Kerrotaan, että nykyiset älypuhelimet ovat älykkyydeltään kultakalan luokkaa. Ei siis mitään neropatteja!

Joku voi syystäkin huomauttaa, että tällainen vertailu on ongelmallista. Kun laitetta tai tietokoneohjelmaa sanotaan älykkääksi, on älyttömän epäselvää, mitä oikeastaan tarkoitetaan.

Howard Gardner esitti vuonna 1983, että ihmisellä on 8½ älyn lajia:

• kielellinen
• matemaattis-looginen
• musiikillinen
• avaruudellinen ja visuaalinen
• liikunnallinen
• intrapsyykkinen: kyky ymmärtää itseään ja käsitellä omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan
• interpsyykkinen: kyky olla toisten kanssa vuorovaikutuksessa
• naturalistinen: kyky ymmärtää luontoa
• eksistentiaalinen: kyky ymmärtää asioiden eettistä ja henkistä puolta (se puolikas).

Nykyään moni varmaan lisäisi listalle tunneälyn, vaikka sen voi ymmärtää myös osaksi interpsyykkistä eli sosiaalista älyä. Tekoälyn älykkyys voi olla paitsi listalla mainittuja, myös ihan omaa laatuaan.

Kaikki ovat käyttäneet taskulaskinta. Pelkästään jo sen kokemuksen perusteella ajattelemme, että tekoäly on vahvoilla matemaattis-loogisessa ongelmanratkaisussa. Vahvoilla se on myös avaruudellisessa ja visuaalisessa hahmottamisessa. Niissä tekoäly peittoaa ihmisen mennen tullen nopeudellaan ja tarkkuudellaan.

Tekoäly on heikoilla Gardnerin listan jälkimmäisellä puoliskolla. Siellä ovat myös suurimmat ongelmat, kun tekoälyn pitäisi toimia ihmisen kanssa.

Ajattelen, että tekoälylle voidaan asettaa seuraavat vähimmäisvaatimukset: kyky käsitellä tietoa ja vastata syötteisiin tarkoituksenmukaisesti sekä kyky ottaa huomioon erilaisia ehtoja. Moni mainitsisi myös, että tekoäly käyttää suuria tietomassoja ongelmanratkaisuun ja optimointiin. Näitä kovempi vaatimus on kyky oppia ja ratkaista uusia ongelmia. Sitäkin kovempi vaatimus olisi tekoälyn itsetietoisuus.

Vähimmäisvaatimukset täyttävät laitteet ja -ohjelmat ovat älykkäitä vain hyvin rajatuissa tehtävissä ja rajatussa ympäristössä. Ainakaan vielä emme odota, että sama laite osaisi sekä säätää asunnon lämpötilaa että keskustella Dostojevskista.

Kyky ratkaista uusia ongelmia edellyttää tekoälyltäkin ”boksin ulkopuolelle astumista” – jopa ihan konkreettisesti: älykkyys on sidoksissa elämänmuotoon, ja ihmisen elämänmuotoon kuuluu ruumiillisuus ja liikkuminen. Jokin sumea heuristiikka ehkä jo kykenee ”astumaan boksin ulkopuolelle” ajatuksellisesti, vaikkei välttämättä fyysisesti. Paljon on vettä virrattava Kyrönjoessa ennen kuin androidi panee jalalla niin koreasti ja puhuu niin suloisesti, että voittaa Tanssii tähtien kanssa -kilpailun.

Alan Turing (1912-1954) ehdotti testiä vastaamaan kysymykseen, voivatko koneet ajatella. Testissä arvioidaan tietokonetta laittamalla se keskustelemaan ihmisen kanssa. Turingin mukaan tietokone on älykäs, jos sen vastauksia on mahdotonta erottaa ihmisen vastauksista. Testin läpäisevä kone onnistuu siis ainakin vaikuttamaan ajattelevalta. Toki puheenaiheellakin on väliä: voi olla helpompaa antaa älykäs vaikutelma säästä kuin Dostojevskista puhuttaessa.

Turingin testissä älykkyys on siis eräänlainen tunteen funktio: ratkaisevaa on koneen vastauksista syntyvä vaikutelma. Pidämme älykkäänä sitä, mikä tuntuu ihmismäiseltä. Tämä voi kuitenkin olla turhan kova vaatimus.

Hoiva- ja seksiroboteilta odotetaan inhimillisiä piirteitä. Lisäksi älylaitteen, kuten kännykän, käyttöliittymän tulee sopia sekä ihmisen käteen että ajattelu- ja hahmotustavoille. Muissa suhteissa ei tekoälyn välttämättä tarvitse olla ihmisenkaltainen, mutta sen pitää toimia eettisesti hyväksyttävästi.

Toinen tekoälyn älykkyyden kriteeri on toimivuus. Pidämme älykkäänä laitetta, joka hoitaa tehtävänsä kuin unelma. Tyhmäksi rakkineeksi taas haukumme sitä, mikä ei toimi tai mitä emme osaa käyttää. Viimeksi tänään hiillyin kännykälleni.