Espoossa vireillä olevassa rikosasiassa, jossa teknisen toimen johtajaa syytetään lahjuksen ottamisesta ja kaupunginjohtajaa virkavelvollisuuden rikkomisesta on hämmentävällä tavalla nostettu esille kunnan arvot ja kumppanuuden käsite. Helsingin Sanominen kirjoituksen mukaan (HS 21.1.2010 A1) Espoon kaupungin arvoja ovat asukas- ja asiakaslähtöisyys, suvaitsevaisuus ja tasa-arvo, luovuus ja innovatiivisuus, kumppanuus ja yhteisöllisyys. Kumppanuudella perustellaan verkostoitumista yksityisen sektorin kanssa. Tämä verkostoituminen on sitten johtanut näiden yksityisten tahojen erilaiseen vieraanvaraisuuteen, mm. matkojen ja muun kestityksen muodossa. Juridiikka ja laki tulee tässä kuvaan, kun kysytään, onko kyseessä lahjuksen vastaanotto, varsinkin jos matkojen aikoihin on käyty erilaisia maankäyttöön liittyviä neuvotteluja sanottujen tahojen kanssa.
Viime aikoina arvot ovat olleet monen hallinnon sektorin työlistalla. Yksi jos toinenkin virkamies on saanut pohtia työryhmissä kysymystä, mitkä ovat ”meidän arvomme”. Arvolähtöiseen toimintaan sisältyy kuitenkin ongelmia. Miten arvot vaikuttavat suhteessa toisiinsa? Kun valitaan yksi arvo, kumppanuus, unohtuuko asukaslähtöisyys? Miten tuollainen arvolistaus auttaa, kun arvot ovat ristiriidassa toistensa kanssa? Tuleeko siitä vaara hallinnon lainalaisuudelle, kun yksittäinen arvo nostetaan väärään asiayhteyteen?
Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus alkaa olla jokapäiväistä. Kuntien ja yksityisen sektorin yhteishankkeet rakentamisessa tai maankäytön suunnittelussa ovat tästä esimerkkejä. Kumppanuuden arvon käytössä tulee tässä yhteydessä olla tarkkana. Julkisessa toiminnassa hallinnon lainalaisuus on keskeistä. Yhteiskunnan keskeisin arvoperusta ilmenee perustuslaista. Mitä laki sanoo kumppanuudesta ja kumppanin vaikutusvallasta? Ainakin maankäyttöön liittyvissä kysymyksissä säännellään kunnan asukkaan, yksittäisen maanomistajan tai vaikkapa luonnonsuojelujärjestöjen oikeuksia ja osallistumismahdollisuuksia. Syrjintäkin on kielletty eikä yhtä saisi tukea toista syrjien.
Kumppanuudesta on lyhyt matka kaveruuteen. Yksityisen ja julkisen yhteistyön lisääntyessä on aiheellista kiinnittää enenevässä määrin huomio toiminnan laillisiin rajoihin. Kestityksen vastaanottaminen voi vaarantaa luottamusta hallintoon ja lahjuksen tai muun virkavelvollisuuden vastaisen toiminnan raja lähenee. Tämän päivän hallinnossa tulisi mielestäni nostaa laki uuteen kunniaan. Hallinnossa on tunnettava, mitä laki edellyttää, ja vasta sen jälkeen voidaan pohtia antavatko arvot tähän jotakin lisää.
Eija Mäkinen
