Helmikuinen merimaisema kampukselta. Kuva: Kati Kangasniemi

Uniikki vaasalainen kampuskokemus palautuu myös perusasioiden äärelle

Yleinen

Menin tämän viikon maanantaina kampuskehittämisen työpajaan ajatuksenani keskustella työryhmässäni opiskelijoiden kanssa kampuskokemuksesta maailmanluokan innovaatioympäristön ja sidosryhmätyön kehittämisen näkökulmasta. Kehittelin innoissani ajatuksia yritysten ja julkisen sektorin uusista läsnäolon konsepteista kampuksella, sekä vuorovaikutteisista opetusmenetelmistä kampuksella jatkossa enemmän sijaitsevien sidosryhmien kanssa. Opiskelijat palauttivat sen sijaan keskustelumme nopeasti kampuskokemuksen perusteiden äärelle, ja hyvä niin. Innovaatioiden ja kansainvälistymisen värittämässä strategiapuheessa perusasiat karkaavat joskus ehkä liiankin kauas mielestä.

Kuten korona-aikakin on meille opettanut, ehkä uniikkia kampuskokemustakin haettaessa on hyvä välillä palata perusasioiden äärelle. Nostan tässä esiin kaksi opiskelijoiden suusta noussutta kokonaisuutta, joihin kiteytyy pitkälti myös luovuuden, oppimisen ja hyvinvoinnin – ja myös opiskelijoiden kampuskokemuksen – ydin: ihmisten välinen vuorovaikutus, sekä keskittymistä ja luovuutta tukeva tila ajattelulle. Perusasioita siis, joihin usein myös liittyy ne suurimmat huolet.

Pohdimme syitä palata kampukselle koronan jälkeisenä aikana, ja vastaus on lienee selvä: aidot kohtaamiset, ja ne ihmiset. Suurimpana yksittäisenä tarpeena kampuskehittämiselle nousi esiin tarve ainejärjestötilojen mittavalle uudistamiselle, sillä nykyiset tilat eivät lainkaan palvele opiskelijoiden tarpeita. Kampuksella haluttaisiin viettää aikaa, mutta nykyiset tilat eivät palvele tarkoitustaan, ja yhteisöllisyyden kaipuu lienee vain kasvanut eristyksissä vietetyn ajan myötä. Ainejärjestötiloilla on siis merkittävä rooli opiskelijoiden uniikissa kampuskokemuksessa, ja myös oppimisen tukemisessa. Parhaimmillaan niiden nähdään mahdollistavan yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta myös yliopiston henkilökunnan ja sidosryhmien kanssa, eli saatoimme sittenkin päästä myös alun perin tavoittelemani avoimen innovoinnin ja uudenlaisen sidosryhmävuorovaikutuksen äärelle!

Toisena keskeisenä teemana nousi eri asiayhteyksissä esiin puhe meren menettämisestä, ja siihen liittyvät huolet ja tunteet. Tämä jäi vahvasti aluetieteilijän mieleeni pyörimään, sillä etenkin Tritonian merkitys opiskelijoiden kampuskokemuksen ytimessä olevana merkityksellisenä paikkana korostui. Uniikin vaasalaisen kampuskokemuksen ytimenä nousi selkeästi esiin merimaisema, jonka äärellä rauhoitutaan keskittymään ja opiskelemaan usein myös yksin, kuitenkin yhteisön ympäröimänä. Tämän kokemuksen opiskelijat kokevat nyt osittain menettävänsä, eikä sitä saada takaisin vain meren äärelle tuotujen vuorovaikutusta ja kohtaamista tukevien toimintojen, kuten ravintoloiden ja vapaa-ajanviettoalueiden, avulla. Tarvitaan siis jatkossakin tilaa (ja aikaa) tuijotella merelle, ihan rauhassa. Alati kasvavan informaatiotulvan aikakaudella luovuus ja keskittyminen varsinkin vaativat merkityksellisiä paikkoja rauhoittumiselle. Miten siis uniikin merimaiseman saavutettavuus turvataan jatkossakin mahdollisimman monille, myös opiskelijoillemme?

Huolimatta siitä, että opiskelijoiden määrä jäi työpajassa melko pieneksi, näkemyksellisistä keskusteluista välittyivät aidosti suurempien joukkojen viestit ja tuntemukset. Esiin nousi lukuisia loistavia ajatuksia joita en tässä tuonut esille, mutta joiden toivon välittyvän osaksi kampuskehittämisen prosessia. On myös selvää, että kampuskehittämisen prosessissa luodaan tilaa jollekin uudelle ja jännittävälle, ja ajan saatossa tilankäytöt muuttuvat. Opiskelijoiden viestin äärelle on kuitenkin hyvä myös hetkeksi pysähtyä. Vaasalaisen uniikin kampuskokemuksen tuottamisen ytimessä tulisi vuorovaikutteisuuden ja yhteisöllisyyden lisäksi olla jatkossakin oikeus merimaisemaan – ja ylipäätään mahdollisuus tuijotella hiljaisuudessa edes jonnekin kauniiseen pehmustettujen väliseinien ja kaikkialla samanlaisena toistuvien toimistokalusteiden sijaan. Merimaisema on monelle tärkeä luovuuden ja hyvinvoinnin lähde, ja näitä lähteitä kansainvälisyyttä ja innovatiivisuutta tavoittelevan tiedeyliopiston jos jonkun tulisi vaalia.

Mietitään siis yhdessä lisää monimuotoisia merelle tuijottelun muotoja, ja otetaan opiskelijat mukaan! Siten päästään vaasalaisen merikampuskokemuksen perusteiden äärelle.

Kirjoittaja:

Helka Kalliomäki, innovaatiopolitiikan apulaisprofessori, Johtamisen yksikkö/aluetiede & Innolab

Opettajana Helka on innostunut erityisesti vuorovaikutteisen ja ilmiölähtöisen opetuksen kehittämisestä,  joiden kautta teoreettista ajattelua kytketään ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Aluetieteen opettajana Helkaa kiinnostaa myös kampusalueen rooli opiskelijoiden oppimisen ja hyvinvoinnin tukemisessa. VYY myönsi hänelle hyvä opettaja -kunniamaininnan vuonna 2020 kannustavasta ja rakentavasta opinnäytteiden ohjauksesta.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sanna Eronen

Sanna Eronen - Yliopisto-opettajan blogi