En puhu nyt mistään Powerin tai Gigantin myymästä robotti-imurista tai -ruohonleikkurista. Kukaan sellaiselle oikeuksia anna! Sen sijaan mietityttää, millainen tekoälyn ylipäänsä pitäisi olla, jotta oikeuksia voisi antaa.

Ihmisoikeudet ilmaisevat hyvän elämän perusehtoja. Niitä ovat riittävä elintaso, mielipiteen ja sananvapaus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, liikkumisen vapaus sekä oikeus osallistua poliittiseen päätöksentekoon. Paistaa kilometrin päähän, että ihmisoikeudet liittyvät (kuinka ollakaan) ihmisen elämänmuotoon ja asioihin, jotka ovat ihmisille tärkeitä. On vaikea nähdä, miten samat oikeudet olisivat tärkeitä tekoälylle.

Voisi mennä aamupuuro väärään kurkkuun, jos pitäisi tekoälylle ihmisoikeuksia jakaa, mutta ei Peter Singeriltä. Hänet tunnetaan nykymuotoisen eläinoikeusliikkeen perustajana. Moni on luopunut kinkusta ja meetvurstista luettuaan Singerin kirjan Animal Liberation (1975) (suom. Oikeutta eläimille). Nyttemmin Singer on puolustanut tekoälyn oikeuksia. Hän olisi valmis antamaan tekoälylle vastaavat oikeudet kuin ihmiselle yhdellä ehdolla: tekoälyn pitää olla itsetietoinen. Saatat kiirehtiä lisäämään, että tekoälyn pitää olla myös hyväntahtoinen ja ihmiselle vaaraton.

Ihmisoikeuksia ei menetä, vaikka niitä ei kykenisi käyttämään. Niitä ei kykene käyttämään, jos esimerkiksi sairastuu tai loukkaantuu vakavasti. Vegatiivisessa tilassa ei käydä äänestämässä tai mielenosoituksessa. Ihmisoikeuksia ei myöskään menetä, vaikka omasta tai toisen mielestä olisi raskaasti epäonnistunut. Ihmisoikeudet ovat onnistumisista ja epäonnistumisista riippumattomia.

Ihmisoikeudet ovat YK:n eli ihmisten itselleen ja toisilleen antamia. Myös tekoälyn oikeudet perustuvat siihen, että ihmiset antavat niitä. Tuo oikeuksien antaminen riippuu siitä, miten kehittynyt tekoäly on ja kuinka hyvin se hoitaa hommansa. Tuskin ketään kiinnostaa tyhmän, rikkinäisen tai epäonnistuneen tekoälyn oikeudet. Sellainen tekoäly pannaan päältä pois! Tässä ihminen ja tekoäly eroavat ratkaisevasti toisistaan. Keskeinen ero on kyky tuntea sellaista kuin kipua, surua ja pelkoa.

Tietoista ja tuntevaa tekoälyä voitaisiin kuitenkin pitää oikeutettuna johonkin ihmisoikeuksien kaltaiseen pelkästään siksi, että se on tietoinen itsestään. Tämä on tekoälyn oikeuksien itsetietoisuusmalli. Sellaista Singerkin näyttää kannattavan.

Ihminen voisi antaa tekoälylle oikeuksia myös siksi, että se on hienointa ja älykkäintä, mitä ihminen on koskaan luonut: tykki keksintö! Tämä on tekoälyn oikeuksien älykkyysmalli.

Tekoälyn oikeudet näyttävät vahvasti riippuvan sen välinearvosta ja tarkoituksesta – siitä, kuinka tärkeä tekoäly on ihmisen asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi. Ihmisarvo taas ei riipu yksilön saavutuksista tai välinearvosta, vaan on itseisarvo, ajattelee moni.

Olen näin erottanut ihmisoikeuksien ja tekoälyn oikeuksien itsetietoisuus-, älykkyys- ja itseisarvomallin. Näistä viimeinen varataan yleensä vain ihmiselle. Jos tietoinen tekoäly syntyy, vanavedessä voivat seurata tekoälyn itseisarvoliike ja YK:n yleismaailmallinen tekoälyn oikeuksien julistus.

On kuitenkin vielä yksi malli ja se on kaikkein ilmeisin. Jotta tekoälylle olisi mielekästä antaa ihmisoikeuksia, sen tulisi elää ihmisen elämää ja osallistua ihmisoikeuksien kannalta relevantteihin käytäntöihin. Niitä ovat erilaiset kotiin ja työhön liittyvät tehtävät, ihmissuhteet, keskustelu ja yhteisten asioiden hoitaminen. Tekoälyn tulisi siis olla ihmisen kaltainen.