Viime vuonna Euroopan hiukkastutkimuskeskuksen CERNin tutkijat saivat koetuloksen, joka näytti kumoavan Einsteinin suhteellisuusteorian. Sensaatiomaisen tuloksen mukaan neutriinohiukkaset voivat liikkua valoa nopeammin, mikä on suhteellisuusteorian mukaan mahdotonta.
Nyt tutkijat ovat löytäneet todennäköisen selityksen tulokselle. Koejärjestelyissä saattoi olla mittauksia häirinnyt vika, joka on arkinen ja kotoakin tuttu: irronnut tietokoneen kaapeli. Varmuus asiasta saadaan kuitenkin vasta, kun koe uusitaan.
Riippumatta siitä, mikä selvitysten lopputulos on, CERNin tapausta voidaan pitää esimerkkinä tieteen edistymisen kannalta tärkeän periaatteen noudattamisesta. Kun tutkimustuloksissa ilmenee jotain yllättävää, poikkeuksellista, ennakko-odotusten tai teorian vastaista, tuloksia ei hyväksytä oikopäätä, vaan niitä koetellaan ankarasti.
Vaikka varmistuisikin, että kysymys oli teknisestä viasta, hiukkasfysiikan tutkimukselle ja teorianmuodostukselle voi olla suureksi hyödyksi, että monet tutkijat etsivät kuumeisesti selitystä yllättävälle tulokselle. He joutuivat miettimään eri vaihtoehtoja ja keksimään uusia ideoita. He joutuivat myös tarkasti pohtimaan suhteellisuusteorian lähtökohtia ja rajoituksia, mikä voi olla pidemmän päälle vähintään yhtä hedelmällistä kuin se, että testitulos kestäisikin koettelun.
Tähän liittyy filosofi Karl Popperin (1902-1994) falsifikationismi. Popper piti tieteellisten teorioiden tuntomerkkinä sitä, että ne on voitava testaamalla osoittaa vääriksi. Teoria, jota on mahdotonta edes periaatteessa kumota, on epätieteellinen.
Popperin mukaan tieteessä tulee pyrkiä keksimään ”rohkeita arvauksia”, joita koetetaan empiiristen testien avulla kumota. CERNissä päädyttiin ilmeisesti teknisen vian takia hypoteesiin, jota tuskin muuten olisi rohjettu ehdottaa.
Jos kyseessä oli todellakin kaapelivika, suhteellisuusteoria kestää koettelun ainakin tällä kertaa. Niin tai näin kriittisyys on tieteen keskeinen piirre. Kritiikkiä on esitetty myös falsifikationismia kohtaan, koska siihen liittyy muun muassa tiedonhankinnan strategiaa ja tutkimustulosten informaatioarvoa koskevia ongelmia.
