Osallistuin koronakeväällä Itä-Suomen yliopiston järjestämälle opintojaksolle Oikeustieteen oppimisen kehittäminen. Ensimmäistä kertaa oikeustieteiden opettajat eri korkeakouluista kokoontuivat pitkäjänteiseen yliopistopedagogiseen koulutukseen, jossa oppimista ja opettajuutta tarkasteltiin nimenomaan oikeustieteiden kontekstissa.

Oikeustieteiden pääpaino on toki juristikoulutuksessa, mutta hallintotieteiden opettajallekin kokemus oli avartava, innostava ja motivoiva. Kahden opintopisteen opintojakso oli aikataulutettu koko kevätlukukauden mittaiseksi, joten oman kehittämistehtävän toteutus ja ryhmän työskentely etenivät hitaasti hautuen – ja moneen kertaan suuntaa muuttaen, kuten pidemmillä projekteilla on tapana.

Oman alan opetukseen keskittyvä pedagoginen koulutus tarjoaa luontevan tilaisuuden helposti tunnistettavien kokemusten jakamiseen yli korkeakoulu- ja oppiainerajojen. Vertaisoppiminen ja -tuki ovat niin vahvasti tapaamisten keskiössä, että aika loppuu väistämättä aina kesken. Miten kirjaan kaiken innostavan muistiin; miten ehdin kysyä kaikki mieleen nousevat kysymykset? Oikeustieteen oppimisen kehittämisen tavoitteena ei kuitenkaan ole ensisijaisesti vertaistuen jakaminen. Keväällä toteutettu opintojakso pyrki vahvistamaan oikeustieteen opettajan valmiuksia suunnitella, toteuttaa ja kehittää opetusta ja oppimista koulutusohjelman kokonaisuuden osana. Lähtökohtana oli oman opetusajattelun tunnistaminen, joka ohjaa opettajien lähestymistapaa opetukseen. Jo jakson nimi osoittaa, että tavoitteena on pyrkimys pois pelkästä tiedon välittämisestä ja kohti opiskelijan oppimisen edistämistä (ks. Meriläinen: Pedagogisen koulutuksen yhteys yliopisto-opettajien opetusajatteluun, Yliopistopedagogiikka 2/2015).

Meidänkin koulutusohjelmissamme toteutetut kansalliset Karvi-arvioinnit painottavat yhteiskunnallisen vaikuttavuuden rinnalla opiskelijakeskeisyyttä eli opiskelijan motivaation ja hyvinvoinnin tukemista. Jos yliopisto-opetusta halutaan ohjata lähestymistavaltaan entistä opiskelijakeskeisemmäksi, yliopistopedagogisen koulutuksen pitää tukea myös opetusajattelun kehittymistä. Opettaja voi pyrkiä noudattamaan opetuksessaan opiskelijalähtöisen lähestymistavan periaatteita, mutta mikäli opettajan opetusajattelu ja opetuksellinen lähestymistapa eivät ole yhdenmukaisia, opetus ei välttämättä käytännössä tue opiskelijoiden oman ajattelun ja osaamisen kehittymistä (Meriläinen 2015).

Vaasan yliopiston julkisoikeuden opetus kehittyi opintojakson myötä piirun verran osallistavammaksi, kun loin Hyvän virkakielen harjoituskurssi -nimiselle verkkokurssille uuden moduulin, jossa opiskelijat voivat kehittää tutkimustulosten julkaisemiseen liittyviä työelämätaitojaan. Tuomisina pedagogiikkaopinnoista oli lisäksi valikoima uusia hyviä käytänteitä, joita voitaisiin kokeilla meilläkin, kuten koulutusohjelman sisäinen opintojaksojen osaamiskartoitus. Opintojakson arvokkain ja kestävin anti oli 17 kollegan verkosto, jota luotsasi esimerkin ja vahvan ammattitaidon voimalla OTT Sampo Mielityinen. Muiden oppimiskokemuksiin voi tutustua tämän artikkelin kautta: Aalto, Kimmel, Miettinen & Valtonen: Oikeustieteen oppimista kehittämässä.

Juuri nyt on tilaisuus päästä mukaan Oikeustieteen oppimisen kehittämisen toiseen toteutukseen, joka käynnistyy verkko-opintoina syyskuussa. Ilmoittautuminen on avoinna 24.8. asti osoitteessa https://opintopolku.fi/app/#!/koulutus/1.2.246.562.17.743162505010. Hyvän virkakielen harjoituskurssi on puolestaan kenen tahansa suoritettavissa Vaasan avoimessa yliopistossa koko tulevan lukuvuoden: https://opintopolku.fi/app/#!/koulutus/1.2.246.562.17.583191948810.