Tunnus saattaa tuoda mieleen myös globalisaation eli maailmanlaajuiseksi, ylikansalliseksi markkina-alueeksi muuttumisen. Globalisaation tunnukseksi voisi sopia ”moninaisuuden yhtenäistäjä”.

Vaasan yliopisto on mukana kansainvälisessä konsortiossa, jossa seitsemän yliopistoa viidestä maasta – Intiasta, Kiinasta, Taiwanista, Indonesiasta ja Suomesta – tutkii, millaisia vaikutuksia globalisaatiolla on kouluopetukseen. Tutkimusaineisto koostuu kansallisista opetussuunnitelmista sekä opettajien ja koululaisten haastatteluista. Kymmeniä koululaisia opettajineen on haastateltu kaikissa osallistujamaissa.

Osallistuin hankkeen järjestämään konferenssiin Salatigassa, Indonesiassa. Kaupunki on Jaava-kahvin kotisaarella.

Oli liikuttavaa kuulla, miten paikalliset opettajat kertoivat työstään. Heistä huokui paneutuminen työhönsä ja stoalainen tyyneys.

Suomalaisella koululla on edelleen kova maine Indonesiassa. Viimeisimmät PISA-tulokset eivät olleet vielä kantautuneet tapaamilleni opettajille. Sain juurta jaksain selittää PISA-tulosten taustatekijöitä ja suomalaista keskustelua peruskoulun kehittämisestä.

Ei niinkään yllättäen kävi ilmi, että indonesialainen kouluopetus, kuten opetus Aasiassa ylipäätään, on vahvasti opettajavetoista. Opettaja on arvostettu auktoriteetti, jota oppilaat kuuntelevat. Työrauha säilyy tavallisesti hyvin indonesialaisissa luokissa, eikä oppilaiden sallita tuovan kännyköitä kouluun.

Eräs opettajaksi opiskeleva kertoi, että opettajan työn arvostus ei näy palkassa. Indonesiassa opettajan työ on kutsumus, jonka antaa pitkän mutta kapean leivän.

Lähes 90 prosenttia indonesialaisista on muslimeja. Islamilaisten koulujen ensimmäisillä luokilla Koraanin ja äidinkielen opetus korostuvat. Vieraat kielet, kuten englanti, tulevat mukaan vasta ylemmillä luokilla. Matematiikkaan, luonnontieteisiin ja yhteiskuntatieteisiin sekä historiaan tutustutaan vähitellen jo alakoulussa. Suomessa on laajempi oppiainevalikoima erityisesti alakoulussa.

Kaikki tapaamani opettajat olivat naisia. He käyttivät hiukset ja kaulan peittävää hijab-huivia.

Tutkimushankkeessa on mukana islamilainen yliopisto Indonesiasta. Islam näkyy myös yliopistolla monin tavoin. Sielläkin naiset käyttävät hijabia.

Opettajaksi opiskelevien joukossa tapasin myös miehiä. Heidän osuutensa oli korkeintaan kymmenen prosenttia. Indonesiassa opettajan ammatti on vahvasti naisvaltainen.

Konferenssin indonesialaiset järjestäjät aloittivat puhujien esittelyn aina arabiankielisellä tervehdyksellä as-salamu ’alaikum, ”rauha kanssanne”. Se on tapa toivottaa puhuja tervetulleeksi.

Jäi vaikutelma, että järjestäjät suhtautuvat uskontoon hartaudella. Se ei ole vain tapa, vaan ilmaisee vakavaa elämänasennetta. Vakavasti suhtaudutaan myös Indonesian valtioon.

Akateemiset tilaisuudet avataan yliopistolla aina rukouksella ja kansallislaululla. Myös Indonesian lippu on näkyvillä. Näin kansalaisuskonto ja kansallisaate kulkevat käsi kädessä.

Indonesiassa islamin tulkinta on maltillista. Silti uusia vaikutteita arvioidaan aina myös sen perusteella, ovatko ne islamin mukaisia vai vastaisia. Arviointia ohjaa maan uskontoministeriö.

Salatigasta lähtiessäni sanoimme järjestäjien kanssa toisillemme kaikkea hyvää ja toivottavasti näemme pian uudelleen. Lopuksi isäntäni totesi: inšallah, ”jos Jumala suo”. Globalisaation vaikutusta on sekin, että eri maista tulevat ihmiset eri tapoineen ja perinteineen voivat kohdata entistä useammin.

Indonesialaisten opettajien mielestä globalisaatio näkyy kouluissa englannin opetuksen tärkeydessä, internetin roolissa uusien vaikutteiden levittäjänä sekä maahanmuuttajaoppilaiden kasvavassa määrässä. Opetussuunnitelmassa globalisaatio näkyy kansainvälisyyskasvatuksen korostuksessa sekä siinä, että oppilaita halutaan valmentaa kansainvälisille työmarkkinoille. Kaikki tämä kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin Suomessa.

Indonesialaiset koululaiset ja opiskelijat ovat kokemukseni perusteella kilttejä ja kohteliaan ystävällisiä. Kaukaa Suomesta tullut vieras kiinnosti heitä. Aluksi häntä katsottiin ujosti matkan päästä. Kun viimein joku nuorista rohkaistui kysymään, saisiko ottaa yhdessä valokuvan, lopulta kaikki halusivat päästä samaan kuvaan vieraan kanssa. Ihmetyksen kohteena mietin, tältäkö tuntuu eläintarhan eläimistä.

Indonesialaisten, varsinkin keski-ikäisten ja ikääntyneiden, englannin osaaminen on yleensä vähäistä. Opettajien mukaan syynä on virheiden pelko ja sanojen loppumisen pelko. Se saa oppilaat varomaan suunsa avaamista vieraalla kielellä. Kuulostaako tutulta? Poikkeuksiakin toki on, ja oppilaiden kielitaito on yleisesti parantunut internetin ja sosiaalisen median myötä.

Mainitsin jo opettajien arvostuksen. Kun tutkimushankkeessa kysyttiin viiden maan koululaisilta, mitä he tietävät globalisaatiosta, Suomi erottui joukosta – ei tiedon määrällä vaan asenneilmaisulla. Suomi oli ainoa maa, jossa muutama yläkoululainen kirjoitti seuraavasti: ”En tiedä, mitä globalisaatio tarkoittaa, eikä v*ttu kiinnosta”.

Tässä suhteessa suurin vastakohta oli Intia, jossa paikallisen tutkijan mukaan oppilaat eivät myöskään tunteneet globalisaatio-sanaa. He kuitenkin kiittivät opettajaansa siitä, että tämä oli tuonut heidän tietoonsa uuden tärkeän sanan ja ilmiön.

Voidaan ajatella, että suomalaisten oppilaiden vastaus heijastelee matalien hierarkioiden lisäksi oppilaiden avoimuutta ja suorapuheisuutta. Intialainen vastaus taas saattaa kuulostaa opettajan mielistelyltä.

Toisaalta voi ajatella suomalaisvastauksen ilmaisevan tapojen ja kunnioituksen puutetta, lyhytjänteisyyttä ja hällä väliä -asennetta opiskelua kohtaan.

Niin tai näin, erot aasialaisten oppilaiden ja suomalaisten oppilaiden vastauksissa heijastelevat opettajien erilaista asemaa. Aasian maissa, kuten Indonesiassa, oppilaat eivät kiroile opettajalle. Suomalaisissa kouluissa kirosanat voivat kulkea oppilaiden mukana siinä missä kännykätkin.