Kurkistus länsimaisen ihmisen pään sisään

blog
Länsimaista riittää stereotypioita niin kuin kaikista kansoista ja kulttuureista.

Filosofi Paul Griserin mukaan länsimaisen organisaatioajattelun peruskiviä ovat naturalismi, omistushalu ja yksilökeskeisyys (Philosophy of Management, 2013, s. 99). Niitä pidetään yleisesti länsimaisen ajattelun lähtökohtina, ja joidenkin mielestä ne ovat suorastaan fiksaatioita. Kriittinen lukija kuitenkin kysyy, onko sellaista entiteettiä kuin länsimainen ajattelu olemassakaan, ja jos on, niin missä mielessä.

Täällä Pohjantähden alla on ajattelutapojemme taustalla monia Euroopassa syntyneitä aatevirtauksia, kuten valistus, liberalismi ja yksilönoikeudet. Aatteet leviävät kuitenkin kuin tuulet ja sateet: kaikista ilmansuunnista ja maiden rajojen yli. Niinpä erilaiset aromit maustavat myös Härmän perukoilla elävien ajattelua ja toimintaa. Länsimaisista vaikutteista nautitaan puolestaan ympäri maailmaa.

Suu tottuu nopeasti uusiin makuihin ja pian ne eivät tunnu yhtä eksoottisilta kuin ennen. Opiskelu, matkustelu ja maahanmuutto tekevät tehtävänsä. Pizza ei ole ainoa etninen ruoka eikä zen ainoa etninen ajattelun ruoka, vaan ajattelumme taipuu moneen.

Kun luonnehditaan kokonaisen maanosan tai kulttuurialueen ajattelua, maalataan isolla pensselillä. Yksilöiden välinen vaihtelu voi olla kuitenkin suurta. Griserin listalla on silti heuristista arvoa: se tunnistaa ja auttaa arvioimaan länsimaista ajattelua koskevia stereotypioita ja sitä kautta lisää itseymmärrystämme.

Ensimmäisen oletuksen mukaan maailmaa voidaan selittää ilman että luontoa pidettäisiin tuntevana ja älykkäänä. Siksi ihmisillä ei myöskään ole eettisiä velvollisuuksia luontoa kohtaan, tuntevia eläimiä lukuun ottamatta. Niinpä ihmisen päätavoite suhteessa luontoon on hyötyminen. Sen vuoksi luonnontieteellinen tutkimus tarkastelee luontoa objektiivisesti, ja ihmiset voivat hyödyntää teknologiaa miettimättä seurauksia paitsi silloin, kun ne haittaavat heidän omaa elämäänsä.

Toisen oletuksen mukaan omistamisen halulla ei ole mitään rajaa. Se pönkittää talousjärjestelmämme markkinaorientaatiota, jossa yksilöt kilpailevat markkinoilla saavuttaakseen yhä suurempaa kykyä omistaa. Kilpailu luo määritelmänsä mukaan voittajia ja häviäjiä. Siten ihmiset ovat väistämättä eriarvoisessa asemassa, kun jaetaan yhteisen toiminnan tuloksia.

Kolmannen oletuksen mukaan sosiaalinen perusyksikkö on yksilö. Päätökset ja seuraukset ajatellaan yksittäisten toimijoiden kannalta ja vaikutuksina yksittäisiin sidosryhmiin. Tämä synnyttää eettisiä kiistoja omistusoikeudesta ja tulospalkkioiden jakamisesta.

Griserin mainitsemat piirteet osuvat länsimaiseen (organisaatio)ajatteluun kuin haulikko: vaikka paljon menee ohi, saalis sentään haavoittuu.

Ajattelumme (tai mikään mukaan meissä) ei välttämättä ole niin omaperäistä kuin haluaisimme. Kierrätämme ja prosessoimme muilta perimiämme ja ympäristöstä imemiämme vaikutteita. Ilmaston lämmetessä on niin lännessä kuin muuallakin tarvetta kollektiiviselle ajattelu- ja elämäntaparemontille. Sen tarpeen syitä tekee Griserin lista näkyväksi. Niiden vastavoimina nousevat planeettamme suojelu ja hyvinvoinnin tasaisempi jakautuminen globaalitavoitteiden keskiöön.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viimeisimmät postaukset

Tommi Lehtonen

Tommi Lehtonen - Ajatusyhteys

Kirjoittaja toimii vastuullisuus- ja eettisyysjohtajana Vaasan yliopistossa.