Hollantilainen kontratenori ja sopranista eli miessopraano Maayan Licht laulaa aarian ”Nel già bramoso petto” (”Jo kaipaavassa rinnassa”). Se on italialaisen barokkisäveltäjän Nicola Porporan (1686–1768) oopperasta ”Ifigeneia Auliissa” (Iphigenia in Aulide) (1735).
Ooppera perustuu kreikkalaisen näytelmäkirjailijan Euripideen (n. 480–406 eaa.) kirjoittamaan tragediaan. Se on hänen viimeinen näytelmänsä ja valmistunut 408-406 eaa. välisenä aikana.
Nimihenkilö Ifigeneia on armeijan ylipäällikön Agamemnonin tytär. Ifigeneia pitää uhrata, jotta kreikkalaisten laivasto pääsisi hyökkäämään Troijaan.
Laivasto odottaa Auliin satamassa valmiina purjehtimaan. Matkaan ei kuitenkaan päästä, koska meri on peilityyni.
Sotapäälliköt kääntyvät tietäjän puoleen. Tämä osaa kertoa, että kyseessä ei ole sääoikku, vaan jumalan tahto. Metsästyksen jumalatar Artemis estää tuulta puhaltamasta, koska ylipäällikkö Agamemnon on loukannut häntä. Artemis on suivaantunut siitä, että Agamemnonin sotilaat ovat menneet ja tappaneet pyhän hirven.
Tietäjä neuvoo, että jumalattaren lepyttämiseksi ylipäällikön on uhrattava vanhin tyttärensä Ifigeneia. Agamemnon kauhistuu, mutta hänen on otettava neuvosta vaarin. Sotilaat alkavat olla levottomia kuin laitumelle pääsyä odottavat vasikat. He saattaisivat kapinoida, jos eivät pian pääse matkaan.
Niinpä Agamemnon lähettää viestin puolisolleen ja kehottaa tätä lähettämään Ifigeneian Auliiseen. Verukkeeksi hän kertoo, että tytär naitetaan Akhilleukselle ennen tämän lähtöä sotaan.
Akhilleus on kreikkalaisista sotasankareista urhoollisin. Hänet tunnetaan kantapäästään.
Akhilleuksen syntyessä ennustettiin, että hän kuolisi väkivaltaisesti. Siksi hänen äitinsä, merenjumalatar Thetis kastoi pojan haavoittumiselta suojelevaan Styksjokeen. Äiti piti poikaansa kiinni kantapäästä, mikä jäi näin suojaamatta. Troijan sodassa Akhilleus saa surmansa kantapäähän ammutusta nuolesta.
Jotta siis Ifigeneia saataisiin uhrattavaksi, hänelle valehdellaan naimakaupoista. Saavuttuaan kaupunkiin totuus paljastuu hänelle samoin kuin hänen äidilleen ja Akhilleukselle.
Tiedoksi niille, joita maantiede kiinnostaa: Aulis on osa nykyistä Chalkídan kaupunkia, joka sijaitsee Euboian alueella Keski-Kreikassa, noin 70 kilometriä Ateenasta pohjoiseen.
Akhilleus raivostuu siitä, että häntä on käytetty houkuttimena. Hän vannoo puolustavansa Ifigeneiaa, vaikkakin enemmän oman kunniansa kuin viattoman tytön vuoksi.
Naiset, äidit ja tyttäret, ovat kautta aikain joutuneet uhraamaan itsensä miesten sotien hyväksi. Ifigeneiakin suostuu uhriin. Hän mieluummin kuolee sankarillisesti kreikkalaisten pelastajana kuin joutuu uhrattavaksi väkipakolla.
”Nel già bramoso” -aariassa Akhilleus, jota Maayan Licht esittää, ilmaisee syvää kaipuuta ja tunnekuohua. Akhilleus pohtii täyttymättömiä toiveita ja tuntemaansa ristiriitaa. Musiikki täydentää näitä tunteita ilmeikkäillä melodioilla ja harmonioilla.
Aarian italiankieliset sanat ovat seuraavat:
Nel già bramoso petto
quel volto sdegnosetto
lasciato ha un non so che:
quest’alma, ov’ei non è,
langue d’affanno.
Veder mi parve in quelle
amorosette stelle
un guardo lusinghier,
ma senza inganno.
Akhilleus pohtii, kuinka Ifigeneian ylpeät kasvot ovat tehneet sanoinkuvaamattoman vaikutuksen hänen kaipaavaan sydämeensä. Hänen sielunsa kärsii yksipuolisen rakkauden tuskasta, jos hän ei voi olla Ifigeneian lähellä. Hän uskoo nähneensä tämän ihanissa silmissä valloittavan katseen vailla petosta.
YouTube-videon esitys on Bayreuthin barokkioopperajuhlilta vuodelta 2024. Kaupunki sijaitsee Saksan Pohjois-Baijerissa.
Esityksen hahmot ja lavasteet herättävät paljon ajatuksia ja kysymyksiä. Mikä hahmo on Akhilleuksen takana liikkuva tummiin puettu nainen? Symboloiko nainen kuolemaa vai onko hän Akhilleuksen morsian Ifigeneia? – Hahmolla on sarvet päässä. Koko tragedian lähtökohtahan on pyhän hirven tappaminen, joka loukkaa metsästyksen jumalatar Artemista. Kertomuksen mukaan uhritoimituksen aikana Artemis vaihtaa Ifigeneian hirveen. Näyttämön sarvipää esittää jumalatar Artemista.
Aarian puolivälissä näyttämölle tulee sotilaita. Arvoituksellisin osuus on noin 9 minuutin kohdalla, jossa tummiin puetut hahmot tuovat sotapäälliköiden johdolla näyttämölle sikiön näköisiä kuvia. Mitä ne edustavat? Sodassa surmattuja lapsia? Vai itse Akhilleusta?
Maayan Licht laulaa sydäntäsärkevän kauniisti. Hänen hahmonsa on kiehtova yhdistelmä maskuliinisia ja feminiinisiä piirteitä. Hän on lihaksikas sopraano.
Eurupideen näytelmän teema – isä uhraa lapsensa voittaakseen pahan – on kulttuurihistoriallisesti merkittävä. Kristinuskoon kuuluva sovituskuoleman ajatus on teeman tunnettu toisinto.
Porporan oopperassa Akhilleuksen osan aluperin esitti maailmankuulu kastraattilaulaja Farinelli (1705–1782). Porpora toimi Farinellin ja monien muiden kastraattien laulunopettajana Napolissa ja Venetsiassa. Kastraatti on mies, jonka kivekset on poistettu tai tehty toimimattomiksi ennen murrosikää. Licht ei ole kastraatti – sellaisia ei enää ole – vaan äänialaansa kehittänyt ammattilaulaja.
Sukupuolen ja siihen liittyvien piirteiden moninaisuutta on käsitelty ihmiskunnan historiassa monin tavoin, niin fyysisesti kuin sosiaalisesti. Tähän perinteeseen Lichtin tulkitsema Akhilleus yhtyy kuin joki valtamereen.
Jos ei tuntisi Porporan oopperan teemaa, voisi musiikin perusteella kuvitella kuuntelevansa pääsiäisaikaan sopivasti passiota, Kristuksen kärsimyksen musikaalista tulkintaa.
Ifigeneia Auliissa on esimerkki antiikin kirjallisuuden ja kulttuurin rikkaasta vaikutuksesta myöhempään länsimaiseen kulttuuriin, ajatteluun ja taiteeseen. Monisyinen vyyhti jo antiikissa esitettyjä ihanteita, pettymyksiä ja elämänkysymyksiä on jatkuvasti ajankohtaisia. Niihin annettuja vastauksia ja niistä tehtyjä tulkintoja on monenlaisia kuin Akhilleuksella toiveita ja ristiriitoja.
Kiitän Riccardo Notarangeloa hyödyllisistä kommenteista ”Nel già bramoso petto” -aarian suomennokseen ja Bayreuthin esityksen tulkintaan.
