Hiljattain Unifin rehtorikokous hyväksyi yhdistyksen uudet hiilineutraalius- ja luontotavoitelinjaukset sekä päivitetyt kestävän kehityksen ja vastuullisuuden teesit. Yliopistot ottavat linjausten myötä tärkeän yhteisen askeleen eteenpäin.
Aiemmin suomalaiset korkeakoulut tavoittelivat hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä. Uuden linjauksen mukaisesti korkeakoulut keskittyvät nyt vähentämään omia ilmasto- ja luontohaittojaan, tavoittelemaan luontopositiivisuutta sekä edistämään kansallisten ja kansainvälisten luonto- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista.
Vaikka uudistuksen herätteenä oli osaltaan hiilineutraaliustavoitteen karkaaminen, tarkoituksena ei ole vesittää tavoitetta, vaan luoda entistä realistisempi ja kattavampi kokonaisuus.
Muutoksella yhtenäistetään korkeakoulujen ympäristövastuuta ja varmistetaan, että toiminta on linjassa sekä vuoden 2035 kansallisen hiilineutraaliustavoitteen että maailmanlaajuisten luontotavoitteiden, kuten Pariisin sopimuksen ja Kunming–Montrealin biodiversiteettikehyksen kanssa.
Uudistettu tavoitemuotoilu laajentaa myös hiilineutraaliuslupauksen sisältöä. Jatkossa laskennassa on huomioitava kattavasti suorat päästöt, energia, lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmät, matkustaminen, veden ja jätteiden käsittely, tavara- ja palveluhankinnat, kiinteistöjen ylläpito, rakentaminen, sijoitustoiminta sekä kodin ja työpaikan väliset matkat. Tällainen kokonaisvaltainen lähestymistapa lisää läpinäkyvyyttä ja vertailukelpoisuutta yliopistojen ympäristövaikutusten arvioinnissa.
Tavoitteiden uudelleenmäärittelyssä hiili- ja luontojalanjälkilaskenta nähdään paitsi hallinnollisena välineenä myös tutkimuskohteena. Laskentaperiaatteita tarkastellaan kriittisesti ja niitä kehitetään edelleen, mikä mahdollistaa tieteellisen tiedon hyödyntämisen entistä tehokkaammin yliopistojen kestävän kehityksen työssä. Ilmasto- ja luontotavoitteita käsitellään rinnakkain, tietoisina siitä, että niiden välillä voi olla ristiriitoja, ja pyrkien ratkaisemaan nämä tasapainoisesti.
Uusi linjaus avaa sekä haasteita että mahdollisuuksia. Laajennettu laskentavelvoite lisää datankeruun ja analyysin vaatimuksia, ja eri päästö- ja haittaluokkien vertailukelpoisuus voi olla rajallinen. Samalla yliopistoilla on mahdollisuus profiloitua kestävyyden tutkimuksen ja kehityksen suunnannäyttäjinä, integroida kestävyyden tavoitteet opetukseen ja oppimisympäristöihin sekä lisätä vaikuttavuuttaan kansainvälisissä kestävyysverkostoissa.
Kokonaisuudessaan tämä uudelleenmäärittely siirtää painopisteen kapeasta hiilineutraaliustavoitteesta kohti kokonaisvaltaista ympäristövastuuta, jossa ilmasto- ja luontotavoitteet kytkeytyvät toisiinsa. Kun yliopistot toimivat laatimiensa periaatteiden mukaisesti, ne vahvistavat asemaansa kestävän kehityksen toteuttajina ja edelläkävijöinä sekä kansallisesti että kansainvälisesti.
