Diego Velázquez (1599-1660): Vanha nainen paistamassa munia (1618)

Kestävyys ja vastuullisuus ‒ hengästyttävän laajat näkymät

blog

Yritäpä keskittyneesti lausua kestävyys ja vastuullisuus samaan hengenvetoon! Onnistuuko?

Kestävyys ja vastuullisuus mainitaan usein samassa yhteydessä. Seuraavasta käy ilmi, miksi ne esiintyvät yhdessä ja miksi niiden välissä kannattaa vetää henkeä.

Kestävyyden piirteet

Aloittakaamme kestävyydestä. Kestävyys viittaa lujuuteen, sitkeyteen ja jatkuvuuteen. Kestävyys voi olla ajallista ja avaruudellista, aineellista ja aineetonta.

Kestävyys on sekä elollisen että elottoman luonnon ominaisuus. Esimerkkejä ovat kestävä sydän ja kestävä kallio. Ehkä tavallisemmin kestävyydellä viitataan kuitenkin elolliseen luontoon. Kestävyys on yksilöiden, lajien, eliöyhteisöjen ja ekosysteemien ominaisuus.

Kestävyys on myös ihmisen valmistamien esineiden, laitteiden ja rakennelmien ominaisuus. Lisäksi kestävyys on erilaisten järjestelmien, organisaatioiden ja yhteiskuntien ominaisuus.

Onpa kestävyys myös inhimillisen ajattelun, päätösten ja sitoutumisen piirre. Tähän liittyy sisu: fyysisen ja henkisen kestävyyden lisäpotku.

Kokonaisuuden kestävyys riippuu osien kestävyydestä, mutta yksittäisen osan kestävyys ei välttämättä takaa kokonaisuuden kestävyyttä. Siksi sanotaan, että ketju on yhtä kestävä kuin sen heikoin lenkki.

Kestävä kehitys

Kestävällä kehityksellä viitataan ihmisen käynnistämiin ja ylläpitämiin prosesseihin, joiden myötä sekä luonto että yhteiskunta säilyvät elinkelpoisina. Puhdas ja monipuolinen luonto on yhteiskunnallisen kestävyyden välttämätön ehto. Luonnon tilaan ja tulevaisuuteen vaikuttaa vuorostaan se, miten yhteiskunta kehittyy.

Yhteiskunnallisesti kestävänä kehityksenä pidetään tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden vahvistumista. Kestämätöntä on puolestaan eriarvoisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden lisääntyminen.

Luonnon kestävyys ja yhteiskunnan kestävyys kulkevat käsi kädessä. Tämä liittyy juuri siihen, että kestävällä kehityksellä tarkoitetaan ihmisen toiminnasta riippuvaisia prosesseja. Ihminen vaikuttaa toiminnallaan merkittävästi luonnon prosesseihin, mistä osoituksena ovat muun muassa ilmastonmuutos ja luontokato.

Tunnetuin kestävän kehityksen määritelmä on esitetty Brundtlandin komission raportissa vuodelta 1987. Sen mukaan ”kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa” (WCED The World Commission on Environment and Development, Our Common Future, Oxford University Press 1987, 8). Määritelmä on väljä ja siksi käyttökelpoinen monessa yhteydessä.

Kuten arvata saattaa, Brundtlandin määritelmää on myös arvostelu. Sitä on moitittu muun muassa ihmiskeskeiseksi ja tarvekeskeiseksi. Muiden lajien huomioon ottaminen on luontokadon kiihtyessä ehdottoman välttämätöntä. Samalla tarvekeskeisyys joutuu tekemään tilaa kohtuullistamisen (sufficiency, degrowth) ihanteelle.

Kestävyyden ja vastuullisuuden suhde

Ihmisen keskeistä roolia kestävässä kehityksessä alleviivaa se, että kestävyys ja vastuullisuus mainitaan usein samassa yhteydessä. Molemmat ovat arvoja eli hyvinä ja tavoiteltavina pidettyjä ominaisuuksia.

Kestävyys ja vastuullisuus ovat myös erilaisia tapoja perustella samoja tavoitteita – sellaisia kuin ilmastonmuutoksen hillitseminen, luontokadon pysäyttäminen ja luonnonvarojen säästäminen. Samalle listalle kuuluvat myös tasa-arvon edistäminen ja oikeudenmukaisuuden puolustaminen. Voidaan myös sanoa, että vastuullisuuteen kuuluvat kaikki teot ja toimenpiteet, joilla edistetään kestävää kehitystä.

Kestävyyttä ja vastuullisuutta yhdistää myös se, että niillä sanotaan olevan samoja ulottuvuuksia: ekologinen eli ympäristöulottuvuus, taloudellinen ulottuvuus ja yhteiskunnallinen eli sosiaalinen ulottuvuus.

Yhteiskunnallisen ulottuvuuden rinnalla mainitaan kulttuurinen ulottuvuus. Jotkut muistavat erottaa poliittisenkin ulottuvuuden. Nämä kaikki kuuluvat sosiaalisen ulottuvuuden sateenvarjon alle.

Kestävyyden ja vastuullisuuden ero

Yhtäläisyyksistä huolimatta kestävyyden ja vastuullisuuden välillä on myös eroja. Ne eivät siis ole synonyymeja.

Kestävyyden käsitteellä on utilitaristinen pohjavire, joka ohjaa punnitsemaan ihmisen ja yhteiskunnan toiminnan pitkän aikavälin hyötyjä ja haittoja. Vastuullisuuden käsitteellä on puolestaan normatiivinen sävy, mikä ohjaa arvioimaan toiminnan eettistä oikeutusta ja velvoittavuutta.

Kestävyys tarkoittaa ympäristön, yhteiskunnan tai talouden näkökulmasta suotuisaa, turvallista ja vakaata. Vastuullisuus taas tarkoittaa vastuussa olemista ja vastuun kantamista. Yksilön ominaisuutena se viittaa velvollisuudentuntoon, huolellisuuteen ja rehellisyyteen.

Yritysvastuu ja arvot

Yritysvastuusta eli yritysten yhteiskuntavastuusta (CSR eli corporate social responsibility) puhuttaessa vastuullisuus tarkoittaa aktiivisia toimenpiteitä, joilla organisaatio vähentää ja kompensoi aiheuttamiaan päästöjä ja muita luontohaittoja sekä edistää hyvää hallintotapaa, henkilöstönsä hyvinvointia sekä yhteishyvää kuten yhteiskunnallista tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Näitä kutsutaan ESG-asioiksi (environmental, social and governance).

Yritysvastuu viittaa yrityksen vastuun vapaaehtoiseen laajentamiseen yli sen, mitä laissa säädetään. Tällä perusteella monet ESG-asiat ovat vapaaehtoisia eivätkä lakisääteisiä.

ESG-asiat muodostavat niin laajan kokonaisuuden, että monet organisaatioarvotkin eli hyvinä ja tavoiteltavina pidetyt organisaatio-ominaisuudet kuuluvat siihen. Yritys voi nimetä arvoikseen esimerkiksi asiakaslähtöisyyden, rohkeuden ja tehokkuuden. Listan jatkoksi sopii hyvin vastuullisuus. Tämä ei tarkoita, että yritys väheksyisi muita, yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyjä arvoja kuten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Pikemminkin pitää ajatella, että vastuullisuuden nimeäminen organisaatioarvoksi ajaa samaa asiaa kuin listan loppuun lisätty ”ja niin edelleen” tai ”ynnä muuta sellaista”.

Monet organisaatiot nimeävät vastuullisuuden arvokseen ja ilmaisevat sillä sitoutumista kaikkiin yleisesti hyväksyttyihin arvoihin. Vastuullisuus on siten ”arvojen arvo”, johon muut arvot sisältyvät. Näin ymmärrettynä vastuullisuus on pikemmin toimintamme tapa kuin yksittäinen arvo (S. Pihlström, ”Arvot, päämäärät ja vastuullisuus”, teoksessa: K. Eräranta & V. Penttilä (toim.), Vastuullinen viestintä, ProCom 2021, 152).

Ekologisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen ulottuvuuden suhde

Entä mikä on kestävyyden ja vastuullisuuden eri ulottuvuuksien, ekologisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen keskinäinen suhde? Ehkä tätä voisi valottaa esimerkin tai vertauskuvan avulla.

Jussin talo” on vanha lastenlaulu, jossa lähdetään liikkeelle Jussin rakentamasta talosta ja päädytään viljan kylväneeseen isäntään. Matkan varrella kuullaan muun muassa mallaspussin syöneestä hiirestä, tyttöä suudelleesta rengistä ja kukon kiekaisuun heränneestä papista. Monitahoinen keskinäisten sidonnaisuuksien vyyhti yhdistää myös kestävyyden ja vastuullisuuden eri ulottuvuuksia.

Kuten todettu, ekologinen kestävyys on kaiken muun lähtökohta. Ekologinen kestävyys koskee elämän perusedellytysten, puhtaan maaperän, ilman ja veden säilymistä maapallolla. Ilman niitä ei ole elämää, ja ilman elämää ei voi tavoitella eikä saavuttaa mitään.

Silti ihmisen hyvän, yksilöiden ja yhteisöjen hyvän kannalta on tärkeää, että muutkin kestävyyden ja vastuullisuuden ulottuvuudet ovat vähintään riittävällä tasolla, mitä ikinä se tarkoittaakaan. Tarvitaan myös eri ulottuvuuksien keskinäistä yhteen sovittamista.

Voimme kuvitella tilanteen, jossa kestävän kehityksen kaksi puolta ovat toivotulla tasolla, mutta kolmas puoli ei sitä kestä. Niinpä kestävää kehitystä voidaan verrata kolmijalkaan, joka kellahtaa herkästi nurin, jos jalat ovat eripituiset. Näin olisi esimerkiksi tilanteessa, joka on taloudellisin ja sosiaalisin perustein hyvä, mutta ekologisesti kestämätön. Monissa länsimaissa tilanne on juuri tämä.

Kestävyyden ja vastuullisuuden eri ulottuvuuksien tärkeysjärjestys riippuu tehtävästä ja näkökulmasta. Voi hyvin ymmärtää, että yritystoiminnan näkökulmasta taloudellinen vastuu on lähellä. Tämä ei tarkoita, että ekologinen ja sosiaalinen vastuu olisivat yritysten näkökulmasta turhia tai tarpeettomia.

Ekologinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus voivat järjestyä erilaisiin asetelmiin näkökulmasta, tilanteesta ja ajankohdasta riippuen. Sopivasta näkökulmasta katsottuna ne lankeavat yhteen.

Superpositio

Elämäntavan tai talousjärjestelmän voidaan sanoa olevan kestämätön. Sillä tarkoitetaan, että eräänlaisesta superpositiosta käsin eli silloin, kun kokonaisuuden kannalta tärkeimmät näkökohdat otetaan huomioon, kestävyyden ja vastuullisuuden ekologinen ulottuvuus on ensisijaisin.

Tämä ei ole kuitenkaan itsestään selvää. Kantilaisesta näkökulmasta voidaan puolustaa moraalilain ja velvollisuuden mukaan toimimisen ensisijaisuutta kaikkiin (siis myös ekologisiin) seurauksiin ja hyötynäkökohtiin verrattuna (I. Kant, Moraalin metafysiikan perustus, Areopagus 2014, 82; Käytännöllisen järjen kritiikki, Gaudeamus 2016, 135–136). Kärjistäen ilmaistuna pitää toimia velvollisuutensa mukaan, vaikka se näyttäisi varmuudella johtavan tuhoon. Tämä voi monista kuulostaa nurinkuriselta, ellei jopa moraalittomalta. Niin tai näin, ekologiset näkökohdat (jotka koskevat elokehän etua) ja eettiset näkökohdat (jotka liittyvät kantilaisittain ymmärrettyyn velvollisuuteen moraalilakia kohtaan) eivät aina ja automaattisesti johda samaan toimintasuositukseen.

Sosiaalinen vastuu

Palatkaamme vielä sosiaaliseen eli yhteiskunnalliseen vastuuseen. Sosiaalisen vastuun määritelmiä on paljon. Eräs niistä sanoo, että sosiaalisessa (ja kulttuurisessa) vastuussa olennaista on taata hyvinvoinnin yhteisöllisten edellytysten siirtyminen sukupolvelta toiselle. Tällöin ajatellaan, että hyvinvointi ei riipu pelkästään yksilöistä, vaan myös yhteisöistä ja organisaatioista kuten yrityksistä, kunnista ja valtioista.

Taloudellinen ulottuvuus on sosiaalisen ulottuvuuden alalaji. Talous on osa yhteiskuntajärjestelmää, joka vuorostaan on osa elokehää eli toimii sen yhteydessä ja siitä riippuvaisena.

Väestönkasvu, köyhyys, ruoka- ja terveydenhuolto, sukupuolten välinen tasa-arvo sekä koulutusmahdollisuuksien ulottaminen kaikille ovat maailmanlaajuisia sosiaalisen vastuun ja kestävyyden haasteita. Ne vaikuttavat merkittävästi myös ekologiseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Lisäksi sosiaalisella vastuulla on vahva ihmisoikeusulottuvuus.

Sosiaalisen vastuun haasteisiin vastaaminen vaatii suuria ponnistuksia sekä yksittäisiltä valtioilta että kansainväliseltä yhteisöltä. Siksi näitä haasteita käsitellään myös YK:n Kestävän kehityksen tavoitteissa.

Kiiruhda hitaasti mutta määrätietoisesti

Olemme nähneet, että kestävyys ja vastuullisuus ovat hyvin laajoja käsitteitä, jotka esiintyvät yhdessä ja ruokkivat toisiaan. Käsitteiden ymmärtämiseksi on hyödyllistä vetää henkeä ja tarkastella rauhassa, mitä ne sisältävät. Kestävyyden ja vastuullisuuden edistämisessä ei kuitenkaan pidä viivytellä, vaan toimia heti ja vaikuttavasti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viimeisimmät postaukset

Tommi Lehtonen

Tommi Lehtonen - Ajatusyhteys

Kirjoittaja toimii vastuullisuus- ja eettisyysjohtajana Vaasan yliopistossa.