Oikeuteen liittyy ajatus ja tosiasia, että se kuuluu tietylle henkilölle tai yhteisölle (kuten osakeyhtiö tms.). Suomessa ja oikeusvaltioissa valtio turvaa kansalaisten ja yhteisöjen oikeuksia. Lopulta oikeus on toteutettavissa valtion pakkovallan keinoin, jos se on laittomasti viety tai rajoitettu.

Oikeudet perustuvat keskeisesti tekemiimme yhteiskunnallisiin ratkaisuihin, joilla vahvemman oikeutta on suitsittu vuosisatojen ajan. Saa myös esittää väitteen, että oikeus turvaa juuri vahvemman asemaa, mutta itse en aivan usko siihen. Oikeus on yhteiskunnassa pitkälti juridinen käsite, vaikka toki se on tuttu myös ihmisten kanssakäymisessä. Jos tunnemme, että meitä on kohdeltu väärin eli ”oikeuksiamme” on loukattu, loukkaannumme itsekin ja puolustaudumme.

Vapaus on mielestäni toisenlainen käsite. Ihminen on ehkä lähtökohtaisesti vapaa toimimaan ja kantaa välittömästi ilman valtion läsnäoloa seuraukset eli vastuun toiminnastaan. Arkipäiväisesti opimme ja ymmärrämme, että vapauttamme rajoittavat oma ja ympäristömme todellisuus kuten vaikkapa muut ihmiset, luonnonolot ja taloudelliset seikat.

Vastuun katsotaan usein liittyvä oikeuksiin kolikon kääntöpuolena. Mielestäni näin ei kuitenkaan ole. Nimenomaan vapauteen liittyy vastuu käyttää sitä sopivalla tavalla. Vapauteen liittyvä vastuu voi olla teoreettista tai ilmetä käytännöllisesti vaikkapa yhteisön paheksuntana. Oikeus pysyy ellei laissa ole erikseen säädetty jotain sen menettämisestä.

Vapauden käsitteellä on ehkä ideologista painolastia enemmän kuin oikeuden idealla. Vapaudessa voi aina lannistaa toisen vääriä valintoja osoittelemalla ja jättää yksin kärsimään vapaudestaan. Oikeus tuntuu hienolta turvasatamalta, jonka suojiin voi ankkuroitua myrskyssä.

Käsitteiden sisältöä olisi kiva analysoida tarkemmin ja sitä on varmaan tehtykin. Ihmisten keskellä meillä on oikeutemme ja siitä kannattaa pitää kiinni, mutta luonnon keskellä ja osana elämää meillä on ainoastaan vapautemme.

Kristian Siikavirta