellä mainitut riskitekijät ovat arkipäivää luvattomien poissaolojen kohdehenkilöiden kohdalla. Silti heitä ei kohdella kadonneina henkilöinä vaan virka-avun kohdehenkilöinä, joita ei aktiivisesti etsitä. Poliisihallituksen uusi ohjeistus virka-avun maksullisuudesta ainoastaan sekoittaa lapsen edun ensisijaisuuden nostamista kaiken viranomaistoiminnan keskiöön. 

Sisäministeri Ohisalo on käynnistänyt asetushankkeen, jossa virka-avun maksullisuutta harkittaisiin uudestaan. Asiaan liittyen vireillä on myös kansanedustajan kirjallinen kysymys (KK 713/2020 vp), jossa kysytään muun muassa:

• Miksi poliisi on alkanut laskuttamaan sosiaali- ja terveystoimen pyytämistä virka-apupyynnöistä, 
• onko poliisin virka-avun maksullisuudesta tehty vaikutusarviointia kuntavaikutusten ja yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa olevien sekä lasten että sosiaali- ja terveystoimen kannalta,
• miksi laitoksesta kadonneen lapsen etsintä katsotaan maksulliseksi virka-avuksi,
• jos lapsi on alaikäinen ja kadonnut, luokitteleeko poliisi alaikäiset tärkeysjärjestykseen, jonka mukaan maksullisuus määräytyy?

Perusteltuja kysymyksiä, joihin ratkaisu löytyisi lapsen edun ensisijaisuuden näkökulmaa ja virka-apusäännöksiä tarkastelemalla. On kansainvälisesti tunnistettua ja tunnustettua, että luvaton sijaishuoltopaikasta poissaolija on kadonnut henkilö ja poissaoleminen itsessään riski lapselle. Olisiko poliisin ja lastensuojelutoimijoiden syytä yhdessä pohtia, millä tavoin tähän lastensuojeluun ilmiöön voitaisiin aidosti puuttua. Luvaton poissaoleminen on turvaton asiaintila. Jokaisen luvattoman poissaolemisen takana on syy, jota ei tällä hetkellä riittävästi selvitetä. Jokaisesta luvattomasta sijaishuoltopaikasta poissaolemisesta myös muodostuu tarina, joka ei suinkaan aina pääty onnellisesti.

 

Lähteet: 

Euroopan komissio (2013). Missing Children in the European Union Mapping, data collection and statistics– Saatavissa 21.10.2020: http://missingchildreneurope.eu/catalog/documentid/158. 

Isoniemi, Sami (2019).  Sijaishuoltopaikasta luvatta poistuminen ja sinne palaamatta jääminen poliisin lastensuojeluviranomaiselle antaman virka-avun näkökulmasta. Vaasa: Vaasan yliopisto. 

Keskisuomalainen (2016). Poliisi ei useinkaan etsi aktiivisesti lastensuojelulaitoksista karanneita. Saatavissa 21.10.2020: https://www.ksml.fi/paikalliset/2556522 . 

Poliisihallituksen ohje 2020/2013/3057. Kadonneen henkilön etsintä ja poliisitutkinta. 

Poliisihallituksen ohje POL-2015-231. Poliisin virka-apu lastensuojelulain nojalla sijoitettujen lasten tavoittamiseksi. 

PoliisiBlogi (2020). Poliisin virka-apu maksaa, koska laki määrittelee niin. Saatavissa 21.10.2020: https://blogi.poliisi.fi/poliisin-virka-apu-maksaa-koska-laki-maarittelee-niin/. 

Whitbeck, Les B., Dan R. Hoyt, Kurt D. Johnson & Xiaojin Chen (2007). Victimization and Posttraumatic Stress Disorder among Runaway and Homeless Adolescents. Sociology Department,Faculty Publications 29. University of Nebraska. 

Yle.fi (2020). Sisäministeri Ohisalo huolissaan poliisin uudesta käytännöstä laskuttaa virka-avusta: ”Olen antanut kiireellisen toimeksiannon”. Saatavissa 21.10.2020: https://yle.fi/uutiset/3-11572997.