Oletko kiinnostunut jostain organisaatiosta – yrityksestä, yhdistyksestä tai yliopistosta – pintaa syvemmältä? Silloin olet varmaan jo vieraillut organisaation verkkosivuilla.

Jos tiedonjanosi jatkuu edelleen, kaivat sivuilta esiin organisaation strategian ja arvot. Talouskysymyksistä kiinnostuneet selaavat tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen hiirenkorville. Suurissa organisaatioissa niiden liitteenä komeilee vastuullisuusraportti. Nykyisin yhä useampi osaa etsiä myös organisaation toimintatapaohjetta.

Monet yritykset, laitokset ja yhdistykset ovatkin jo tehneet itselleen toimintatapaohjeen. Vakiintunut englanninkielinen termi on Code of Conduct, käyttäytymissäännöt.

Toimintatapaohje edustaa vapaaehtoista, ei-lakisääteistä toiminnan ohjausta ja itsesäätelyä. Toimintatapaohjeita tehdään organisaation toimintakulttuurin kehittämiseksi sekä vastuullisuuden osoittamiseksi ja konkretisoimiseksi. Toimintatapaohjeella pyritään myös selkeyttämään, mitä organisaation arvojen mukainen toiminta tarkoittaa käytännössä.

Toimintatapaohjeen lähtökohta on siis myönteinen ja rakentava. Ohjeen odotetaan tukevan myös mahdollisten ongelmien kuten ohjeen vastaisen toiminnan tunnistamista ja käsittelyä.

Toimintatapaohje on yleensä tarkoitettu organisaation kaikille jäsenille riippumatta heidän asemastaan tai tehtävästään. Organisaatio voi edellyttää hyvän toimintatavan periaatteiden noudattamista myös yhteistyökumppaneiltaan.

Siksi toimintatapaohje on usein saatavilla organisaation julkisilla verkkosivuilla, vaikka ohje on ensisijaisesti tarkoitettu sisäiseen käyttöön ja organisaation omaksi ohjenuoraksi.

Julkisuudelle on kaksi pääsyytä. Jos hyvän toimintatavan noudattamista edellytetään myös yhteistyökumppaneilta, on tärkeää, että he pääsevät itse tutustumaan ohjeeseen.

Toimintatapaohje liittyy myös organisaation maineeseen ja uskottavuuteen: organisaatio erottuisi ei niin edukseen, jos siltä puuttuisivat sellaiset perusdokumentit ja suuntaviivat kuin strategia, arvot ja toimintatapaohje.

Organisaatioiden toiminnan inhimilliset perusedellytykset, kuten luottamus ja vastavuoroisuus, ovat enemmän tai vähemmän universaaleja. Siksi ei ole ihme, että eri organisaatioiden toimintatapaohjeet ovat monessa suhteessa hyvin samankaltaisia.

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus mainitaan useimmissa toimintatapaohjeissa organisaation toimialasta riippumatta. Monien yritysten toimintatapaohjeissa kiinnitetään erityishuomiota lahjonnan ja muun korruption vastaiseen työhön.

Toimintatapaohjeet lähtevät usein liikkeelle yleisistä soveltamisalaa ja organisaation jokaisen jäsenen vastuuta korostavista näkökohdista. Niistä edetään erityiskysymyksiin. Lopuksi palataan toimintatapaohjeen toteutusta koskeviin yleisiin näkökohtiin. Tästä syntyy draaman kaari.

On myös syytä todeta, että toimintatapaohje ohjeistaa yleisellä tasolla. Se ei siis ole yksityiskohtainen sääntökokoelma kaikkiin mahdollisiin tapauksiin ja tilanteisiin. Niinpä voidaan sanoa, että ohjeen henki ratkaisee, ei kirjain.

Vaasan yliopisto on juuri vahvistanut oman toimintatapaohjeensa. Sen valmisteluun osallistui laaja joukko eri tehtävissä ja rooleissa toimivia yliopistolaisia. Tämä on yleisesti koettu asianmukaiseksi tavaksi tehdä toimintatapaohje. Asiahan on yhteinen, kuten Vaasassa tiivistetään: ”Yliopisto on yhteistyöhön kannustava ajattelijoiden ja tekijöiden monialainen yhteisö.”

Vaasan yliopiston toimintatapaohjeen ydin ja henki – jota voisi kutsua ”ykseydeksi erilaisuudessa” – on ilmaistu seuraavasti: ”Yliopiston tärkeimpiä kilpailuvaltteja on kykyjen ja näkökulmien moninaisuus. Niiden tasapainoinen yhdistäminen edellyttää yhteistä etiikkaan ja avoimuuteen perustuvaa toimintakulttuuria.”

Toimintatapaohje on tärkeää ottaa esille uusien työntekijöiden ja opiskelijoiden perehdytyksessä ja yhteistyökuvioiden suunnittelussa. Konkaritkin voivat hyötyä ohjeen mieleen palauttamisesta.

Jos aina ja automaattisesti toimittaisiin oikein, ei kai tarvittaisi toimintatapaohjeita tai käyttäytymissääntöjä. Mutta jos ei olisi ohjeita eikä sääntöjä, olisiko enää oikeaa ja väärääkään?