Arvojohtaminen tarkoittaa eettisten arvojen ja organisaatioarvojen mukaista esimiestyötä ja toiminnan ohjausta. Sen keskeisiä työkaluja ovat arvoista sopiminen ja johtajan oma esimerkki. Kun johtaja itse toimii eettisesti ja yhdessä sovittujen arvojen mukaisesti, hän toimii samalla esimerkkinä muille.
Vaikka arvo on tuttu sana, se on myös monimerkityksinen ja siksi tarpeen määritellä. Arvot ovat arvostettuja eli hyvinä ja tärkeinä pidettyjä ominaisuuksia. Ne ovat myös ihanteita ja toiminnan perimmäisiä tavoitteita. Siten arvot ohjaavat ihmisten tekoja ja organisaatioiden toimintaa.
Arvot ovat ikään kuin kahdessa kerroksessa. Pohjakerroksessa ovat teoissamme ja toiminnassamme näkyvät ja toteutuneet arvot. Yläkerrassa taas ovat arvot, joita emme välttämättä ole vielä saavuttaneet niin kuin toivoisimme.
Pienen miettimisen jälkeen sain aikaan tällaisen listan omista arvoistani:
| Toteutuneet arvot eli luonteenvahvuudet | Tavoiteltavat arvot | ||||||||||
| työteliäs | rohkea | ||||||||||
| eläytyvä | hermostumaton | ||||||||||
| velvollisuudentuntoinen | läsnä oleva |
Tavoiteltavien ja toteutuneiden arvojen erottelu soveltuu sekä ihmisiin että organisaatioihin. Ihmisten tapauksessa voidaan puhua luonteenvahvuuksista ja ihanneminästä, organisaatioissa taas olemassa olevista vahvuuksista ja visiosta.
Hyvään elämään kuuluu, että ihminen tuntee olevansa enimmäkseen tyytyväinen ja kokee elämänsä merkitykselliseksi. Viimeksi mainittuun liittyy kyky tunnistaa, että on olemassa erilaisia arvoja. Arvomaailma ei siis ole pelkkää lakeutta, vaan siellä on huippukohtia ja vajoamia, myönteisiä ja kielteisiä piirteitä.
Se, että arvomaailma ei ole tasakoosteinen kuin HK:n Sininen, tekee mahdolliseksi sen, että elämä koetaan merkitykselliseksi. Elämän tarkoituksettomuuden kokemukseen liittyy puolestaan kyyninen ajatus, että kaikki on samaa mössöä eikä millään ole mitään väliä.
Jos todellinen minämme on kaukana ihanteistamme, siitä seuraa helposti pettymyksiä, syyllisyyttä ja riittämättömyyden tunnetta. Kukaan ei kai ole vailla tätä koettelemusta. Toisia se vaan painaa enemmän kuin toisia.
Ihanteiden ja todellisuuden ristiriidassa meitä voi ahdistaa paljastumisen ja kiinnijäämisen pelko: se, että muut näkevät lävitsemme ja havaitsevat peittelyn ja teennäisyyden. Toisaalta voimme myös sokeutua itsemme suhteen ja ajautua itsepetokseen. Uskomme toteuttavamme arvojamme, vaikka muut ovat perustellusti eri mieltä.
Tilanne voi olla tämä myös kollektiivisesti, kuten yrityksessä, joka julkisesti korostaa ympäristöarvoja, vaikka oikeasti riistää luonnonvaroja taloudellisen voiton saamiseksi. Samoin voi olla laita yrityksessä, joka mainitsee asiakaslähtöisyyden arvokseen, vaikka on käytännössä hyvin teknologiakeskeinen. Tällöin arvopuhe on markkinointikikka, jolla yritetään kiillottaa yrityskuvaa. Arvopuhe vääntyy tekopyhyyteen.
