Oikeudenmukainen jako niukkuuden maailmassa

blog
Kakkua voi leikata monella tavalla.

Kahvipöytä on koreana ja kakku pitäisi aloittaa. Tapoihin kuuluu lievä empiminen ja isännän tai emännän kehotus ottaa. Ensimmäisen palan leikkaaminen on vaikeinta eikä tehtävään siksi hinguta. Päivänsankari tai reippain joutuu aloittamaan. ”Jos nyt sitten pienen palan” on säädyllinen johdanto. Se, joka saa kunnian aloittaa, näyttää samalla mallia muille kakunottajille.

Kämppä, kuteet ja keitto – kolme kovaa koota! Jos näitä tai muita elämän perustarpeita ei kykene täyttämään omin voimin, tarvitaan muiden tukea.

Yhteiskunnan tukiviidakon yksinkertaistamiseksi on ehdotettu perustuloa. Se verotettaisiin pois niiltä, joiden lautasella on jo kakkua ja jotka kykenevät täyttämään vatsansa itse.

Standardikäsityksen mukaan työstä pitää maksaa ansion mukaan ja markkinahintaan. Silti moni epäilee, ovatko työehtosopimukset ja eri alojen palkkataso, varallisuuden jakautumisesta puhumattakaan, oikeudenmukaisia. Ahkeruus tai työn vaativuus ei välttämättä näy palkkakuitissa.

Köyhillä ja pienituloisilla on erityistä syytä kannattaa tarpeen mukaista jakoa ja tasajakoa: se parantaa heidän asemaansa. Rikkaat taas kammoavat tasajakoa ja voivat suhtautua myös tarpeen mukaiseen jakoon varauksella – viehän se heiltä pois. Myös useimmat keskituloiset kavahtavat tasajakoa. Tasajako veisi heiltä, jos ei muuta, niin ylpeyden aiheen: ovat sentään oman onnensa seppiä eivätkä elä yhteiskunnan varoilla.

John Rawls esittää Oikeudenmukaisuusteoriassaan (1971), että kaikille yhteiskunnan jäsenille tulisi taata sekä laajat perusvapaudet että reilu osuus resursseja niistä nauttimiseksi. Yhteiskunnan huono-osaisimpien hyvinvointi pitäisi maksimoida. Rawlsin mukaan tuloerojen kasvu on oikeutettua vain, jos siitä ei ole haittaa huono-osaisimmille.

Rawlsin mukaan on mahdollista tehdä yhteiskuntasopimus ja muodostaa sen pohjalta oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen valtiojärjestelmä. Siitä päättämiseksi on kuviteltava itsemme tilanteeseen, jossa emme tiedä asemaamme emmekä ominaisuuksiamme. Objektiivisesti oikeudenmukaisia ovat Rawlsin mukaan periaatteet, joita järkevästi omaa etuaan ajavat yksilöt valitsevat tällaisen ”tietämättömyyden verhon” takana.

Se, mitä ”tietämättömyyden verhon” takana valittaisiin, voi kuitenkin vaihdella ulkoisten olosuhteiden mukaan. Rawlsin ajatuskokeessa ollaan ”tietämättömiä” yksilöiden asemasta yhteiskunnassa. Verhon takana voidaan kuitenkin olla piinallisen tietoisia ilmastonmuutoksesta ja muista ympäristöongelmista. Ne vaikuttavat myös siihen, millainen yhteiskuntasopimuksen pitäisi olla.

Voimakkaan talouskasvun vuosina ja reaalikommunismin romahdettua ei juuri haikailtu tasajaon perään. Tuntui uskottavammalta, että tasajako heikentää heikko-osaisimpien asemaa: pysyvä tasajako vähentäisi yhteiskunnassa tarpeellista toimeliaisuutta, johon kannustaa mahdollisuus parantaa itse omaa asemaansa.

Dramaattisesti vaikeammissa olosuhteissa, kuten pahimmissa ilmastonmuutosskenaarioissa, tällaista mahdollisuutta ei kuitenkaan välttämättä enää ole. Sellaisen niukkuuden maailmassa alkaa houkuttaa äärimmäinen egalitarismi: tasajako. Paljon ikävämpi vaihtoehto olisi kaikkien sota kaikkia vastaan.

Apokalyptisissa visioissa kakku on syöty eikä kellään ole enää mitään jaettavaa. On saavutettu äärimmäinen tasa-arvo.

Olen julkaissut Ajatusyhteys -blogia kymmenen vuoden ajan. Tämä on 238. postaus. Matka jatkuu tavalla tai toisella. Kiitän lämpimästi lukijoita ja kommentoijia mielenkiinnosta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viimeisimmät postaukset

Tommi Lehtonen

Tommi Lehtonen - Ajatusyhteys

Kirjoittaja toimii vastuullisuus- ja eettisyysjohtajana Vaasan yliopistossa.