Bhagavad Gita on tunnetuin intialainen kirja (400-100 eaa.). Se kertoo prinssi Arjunan ja hänen vaununajajansa Krishnan keskustelusta ennen Kurukshetran taistelua. Arjuna epäröi ryhtyä taisteluun, koska joutuisi sotimaan ystäviään, opettajiaan ja sukulaisiaan vastaan. Krishna kuitenkin neuvoo, että tämän velvollisuus on taistella. Taistella pitää sen puolesta, mikä on oikein. Lisäksi tulee pitää iloa ja surua sekä voittoa ja tappiota samanarvoisina (2.37-38). Krishna neuvoo myös, että Arjunalla on oikeus toimintaan, vaan ei sen tuloksiin (2.47). Kertomus on perinteisesti ymmärretty vertauskuvallisesti. Sen keskeinen opetus on pyyteetön toiminta, sanskritiksi nishkama karma: Tee se, mikä sinun pitää tehdä, pyyteettömästi ilman tulosodotuksia!
Erilaisissa kilpailuissa, olivatpa ne urheilua tai liiketoimintaa, voi saada aikaan hyviä tuloksia asettamalla tavoitteet korkealle. Hyvää voi kuitenkin tehdä myös tuloksia miettimättä. Jos suoritus on sen vuoksi rento, jälkimmäinen tapa saattaa olla jopa tuloksekkaampi kuin ensin mainittu.
Nishkama karman periaatetta on ehdotettu sovellettavaksi myös johtamiseen ja liiketoimintaan (S. K. Chakraborty 1996, 1998). Periaatteen mukaan liikeasioita tulisi hoitaa pyyteettömästi ja epäitsekkäästi. Tällainen ohje voi tuntua liiketoimintaan täysin sopimattomalta. Taloudellisen voiton tavoittelua pidetään liiketoiminnalle välttämättömänä. Osakeyhtiölaissakin todetaan, että yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille.
Mitä käyttöä pyyteettömyydellä voisi siis olla liiketoiminnassa ja talouselämässä? Tähän vastataksemme on syytä tunnistaa erilaisia pyyteettömän toiminnan tapaustyyppejä:
- Henkilö ei odota toiminnaltaan mitään – hän vain toimii esimerkiksi velvollisuudesta tai kiitollisuudesta.
- Henkilö on flow-tilassa eli niin uppoutunut tekemiseensä, että suorittaa teon ajattelematta sen tuloksia tai seurauksia.
- Henkilö toimii kuin tiedoton automaatti tai robotti eikä ymmärrä, mitä on tekemässä.
Kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa – olla odottamatta mitään ja olla flow-tilassa – ovat uskottavampia tulkintoja Krishnan kehotukselle olla tavoittelematta tuloksia. Hän ei puhu mitään tiedottomasta toiminnasta.
Tavoitteellinen liiketoiminta ja ilman tulosodotuksia toimiminen voidaan yhdistää ajatuksellisesti. Pitäkäämme niitä eri tasoille kuuluvina mutta päällekkäisinä toimintahorisontteina. Tulostavoitteet kuuluvat pohjakerrokseen, kun taas pyyteettömyys asuu yläkerrassa. Organisaation ja sen johdon näkökulma edustaa pohjakerrosta. Pyyteettömän työntekijän näkökulma edustaa puolestaan yläkertaa, joka rakentuu pohjakerroksen päälle.
Tulospalkkiot ovat johdon rakentamat portaat kerroksesta toiseen. Työntekijältä kysytään, kulkeeko hän noissa portaissa ja kummassa kerroksessa hän halua työskennellä eli missä määrin palkitseminen ohjaa hänen toimintaansa.
Kerrosten välille on tärkeä luoda tasapaino. Sielukas johto ei yritä lumota työtekijää palkkioilla, vaan antaa tukensa myös pyyteettömälle. Tuloksista voidaan kyllä palkita, mutta työntekijän ei tarvitse olla sen motivoima.
Olemme jo nähneet, että pyyteetön ei tarkoita tarkoituksetonta, välinpitämätöntä tai tahatonta. Sen sijaan se tarkoittaa velvollisuudentuntoista – siis tunnollista velvollisuuden toteuttamista pikemmin kuin palkkion ehdollistamaa toimintaa. Aidosti pyyteetön on myös vailla omahyväisyyttä.
Pyyteettömyyden psykologisia hyötyjä ovat stressistä vapautuminen ja rento suoritus. Pyyteettömyys voi myös vähentää pettymyksiä elämässä, koska odotukset eivät suuntaudu menestykseen tai tappioon, vaan velvollisuuksien täyttämiseen. Pyyteettömyyden mahdollisia riskejä ovat puolestaan huolimattomuus, innottomuus ja liiallinen rentous. Riskinä voi olla myös ylivireinen eli armoton velvollisuudentunto.
Nishkama karman periaate ohjaa velvollisuuksien täyttämiseen myös liiketoiminnassa. Keskeistä tässä velvollisuuksien täyttämisessä on yhteishyvän, sanskritiksi loka-samgrahan eli ”maailman hyvinvoinnin”, ei oman edun tavoittelu (Bhagavad Gita 3.19-20). Tämä käsitys yhdistää nishkama karman siihen, mitä sanotaan yritysten yhteiskuntavastuuksi. Se tarkoittaa yritysten velvollisuutta toimia yhteiskunnassa ja maailmassa vastuullisesti sen lisäksi, että ne tavoittelevat omistajilleen voittoa. Tästäkin näkökulmasta Arjunan vaununajajan ohje on lähempänä liiketoiminnan kysymyksiä kuin voisi aluksi ajatella.
