Pekka Halonen (1865-1933): Tukinuittajat (1925)

Yhteisöllisyyden polut ja kompastuskivet

blog

Seuraavassa on pieniä välähdyksiä yhteisöllisyyden merkityksestä ja muodostumisesta.

Tuoretta tutkimusta yhteisöllisyydestä

Vaasan yliopiston Lähiö-Inno -hankkeessa tutkitaan yhteisöllisyyden toteutumista ja esteitä kahdella vaasalaisella asuinalueella. Tutkijat ovat haastatelleet Ristinummen ja Olympiakorttelin asukkaita sekä alueita koskevaan kehittämiseen ja päätöksentekoon osallistuvia virkamiehiä ja poliitikkoja.

Lähiö-Inno -hankkeessa yhteisöllisyys määritellään yksilöiden väliseksi merkitykselliseksi vuorovaikutukseksi ja ihmissuhteiksi, jotka luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yhteisöllisyys merkitsee siten yhteishenkeä ja koettua vuorovaikutusta ihmisten välillä.

Hankkeessa tehdyistä haastatteluista on tunnistettavissa kolme tapaa hahmottaa ja tematisoida yhteisöllisyyttä:

  1. Yhteisten tapahtumien ja toimintojen kautta toteutuva yhteisöllisyys (mm. makkaranpaisto ja lentopallo)
  2. ”Romahtava yhteisöllisyys”: nostalgia, menneisyyden muistelu ja ihannointi (”ennen oltiin yhteisöllisempiä”)
  3. Maahanmuuttajien yhteisöllisyys (esim. suuret perheet, yhteiset päivälliset, äänekkyys)

Näiden tematisointien perusteella yhteisöllisyys ei ole pelkästään deskriptiivinen (tosiasioita kuvaileva) käsite, vaan sillä on myös normatiivinen ja ihanteellinen ulottuvuus.

Yhteisön välttämättömyys

Englantilainen runoilija John Donne (1572–1631) esitti, että yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään (No man is an island entire of itself) (Devotions upon Emergent Occasions, Meditation 17). Lausuma kuvastaa yksilön riippuvaisuutta muista ja yhteisöstä.

Yhteisöllisyys liittyy myös näinä aikoina paljon esillä oleviin vastuullisuuden ja kestävän kehityksen kysymyksiin. Voidaan sanoa, että yhteisöllisyys on olennainen osa vastuullisuuden sosiaalista ja kulttuurista ulottuvuutta.

Joukon ja yhteisön välinen ero

Kun puhutaan yhteisöllisyydestä, voidaan kiinnittää huomiota joukon ja yhteisön väliseen eroon. Joukon muodostamiseksi riittää mikä tahansa satunnainen yhdistävä tekijä. Esimerkiksi bussin matkustajia yhdistää yleensä tavoite päästä perille, kuka mihinkin.

Itävaltalaisen kirjailijan Peter Handken kirjassa Toiston pysyvyys (Die Widerholung, 1986) minäkertoja kuvaa tuntemaansa voimakasta yhteyttä bussin matkustajiin, jotka ovat hänelle tuntemattomia ja joiden kanssa hän ei vaihda sanaakaan (s. 49–53). Yhteyttä voi siis ainakin periaatteessa tuntea myös joukon jäseniä kohtaan.

Yhteisö on joukkoa kiinteämpi ihmisryhmä, jonka jäsenet jakavat yhdessä sovittuja ja yhteistyötä vaativia tavoitteita. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi perhe, harrastusseura ja työyhteisö.

Yhteisöä yhdistävät siis jaetut tavoitteet, arvot ja normit. Niiden perusteella yhteisön jäsenet tietävät ainakin suurin piirtein tehtävänsä ja vastuunsa.

”Ihminen on yhteisöllinen eläin”

Aristoteleen mukaan ihminen tavoittelee hyvää elämää ja on olemukseltaan yhteisöllinen eläin (kr. zoon politikon, ”kaupunkivaltiossa elävä olento”) (Politiikka I, 2, 1253a3). Siksi hyvä elämä voi toteutua vain yhteisön jäsenenä suhteessa toisiin ihmisiin.

Ihminen haluaa olla arvostettu ja rakastettu. Hänellä on myös tarve olla merkityksellinen osa yhteisöä ja koko yhteiskuntaa. Muun muassa siksi opiskellaan, tehdään työtä ja etsitään yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia. Nämä tarpeet esitetään Maslow’n tarvehierarkian keskialueella.

Maslow’n tarvehierarkia

Olemme paljosta velkaa muille

Yhteisöllisen olemistapamme perusteella voidaan sanoa, että olemme paljosta velkaa muille. Ilman vanhempia, opettajia ja valmentajia, ilman aiempia sukupolvia ja ihmiskuntaa ei meitäkään olisi – sellaisina kuin olemme.

Monet, elleivät useimmat, yksilöllisinä pitämämme piirteet ovat yhteisöllisesti jaettuja ja rakentuneita. Monilla muilla ihmisillä on samoja ominaisuuksia, tietoja ja taitoja kuin meillä. Juuri siihen perustuu, että niitä ominaisuuksia on meilläkin.

Meillä on siis paljon yhteistä ja sillä yhteisellä enemmän tulevaisuutta kuin yhdelläkään yksilöllä. Yhteistä meille ovat ihmiskunnan tiedot ja taidot samoin kuin sen eettinen ja esteettinen perintö, arvot ja ihanteet.

Yhteisöllisyys arvona

Monet organisaatiot nimeävät yhteisöllisyyden arvokseen. Yhteisöllisyys on myös yksi Vaasan yliopiston arvoista:

  • Rohkeus
  • Yhteisöllisyys
  • Vastuullisuus

Yhteisöllisyys yliopiston arvona viittaa ensinnäkin siihen, että tutkimuksessa, opetuksessa ja yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa kannustetaan yhteistyöhön. Yhteisöllisyys on tärkeää myös hyvän työ- ja opiskeluilmapiirin luomisessa. Siihen kuuluvat niin arkiset kohtaamiset käytävillä ja luentosaleissa kuin yliopistoyhteisön yhteiset juhlat ja muut tilaisuudet.

Tuottavuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi myös yliopistossa halutaan edistää yhdessä tekemistä (ja olemista). Tällä on myös tunnepuolensa. On tärkeää, että jokainen yliopistoyhteisön jäsen voi tuntea kuuluvansa joukkoon.

Työ- ja opiskelupaikalla merkittävä osa sosiaalisesta vuorovaikutuksesta on virallista (focused) ja sillä tähdätään organisaation tarkoituksen ja perustehtävien toteuttamiseen. Työ- ja opiskeluhyvinvoinnin kannalta tärkeää on kuitenkin myös epävirallinen (unfocused) sosiaalinen vuorovaikutus.

Tieteen eetos

Jos keskitytään yhteisöllisyyteen yliopiston arvona, sitä voidaan tarkastella myös tieteen tekemisen arvo- ja asenne-edellytysten näkökulmasta. Sosiologi Robert Merton (1910–2003) puolusti voimakkaasti tieteen autonomiaa ja tieteen asemaa demokraattisissa yhteiskunnissa (R. Merton, Social Theory and Social Structure: Toward the Codification of Theory and Research, Glencoe, IL: The Free Press, 1949). Mertonin mukaan tieteen eetos eli arvot ja asennoituminen voidaan tiivistää seuraaviin periaatteisiin:

  1. Universalismi
  2. Tiedon yhteisomistus
  3. Pyyteettömyys
  4. Järjestelmällinen epäily

Näistä kaksi ensimmäistä ovat tieteen yhteisöllisyyden näkökulmasta erityisen tärkeitä. Universalismin periaatteen mukaan tieteellisten väitteiden arvioinnin tulee perustua yleispäteviin, tutkijan henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumattomiin kriteereihin. Tiedon yhteisomistusperiaatteen mukaan tieteen tulokset ovat yhteistä julkista omaisuutta ja niiden tulisi olla kaikkien käytettävissä ilman salailua. Voidaan syystäkin sanoa, että jo Merton esitti avoimen tieteen ihannetta.

Yhteisöllisyys markkinointikeinona

Yhteisöllisyyteen vedotaan myös markkinoinnissa: yritys tai muu organisaatio haluaa antaa itsestään eettisen ja myönteisen kuvan omien toimiensa edistämiseksi ja siksi mainitsee yhteisöllisyyden arvokseen.

Epäilijä voi kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että organisaatiot hyvin hanakasti nimeävät yhteisöllisyyden arvokseen. Epäilys koskee tällöin yhteisöllisyyden vakuuttamisen aitoutta. Suomalaisen viisauden mukaan oma kehu haisee.

Yhteisöllisyyden komponentit

Jotta yhteisöllisyyden edellytyksiä voitaisiin tunnistaa tarkemmin esimerkiksi työ- tai opiskelupaikalla, on syytä erottaa yhteisöllisyydessä ainakin seuraavia osatekijöitä:

1. Kokemus kuulluksi tulemisesta, kokemus hyvin kohdelluksi tulemisesta

– eri tilanteissa

– eri ihmisten kanssa tekemisissä ollessa

2. Etiikka: toisten huomioon ottaminen

– kultainen sääntö: kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan

3. Yhteenkuuluvuuden tunne

– syntyy yhteisistä hyvistä kokemuksista, yhdessä tekemisestä ja toisten huomioon ottamisesta

4. Toiminta: yhdessä tekemisen tavat ja muodot

– pari- tai ryhmätyötä vaativat työtehtävät, yhteistyö kumppaneiden kanssa

– arkiset yhdessä olemisen tavat kuten kokoukset ja kahvitauot, erityiset tapahtumat kuten yhteiset juhlat ja hyvinvointitapahtumat

5. Tilat ja välineet

– työnteon mahdollistavat ja yhteisöllisyyttä tukevat työtilat ja välineet

6. Yhteisön jäsenten tunteminen: pienen yhteisön etu

– tunnemme toisemme ainakin kasvoilta ja nimetkin voivat jäädä mieleen helpommin kuin valtavan suuressa yhteisössä

7. Yhteisöllisyyden kulttuuri

– matala hierarkia, epämuodollisuus, ystävällisyys, helppo lähestyä muita

– yhteiset käytännöt ja tilaisuudet

Voidaan myös erottaa yleinen ja erityinen yhteisöllisyys. Yleinen yhteisöllisyys koskee koko työ- ja yliopistoyhteisöä opiskelijat mukaan lukien. Erityinen yhteisöllisyys taas toteutuu omassa yksikössä ja tiimissä tai omissa projekteissa suhteessa yhteistyökumppaneihin ja sidosryhmiin.

Kompastuskiviä

Yhteisöllisyyden kompastuskiviä ovat puolestaan seuraavat kokemukset ja mielentilat:

Kiire, ajan puute

Kiinnostuksen puute

– yhteisiä tilaisuuksia kohtaan ylipäänsä

– erityisiä tilaisuuksia kohtaan (esim. kahvitauot, liikunta, webinaarit, ajankohtaiskatsaukset ym.)

Huonot kokemukset yhteisistä tilaisuuksista ja aktiviteeteista

Oma mielentila

– esim. stressi, surut ja murheet

Väsymys

Ujous, jännitys, sosiaalisten tilanteiden pelko

Työpaikan ihmissuhdeongelmat

– esim. erimielisyydet, riidat, kiusaaminen

Jos yhteisöllisyyden esteitä halutaan tunnistaa ja purkaa, liikkeelle voidaan lähteä edellä luetelluista. Ne voivat kuitenkin olla hyvin monitahoisia ja vaikeita käsitellä.

Yhteisöllisyyttä vaikeuttavat erot

Vaikka meissä ihmisissä on paljon samaa, inhimillistä kiinnostusta ja huomiota herättävät usein yksilöiden väliset erot. Joskus erot saattavat haitata ja vaikeuttaa yhteistyötä. Tällaisia eroja voivat olla ainakin seuraavat:

Erot kielitaidossa, yhteisen kielen puute

Kulttuurierot: erilaiset arvot, tavat ja perinteet

Temperamenttierot

Ikäero

Sukupuoliroolit?

Muut rooliin ja asemaan liittyvät erot

Yhdessä toimiminen eroista huolimatta edellyttää henkistä joustavuutta ja valmiutta kohdata toinen. Nämä ovat tärkeitä yhteisöllisiä kykyjä.

”… että valonsäde joka päivä loistaisi sieluistamme”

Emme kuitenkaan aina jaksa olla yhteisöllisiä, aktiivisia ja keskustelevia. Emme välttämättä voi tai osaa panostaa kaikkiin yhteisöihin yhtä paljon.

Yhteisöllisiin aktiviteetteihin osallistuminen työssä tai vapaa-ajalla voi tuntua välillä raskaalta. Kaikki yhdessä tekeminen ei kiinnosta kaikkia, eikä aina huvita osallistua yhteisiin tilaisuuksiin. Tässä suhteessa voi kuitenkin hieman tsempata, omien voimavarojen mukaan.

Yksilöt ovat kuitenkin erilaisia. Yksi on sosiaalisempi kuin toinen. Yksi on puheliaampi ja avoimempi kuin toinen. Tämä on hyväksyttävä.

Belgialaisen kirjailijan Maurice Maeterlinckin (1862–1949) mukaan ”ainoa, mitä meidän on toivottava, on, että valonsäde joka päivä loistaisi sieluistamme” (Viisaus ja kohtalo, 85, suom. Aarne Anttila, Helsinki: Karisto, 1919). Kirjailija pukee runoasuun sen, että jokaisella on oma tärkeä roolinsa toisten seurassa ja yhteisön rakentamisessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viimeisimmät postaukset

Tommi Lehtonen

Tommi Lehtonen - Ajatusyhteys

Kirjoittaja toimii vastuullisuus- ja eettisyysjohtajana Vaasan yliopistossa.