Epävarmuus on Matti ja Maija Meikäläisen piirre – peri-inhimillinen. Epävarma ihminen on epäröivä ja haparoiva, kenties myös arka ja pelokas. Tällainen epävarmuus voi olla yhteydessä henkilön temperamenttiin, luonteenlaatuun, mutta se voi myös riippua tilanteesta ja siitä, keitä on paikalla.

Erityinen epävarmuuden muoto liittyy tekoihin ja tehtäviin. Tällainen epävarmuus voi johtua käsillä olevan tehtävän vaativuudesta tai omasta kokemattomuudesta. Se voi johtua myös siitä, että henkilö epäilee omien kykyjensä riittävyyttä tai sitä, hyväksyvätkö muut hänet. Näin epävarmuus liittyy luottamuksen ja sosiaalisen pääoman kysymyksiin.

Sanotaan, että erehtyminen on inhimillistä. Samat sanat voi sanoa epävarmuudesta. Jos on tekemisisissä itselle uuden asian kanssa, on luonnollista, että tuntee itsensä epävarmaksi. Ajattelepa vaikka konetta, jota et ole aiemmin käyttänyt, tai uutta harrastusta.

Yksilöiden itsevarmuuden asteessa on suuria eroja. Oikein itsevarma tyyppi saattaa porskuttaa menemään mitenkuten myös itselleen vieraissa asioissa, joissa epävarmempi saattaisi heittää yrittämisenkin sikseen. Tällä en tahdo sanoa, että jokaisen pitäisi olla oikein itsevarma. Sellaiset tyypit ovat ärsyttäviä ja aikaansaannoksiltaan sitä sun tätä.

Epävarmuus viittaa myös johonkin, mihin ei voi oikein luottaa, tai joka on epävakaa, häilyvä, muuttuva. Luottamuksen puute voi koskea esimerkiksi toisen ihmisen tai ryhmän toimintaa ja yleistä mielipidettä. Suomalaisten luottamus Yhdysvaltoihin on rapautunut, ja itänaapuriimme emme luota senkään vertaa.

Lisäksi epävarmuus viittaa johonkin, jota on syytä epäillä tai joka on kyseenalainen, epäselvä tai tuntematon. Tämä on tiedollista epävarmuutta. Se koskee usein tulevaisuutta – lyhyellä tai pitkällä aikavälillä.

Näin ollen epävarmuus on sekä yksilön psykologinen piirre että asiaintila, johon kohdistuu varauksia ja mahdollisesti kielteisiä odotuksia.

Tiedollinen epävarmuus voi koskea esimerkiksi Ukrainan sodan päättymistä, ilmastonmuutoksen hillinnän onnistumista, yhteishaun valintojen tuloksia tai sitä, millaisia sijoituspäätöksiä tai rekrytointipäätöksiä kannattaisi tehdä

Epävarmuus on henkilön psykologisena piirteenä subjektiivinen ominaisuus. Asiaintila, johon kohdistuu varauksia ja kielteisiä odotuksia, voi puolestaan olla objektiivisesti epävarma. Tällainen epävarmuus johtuu siitä, että tietomme on puutteellista ja todellisuus hallitsematon.

Epävarmuuteen objektiivisena piirteenä liittyy todennäköisyyden eli otaksuttavuuden, uskottavuuden ja luultavuuden käsite. Mitä epätodennäköisempänä jotain tekoa, tapahtumaa tai tilannetta pidetään, sitä suurempi varmuus sen vastakohtaan liittyy. Jos sateen todennäköisyys on 20 prosenttia, niin poudan on 80 prosenttia.

Toisaalta, mitä lähempänä ollaan 50 prosentin todennäköisyyttä, sitä suurempi psykologinen epävarmuus kyseiseen tapahtumaan tai tilanteeseen voi liittyä. Tämä johtuu siitä, että todennäköisyyden puolivälissä olemme yhtä epävarmoja molemmista ääripäistä: on yhtä todennäköistä, että huomenna sataa tai sitten ei. Fifty-sixty.

Johtamisen kannalta on tärkeää, että meillä on realistinen käsitys erilaisten skenaarioiden eli vaihtoehtoisten tapahtumien ja asiaintilojen todennäköisyydestä. Siksi voidaan sanoa, että mitä enemmän tiedämme eri tilanteiden, tapahtumien ja seurausten todennäköisyyksistä, sitä paremmin voimme sietää ja hallita epävarmuutta.

Epävarmuuden sietäminen tulee siis tiedosta, ja hallinta siitä, että tiedon pohjalta voimme paremmin varautua myös ei-toivottuihin tapahtumiin ja tuloksiin.

Emme kuitenkaan voi emmekä osaa varautua kaikkeen. Epävarmuus on siksi alituinen vieras, ei poikkeustila. Tätä joudumme sietämään: kun yhdestä epävarmuudesta on selvitty, toinen jo kolkuttaa oveen. Monet epävarmuudet sikiävät siitä, että tekojen, tapahtumien ja olosuhteiden ketjut haarautuvat ja kytkeytyvät toisiinsa muodostaen mutkikkaita verkostoja odottamattomilla tavoilla.

Sitä paitsi päätöksiämme ohjaavat todennäköisyysarvioiden, kuten riski- ja tuotto-odotusten, lisäksi monet muut tekijät, kuten henkilökohtaiset arvot ja asenteet.

Epävarmuutta voi sietää paremmin, jos on hyvin varustautunut sekä resursseiltaan että henkisesti erilaisten skenaarioiden varalle. Resurssit voivat olla muun muassa taloudellisia ja aineellisia tai henkilöstön määrään ja osaamiseen liittyviä.

Kuten todettu, epävarmuutta voi sietää, jos tietää enemmän siitä, mitä todennäköisesti tapahtuu. Joskus saattaa kuitenkin paradoksaalisesti auttaa se, että tietääkin vähemmän. Tähän liittyy sanonta, että tieto tuskaa lisää.

Epävarmuutta saattaa myös sietää paremmin, jos kykenee kompensoimaan epävarmuutta rakentavasti, esimerkiksi ajattelemalla tai tekemällä muuta hyödyllistä tai kiinnostavaa.

Epävarmuuden sietäminen voi olla koetuksella henkilökohtaisista tai yleisistä syistä johtuen. Henkilökohtaiset syyt jakautuvat suoraan epävarmuuden kohteeseen liittyviin ja muihin syihin.

Suoraan epävarmuuden kohteeseen liittyviä henkilökohtaisia syitä voivat olla esimerkiksi asiaan kuuluvien tehtävien raskaus ja yksitoikkoisuus, huonot välit muiden osapuolten kanssa, olemattomat mahdollisuudet saavuttaa hyvä tulos ja niin edelleen.

Muita henkilökohtaisia syitä epävarmuuden huonolle sietämiselle ovat muut samanaikaiset huolet, kuten vaikea henkilökohtainen taloustilanne, lapsiin liittyvät huolet, sairaus, avioero, läheisen ihmisen kuolema ja niin edelleen.

Työpaikoilla epävarmuuden sietämistä koettelevat yhteisöllisyyden puute, työntekijöiden välinen tuhoava kilpailu, yhteisen työtä koskevan näkemyksen ja tavoitteenasettelun puuttuminen sekä jatkuvat rakenteelliset tai töiden järjestelyä koskevat muutokset. Yleisiä syitä työssä koetulle epävarmuudelle ovat johtamisongelmat, työnjaon epäselvyydet, muutosneuvottelut ja irtisanomisen uhka.

Epävarmuuden sietämisen edellytykset jakautuvat henkisiin ja aineellisiin. Aineellisia epävarmuuden sietämisen ehtoja ovat riittävä ja monipuolinen ravinto, liikunta ja lepo. Niitä yhdistää se, että ne ovat terveyden edellytyksiä. Riittävä uni on tärkeä terveyden edellytys. Uni on sekä fyysisen että psyykkisen jaksamisen ehto.

Henkisiä edellytyksiä epävarmuuden sietämiselle ovat esimerkiksi työssä saatu tuki ja kannustus, työn sisäinen palkitsevuus, työtehtävien kiinnostavuus, työyhteisön hyvät ihmissuhteet sekä työn fyysinen ja henkinen turvallisuus. Henkisiin kuuluvat myös työhön välittömästi liittymättömät tekijät, kuten perhetilanne, lasten tilanne, suhde puolisoon, sukulaisiin ja ystäviin

”Eivät asiat sinänsä vaivaa meitä vaan käsitykset, jotka meillä on näistä asioista.” Tämä Epiktetoksen (55–n. 135) mietelause tulkitaan virheellisesti, jos ajatellaan, että voisimme helposti, jos ylipäätään, kontrolloida tunteitamme ja ajatuksiamme. Tällainen kontrolli on toiveajattelua.

Eeva-lehden haastattelussa (5.3.2025) psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Arto Pietikäinen sanoo, että illuusio siitä, että voisimme kontrolloida tunteita ja ajatuksia ei ole tie, joka johtaa ahdistuksen lievittämiseen. Ratkaisu on pikemmin toisessa suunnassa: kuinka halukas on tuntemaan ja ottamaan vastaan omat tunteensa.

Ahdistus kertoo arvoistamme: ahdistumme, kun meille tärkeät asiat ovat uhattuina. Vähäpätöiset asiat eivät meitä ahdista. Jos yrittää kontrolloida ahdistusta ja vältellä sitä, se saattaa vain voimistua.

Ajattelen, että epävarmuutta on vaikea, ellei mahdotonta, välttää, mutta sen sietämisessä voi seuraavilla yleisillä näkökohdilla olla annettavaa:

1. Epävarmuuden tunnistaminen voi lisätä sekä itsetuntemustamme että ymmärrystämme ympäröivästä todellisuudesta. Epävarmuudessa ei kuitenkaan kannata piehtaroida. Oman epävarmuuden korostaminen on harvoin ratkaisu mihinkään ongelmaan.
2. Epävarmuuden vakavuuden voi kenties suhteellistaa: itsellä on asiat paremmin kuin monilla, ellei useimmilla muilla maailman ihmisillä.
3. Oman tarmonsa ja toimintansa voi yrittää suunnata epävarmuudesta johonkin rakentavampaan, kuten tiedon lisäämiseen tai luottamusta vahvistaviin tekoihin.