Tiedot käyvät ilmi sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemasta tasa-arvobarometrista, jonka on toteuttanut Tilastokeskus (2025). Sen otokseen kuului 6 500 satunnaisesti valittua Suomessa asuvaa 15–74-vuotiasta henkilöä.

Naisista neljä viidestä ja miehistä lähes puolet katsoi, että sukupuolten tasa-arvo ei ole vielä toteutunut Suomessa. Alle puolet vastaajista uskoi tasa-arvon lisääntyvän seuraavan kymmenen vuoden aikana. Vaivaako meitä tässä asiassa unteluus ja hervakkuus?

Tasa-arvon lisääntymistä koskevista epäilyistä huolimatta keväänkin merkkejä on näkyvissä: asenteet ovat muuttuneet barometrin historian aikana hitaasti tasa-arvoisemmiksi. Nyt julkaistu barometri on seitsemäs; ensimmäinen julkaistiin vuonna 1998.

Leveällä pensselillä maalaten naisten ja miesten asemaa pidetään yhä tasavertaisempana, mutta miehet arvioivat tasa-arvon toteutumista selvästi naisia optimistisemmin. Tasa-arvoa edistävillä toimenpiteillä on Suomessa laaja kansalaiskannatus.

Vaikka Suomi on kaikkea muuta kuin otollista maaperää tradwife-ajattelulle, kahden puolison perheissä vastuu kotitöistä jakautuu edelleen perinteisesti ja aiheuttaa erimielisyyksiä. Naiset kokevat miehiä selvästi useammin olevansa liikaa vastuussa kotitöistä. Myös kotitalouksien tulot ja menot jakautuvat edelleen epätasaisesti.

Seuraavassa keskityn tasa-arvokysymyksiin oppilaitoksissa, joita käsittelee barometrijulkaisun kolmas luku (Marjut Pietiläinen, Sara Koivuranta ja Henna Attila: Sukupuolten tasa-arvo oppilaitoksissa).

Päätoimisia opiskelijoita ja koululaisia oli barometrin vastaajissa 328. Noin joka kymmenes (9 %) opiskeli peruskoulussa, neljännes (25 %) lukiossa, hieman useampi kuin joka kymmenes (14 %) ammattikoulussa tai -opistossa ja noin puolet (51 %) korkea-asteella.

Myönteisestä kehityksestä huolimatta tasa-arvoa koskevat ongelmat eivät ole kadonneet oppilaitoksista. Opiskelijanaiset kokevat edelleen runsaasti seksuaalista häirintää ja epäasiallista kohtelua, ja häirintäkokemuksia raportoidaan selvästi enemmän kuin edellisessä barometrissa (2017).

Oppilaitoksissa tasa-arvoa pidetään yleisesti melko hyvänä, mutta naisten näkemykset ovat heikentyneet vuodesta 2017: vuonna 2024 tasa-arvon arvioi toteutuvan erittäin tai melko hyvin 86 prosenttia naisista (2017: 93 %). Miesten arviot pysyivät lähes ennallaan (88 %), mutta he näkivät tasa-arvon toteutuvan useammin ”erittäin hyvin”. Nuorimmat opiskelijat (15–19-vuotiaat) olivat tasa-arvon toteutumiseen tyytyväisimpiä.

Opetussisällöissä sukupuolistereotypiat ovat edelleen läsnä, joskin aiempaa harvemmin. Vuonna 2024 neljäsosa naisista ja 15 prosenttia miehistä havaitsi oppimateriaaleissa stereotypioita, kun vastaavat osuudet 2017 olivat selvästi suurempia. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä käsitellään opetuksessa aiempaa useammin, mutta kolmannes opiskelijoista koki aiheen jäävän vaille riittävää huomiota. Naiset kohtaavat näitä sisältöjä miehiä useammin, mikä liittyy opintoalojen sukupuolittuneisuuteen.

Sukupuolelle ei-tyypillisen alan valintaan opiskelijat saavat eniten tukea kavereiltaan, seuraavaksi vanhemmilta ja vähiten oppilaitosten henkilökunnalta. Naiset saavat tukea selvästi miehiä useammin kaikista lähteistä. Miehiä ei juuri kannusteta hakeutumaan naisvaltaisille aloille, mikä liittynee näiden alojen matalampaan arvostukseen ja palkkatasoon.

Tietoisuus oppilaitosten tasa-arvosuunnitelmista on kasvanut merkittävästi vuoden 2017 jälkeen, mutta suurin osa opiskelijoista ei vieläkään tiedä, onko heidän oppilaitoksessaan laadittu suunnitelmaa. Tunnettuus on korkeinta korkea-asteella, mutta jää sielläkin melko rajalliseksi.

Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvä häirintä ja kiusaaminen ovat edelleen arkipäivää. Joka viides opiskelijanainen ja noin joka kymmenes opiskelijamies on havainnut kiusaamista sukupuolinormien rikkomisen vuoksi. Seksuaalista tai sukupuoleen perustuvaa häirintää tai nimittelyä on kokenut kolmannes naisista ja 15 prosenttia miehistä. Erityisesti naisten havainnot ovat lisääntyneet vuodesta 2017, kun taas miehillä ne ovat pysyneet lähes samoina tai vähentyneet. Vaikka valtaosa opiskelijoista kokee voivansa ilmaista sukupuoltaan vapaasti, osa pitää sitä edelleen vaikeana.

Tuoreen tasa-arvobarometrin tulokset osoittavat, että vaikka tasa-arvon toteutuminen oppilaitoksissa arvioidaan yleisesti melko hyväksi, ongelmia esiintyy yhä erityisesti häirinnän, stereotypioiden ja oppilaitosten tasa-arvosuunnitelmien tuntemattomuuden suhteen.

Barometritulosten perusteella näen, että sukupuolten tasa-arvon vahvistaminen oppilaitoksissa edellyttää työtä erityisesti seuraavilla osa-alueilla:

• Häirinnän ehkäisy ja turvallinen oppimisympäristö: Oppilaitosten tulee panostaa ennaltaehkäisevään työhön ja selkeisiin toimintamalleihin seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan häirinnän, kiusaamisen ja nimittelyn kitkemiseksi. Opettajien ja henkilöstön koulutusta tulee vahvistaa, ja opiskelijoille tulee tarjota matalan kynnyksen ilmoituskanavia ja tukea.
• Opetussisältöjen monipuolistaminen: Oppimateriaaleista on tunnistettava ja kriittisesti tarkasteltava sukupuolistereotypioihin perustuvat oletukset. Samalla on lisättävä sisältöjä, jotka tuovat esiin sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta. Tämä edellyttää sekä materiaalien uudistamista että henkilöstön osaamisen vahvistamista.
• Tasa-arvosuunnitelmien tunnettuuden lisääminen: Vaikka tietoisuus tasa-arvosuunnitelmista on kasvanut, suuri osa opiskelijoista ei tiedä niiden olemassaolosta. Oppilaitosten on huolehdittava, että suunnitelmat laaditaan lain velvoittamalla tavalla, ja että niistä viestitään avoimesti sekä opiskelijoille että henkilöstölle.
• Tuen vahvistaminen sukupuolelle ei-tyypillisiin uravalintoihin: Opiskelijoita tulee rohkaista hakeutumaan aloille, joilla heidän sukupuolensa on vähemmistössä. Kodin ja kavereiden ohella myös oppilaitosten henkilökunnalla on tässä tärkeä rooli. Erityistä huomiota on kiinnitettävä miesten kannustamiseen hakeutua naisvaltaisille aloille, joiden arvostusta ja palkkausta on syytä tarkastella yhteiskunnassa laajemmin.

Oppilaitoksilla on keskeinen rooli asenteiden muovaajina ja tulevien sukupolvien tasa-arvon edistäjinä. Siksi on tärkeää, että oppilaitokset sitoutuvat kunnianhimoiseen tasa-arvotyöhön, joka ulottuu oppimateriaaleista ilmapiiriin ja aina opiskelijoiden uravalintoihin asti.