Dekaani Vesa Suutari: Laatutyön ilot ja surut

Yleinen
Vaatimukset laatutyön ja laatujärjestelmien vahvistamiselle ovat kiristyneet selvästi korkeakoulusektorilla. Asiaa ajamassa ovat olleet niin kansalliset kuin kansainväliset tahot. Mekin alamme jälleen valmistautua seuraavaan yliopiston laatujärjestelmien auditointiin.

Jo sitä ennen toteutamme tutkimuksen laadun 5-vuotisarvioinnin muiden yliopistojen tapaan – valtakunnallisesti toteutettiin juuri Tieteen Tila -laatuarviointi.

Jotta laatuarviointi ei jäisi näiden muutamien arviointien varaan, niin esimerkiksi kauppatieteellisellä alalla yhä vahvempaan asemaan ovat nousseet kansainväliset laatuakkreditoinnit omine vaatimuksineen. Muiden alojen tilannetta en tunne riittävästi, jotta voisin kommentoida. Kaikki arvioinnit toteutetaan ulkoisien asiantuntijoiden toimesta eli ainakaan palautteesta ei pitäisi olla pulaa kehittämistoiminnan tueksi. Pienessä yliopistossa vain vaatimukset tuntuvat vähintäänkin riittäviltä, sillä niin vaativia kaikki prosessit ovat. Käytännössä mahdoton on myös päätös, että jäisimme tästä kehityksestä ulkopuolelle ’ei koske meitä’ -hengessä.

Jos asiaa lähestytään ensin positiivisessa hengessä, niin toiminnan laatuun ja sen jatkuvaan kehittämiseen on oikeasti alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota. Näytöt myös lisäävät uskoa, että laatutyö edistää niin koulutuksen kuin tutkimuksen laatua. Esimerkiksi koulutusohjelmajohtamisen vahvistamisen kautta laatuvaihtelut ovat pienentyneet, tarvittavia korjausliikkeitä näkee tehtävän jatkuvasti ja palautteiden valossa koulutus koetaan erittäin hyvälaatuiseksi niin opiskelujen aikana kuin valmistumisen yhteydessä. Lisäevidenssiä meiltä odotetaan esimerkiksi työllistymisen ja työuralla menestymisen näkökulmasta, mutta pidempiaikaista seurantaa on vaikeaa kehittää ilman vahvempaa alumnitoimintaa. Kansainväliset akkreditointipalautteet ovat puolestaan avanneet hyödyllisen näkökulman kansainvälisten kauppakorkeakoulujen toimintaan ja kehittämiseen.

Tutkimuksen puolella olemme ottaneet käytössä olevien laatumittareiden valossa merkittäviä kehitysaskelia – lähes kaikki ryhmät ovat julkaisseet tutkimuksiaan korkeatasoisimmilla julkaisufoorumeilla kuin koskaan aikaisemmin ja kilpailluissa rahoitushauissa olemme menestyneet hyvin. Viittausindeksien painoarvo on nousussa laadun arvioinnissa julkaisumäärien ja -foorumien seurannan ohella, joten jatkossa saamme lisänäkökulman laadun ja vaikuttavuuden arviointiin.

Mutta eipä tämä laatutyön kehittäminen ole yhtä onnistumisien ja jatkuvan kehityksen riemua, vaikka olemmekin läpäisseet erilaisia arviointeja ja akkreditointeja hyvän ulkoisen palautteiden kannattelemina. Vaatimusten mukaisten laatujärjestelmien kehittäminen on erittäin työlästä ja jatkuva raportointi vie erittäin paljon aikaa kaikilla tasoilla. Erityisesti kehitysvaihe on työläs – kehitettynä jatkuvasti rullaavan toimintona asia hoituu jo paljon sujuvammin. Tyypillistä eri arvioinneille on myös, että arvioijat eivät aseta etukäteen selkeitä julkisia standardeja. Yliopisto tai tiedekunta voi itse päättää miten se asian hoitaa, kunhan pystyy osoittamaan että asia hoituu vaaditulla tasolla. Voidakseen hoitaa asian vaaditulla tasolla pitäisi vain ensi pystyä arvaamaan tai jostain kaivamaan jostain esiin se, mitä nyt sitten itse asiassa vaaditaan. Saadun tiedon valossa on sitten pystyttävä kehittämään laatujärjestelmiä, jotka ovat riittäviä suhteessa oletettuihin vaatimuksiin.

Helppo on ymmärtää, että alkuvaiheessa taipumuksena on luoda liiankin työläitä prosesseja, joita sitten jatkossa on tarve yksinkertaistaa. Toisaalta erittäin monipuolinenkaan toimintamalli ei tahdo aina arvioijille riittää ja tietenkin laatujärjestelmien ja niiden asettamien vaatimusten kehittäminen on jatkuvaa myös arviointitahojen parissa. Eli tyypillisesti vaatimustaso on taas seuraavassa arvioinnissa astetta korkeampi. Helposti myös voidaan mitä tahansa laatumittaria / -kriteereitä kritisoida (esim JUFO-järjestelmä), koska laadun mittaaminen on akateemisessa maailmassa erittäin vaikeaa ja moniin mittareihin pystytään vaikuttamaan myös muilla tavoin kuin laatua oikeasti nostamalla.

Tässä vaihtuvien laatuvaatimusten aallokossa sitten yritämme pärjätä korkealaatuisten toimijoiden joukossa myös tulevaisuudessa. Tarve pystyä osoittamaan pienen yliopiston kyky korkeatasoiseen ja samalla tulokselliseen toimintaa eivät ulkoisen keskustelun valossa ainakaan vähene. Laatutaso ja sen jatkuva kehittäminen on pystyttävä osoittamaan. Samalla pitäisi pystyä kehittämään entistä laadukkaampia laatujärjestelmiä, jotka mahdollisimman pienellä työmäärällä kehittävät laatua mahdollisimman paljon. Kauppatieteissä olemme aloittaneet perehtymisen amerikkalaistaustaiseen ACCBSn akkreditointiprosessiin, koska se on luonteeltaan hieman erilainen kuin eurooppalainen EFMDn järjestelmä. Enemmistö alan yksiköistä Suomessa onkin jo suunnannut pyrkimyksiään siihen suuntaan. Eli työsarkaa riittää meille kaikille jatkossakin roolista riippumatta.

Vesa Suutari
Dekaani
Kauppatieteellinen tiedekunta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Harri Huusko

Harri Huusko - Johtoajatus