Näin lukee filosofi ja teologi Johannes Duns Scotuksen (n. 1266-1308) hauta-arkussa Kölnin fransiskaanikirkossa: Scotia me genuit. Anglia me suscepit. Gallia me docuit. Colonia me tenet.

Duns Scotus on yksi keskiajan merkittävimmistä ja omaperäisimmistä ajattelijoista, jonka nauttimasta arvostuksesta kertoo kunnianimi Doctor subtilis, ”terävä opettaja”. Scotus vakiinnutti käyttöön intuitiivisen tiedon käsitteen, jolla hän tarkoitti havaintoihin perustuvaa tietoa yksilöistä kuten Jussista, talosta ja mallaspussista.

Klassisessa filosofiassa ajateltiin, että tieto kohdistuu varsinaisesti universaaleihin eli yleisiin ominaisuuksiin kuten ihmisyyteen, hevosuuteen ja kauneuteen. Yksilöitä koskevaa tietoa pidettiin sen sijaan toissijaisena ja erehtyväisenä. Klassisen käsityksen mukaan tietoa on siten pohjimmaltaan esimerkiksi kauneuden käsitteestä eikä yksittäisen ihmisen kauneudesta.

Duns Scotus mullisti tämän ajattelutavan. Hänen edustamaansa aatevirtausta kutsutaan siksi via modernaksi, ”nykyajan tieksi”. Sen mukaan muodostamme havaintojen pohjalta käsitteemme ja havaintojen avulla saamme tietoa yksilöolioista. Myös käsitteellisten totuuksien kuten ”poikamies on naimaton” ja ”fuksi on ensimmäisen vuoden opiskelija” tietämiseen tarvittavat käsitteet hankitaan havaintojen avulla.

Scotuksen keskeisiin aiheisiin kuuluu myös käsitys individuaatiosta eli siitä, mikä tekee yksilöstä yksilön. Scotuksen mukaan kullakin yksilöllä on oma luontonsa, josta hän käytti latinan termiä hecceitas eli tämyys.

On upea sattuma, että yksilöitä korostavan aatesuunnan nimikkofilosofi syntyi Skotlannissa, jossa juuri järjestettiin kansanäänestys itsenäistymisestä. Maassa on itsenäistymispyrkimysten takia pontevasti pohdittu skotlantilaisuuden ominaislaatua ja eroa brittiläisyyteen verrattuna.

Äänestystuloksen perusteella voidaan sanoa, että Skotlannissa kuultiin Scotuksen hautatekstin opetusta: monet eri kulttuurit vaikuttavat meihin. Ensinnäkin kansalliset kulttuurit koostuvat erilaisista perinteistä ja muuttuvista tekijöistä eivätkä siis ole monoliitteja. Toisekseen samoja perinteitä on eri kulttuureissa, jotka ovat monin tavoin vuorovaikutuksessa keskenään. Niin on meistäkin kuin vahingossa tullut monikulttuurisia.