Freudin jalanjäljissä olemme oppineet ajattelemaan, että varhaislapsuus muovaa persoonallisuutta kuin vesi joenuomaa. Tiedämme myös, että luonteenpiirteet periytyvät. Perimän ja opitun osuudet ovat filosofisella tarkkuudella ilmaistuna fifty-sixty.
Personnallisuuden muuttumisesta on väitelty maailman sivu. ”Big Five” -persoonallisuustestin mukaan ihmisen luonne voi muuttua peruspiirteiden rajoissa. Ne ovat ulospäinsuuntautuneisuus, sovinnollisuus, tunnollisuus, emotionaalinen tasapaino sekä älyllisyys ja mielikuvitus.
Toinen paljon käytetty persoonallisuustesti on 1940-luvulla kehitetty Myers-Briggsin tyyppi-indikaattori, MBTI. Se on nyttemmin kohdannut ankaraa arvostelua. Testin oletus persoonallisuustyypeistä on kyseenalaistettu.
Uudet tutkimustulokset eivät kiistä lapsuuden ja nuoruuden merkitystä persoonallisuuden muodostumisessa, vaan tuovat toivoa luonteen kehittymisestä myöhemmällä iällä. Itsessäni tunnistan monia sellaisia piirteitä, joiden soisi muuttuvan. Näyttävät kuitenkin pysyvän kuin paska Junttilan talon seinässä. Tällä menolla toteutuu Pasi Kauniston toive: ”Koskaan et muuttua saa!”*
Esimerkiksi kasvatus, johtaminen ja markkinointi edellyttävät, että ihminen voi muuttua. Johtamisessa on näkökulmasta riippuen unelmana tai painajaisena, että työntekijöitä voitaisiin ohjelmoida uudelleen.
Teslan Elon Musk visioi, että ihmisen älyllisiä kykyjä voitaisiin parantaa yhdistämällä aivot tietokoneeseen. Tämä herättää innostuksen lisäksi epäilevän Tuomaan. Millä lihaksilla esimerkiksi tunteet ja moraalitaju pysyvät salamannopean ja veitsenterävän älyn kyydissä?
Ihmisen luonteen ja kykyjen päivittäminen tilanteen ja tarpeen mukaan olisi robotisaatiota 2.0. Se tuo mieleen Aldous Huxleyn hurjan tulevaisuudenkuvan Uljaassa uudessa maailmassa.
Persoonallisuuden muuttaminen on eettisesti kiperä kysymys. Pyrkimys muuttaa yksilön luonnetta uhkaa vääristyä holhoamiseksi tai aivopesuksi.
Luonteen kasvatusta on kuitenkin perusteltu myös etiikalla. Hyve-etiikan tunnetuin edustaja Aristoteles piti hyveitä suhteellisen pysyvinä, mutta opittuina luonteenpiirteinä. Hyve-etiikassa pannaan siksi paljon painoa kasvatukselle. Siinä uskotaan, että luonnetta on mahdollista kehittää kannustavalla harjoittelulla.
Myös muilla etiikan perinteillä on sanottavaa luonteen kehittämisestä. Velvollisuusetiikan mukaan käskyt, kiellot ja luvat ovat ihmiseksi kasvamisessa välttämättömiä tiennäyttäjiä. Seurausetiikassa taas vedotaan siihen, että ymmärrämme hyötyjen ja haittojen päälle. Eettisen hyötyperiaatteen mukaan pitää tehdä tekoja, jotka tuottavat mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle. Siksi hyötymoralistin pitäisi kysyä, millainen muutos itsessä tuottaisi eniten hyvää.
Välittämisen etiikka korostaa kepin ja porkkanan sijaan syliä. Jos on itse tullut rakastetuksi, on helpompi hyväksyä myös muut ihmiset. Perusluottamuksen saavuttaminen ja kokemukset välitetyksi tulemisesta ovat ihmiseksi kasvamisessa olennaisen tärkeitä.
Kaikille näille etiikan malleille on käyttöä. Välittämisen etiikan ja hyve-etiikan nostaisin kuitenkin ihmisen muutoksessa tärkeimmiksi. Ne kannustavat siihen, että hyvän tekemistä tulee tapa, jota ei tarvitse miettiä tai laskelmoida.
Myös itseä koskevilla uskomuksilla on persoonallisuuden kehittymisessä suuri merkitys. Siksi olisi parempi uskoa itsestä ja muista hyvää kuin pahaa. Ei siis takerruta Junttilan talon seinään!
Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä itsetunto ei välttämättä parane tahdonvoimalla. Sen sijaan terapia ja oikea seura voivat auttaa.
…
* ”Koskaan et muuttua saa” on Pasi Kauniston läpimurtohitti vuodelta 1969. Se on Juha Vainion suomennos Guy Boyerin ja Hubert Ballayn kappaleesta ”Adagio Cardinal”. Vainion tekstin kanssa samoilla linjoilla ollaan Egotripin ”Älä koskaan ikinä” -biisissä vuodelta 2003.
”Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan”, kysyi Georg Ots. Hän levytti Rauno Lehtisen säveltämän ja Tuula Valkaman sanoittaman ”Muuttuvat laulut” vuonna 1969. Kappale syntyi ydinaseistuksen ja kylmän sodan varjoista. Kun oli lapsi, se soi usein radiossa.
