”Mene, laiska, muurahaisen luo”, neuvoo sananlasku. No, minä menen. Muurahaispesällä ihmettelen, mitä lukemattomien yksilöiden muodostama yhteisö saa aikaan. Kesästä toiseen keko kasvaa – isossa pesässä voi olla yli miljoona muurahaista. Muurahaisten kuhina ei kuitenkaan vaikuta johdetulta, vaan pikemmin vaiston- ja sattumanvaraiselta.

Muurahaisjohtajaa ei tarvita tehtäviä jakamaan eikä niiden toteutusta valvomaan tai arvioimaan, koska muurahaiset ovat vaistonvaraisia automaatteja. Johtajaa ei tarvittaisi myöskään työpaikalla, jossa rehkii vain robotteja. Ohjelmointi ja algoritmit riittäisivät.

Sen sijaan ihmiset tarvitsevat johtajia ainakin seuraaviin tehtäviin:

• luomaan visioita, tekemään suunnitelmia ja huolehtimaan, että organisaatio voi toimia ja menestyä (strateginen tehtävä)
• hoitamaan hallintoa ja edustamaan organisaatiota eli hoitamaan tehtäviä, joita kukaan muu ei ehdi tehdä (hallinnollinen tehtävä)
• jakamaan työtehtäviä, antamaan niiden suoritusohjeita ja arvioimaan tehtyä työtä (esimiestyö, työnjohdollinen tehtävä)
• näyttämään esimerkkiä, innostamaan ja kannustamaan työntekijöitä sekä ratkomaan työyhteisön ongelmia (arvojohtaminen, henkilöstöjohtaminen, kannustava ja hoitava tehtävä).

Eri johtotehtävät eivät ole sisaria keskenään. Pienen perheyritys Möttönen ky:n johtaja hoitaa yhtiön hallintoa ja siivoaa yhtiön vessan. Kansainvälisen Mottonen oyj:n toimitusjohtaja taas keskittyy strategiaan ja cocktailtilaisuuksiin.

Johtajalta toivotaan ja odotetaan paljon kuin taikurilta. Yksi ja sama työntekijä voi toivoa sekä vahvaa että vastuuta alaisilleen jakavaa johtajaa. Jännitteiset odotukset johtuvat muun muassa siitä, että johtaminen koostuu monista eri tehtävistä. Kukaan johtaja ei kuitenkaan ole huippu kaikessa.

Lukukausien aikana yliopistolla kuhisee kuin muurahaiskeossa ja yksilöt kulkevat usein samoja polkuja – konkreettisesti ja vertauskuvallisesti. Nyky-yliopistossa tähdätään entistä enemmän siihen, että yhteiset tavoitteet ja käytännöt ohjaisivat yksittäisten tutkijoiden ja opettajien työtä. Vaikka se kysyttäessä kiistetään, yliopistolle haetaan luovia, mutta robottimaisia suorittajia – kuin fiksuja työmuurahaisia.

Yliopistojen tutkijat ja opettajat eivät ole geenimanipuloituja tai tekoälyllä varustettuja, mutta sellainenkin päivä voi vielä tulla. Silloin voidaan tutkijaan asentaa ajuri, joka vie automaattisesti Jufo 3 -tasolle. Tällaisen bioteknologisen ohjauksen puutetta pitää toistaiseksi paikata strategisella johtamisella. Strategian olemassaolo ei kuitenkaan yksin riitä, vaan strategia pitäisi myös omaksua. Eihän päänsärkyynkään auta pelkkä Buranan olemassaolo, vaan lääke pitää myös niellä, eikä se siltikään aina auta. Palkitseminen on yksi tapa auttaa strategian nielemisessä.

Yliopistotutkijat ja -opettajat ovat työhönsä sisäisesti motivoituneita. Tätä motivaatiota voidaan ohjata ja vahvistaa ulkoisella palkitsemisella kuten tulospalkkioilla. Vaasan yliopistossa annetaan tutkimustyöstä tulospalkkioita Jufo-luokitukseen nojaavilla palkitsemisperusteilla. Veikkaan, että palkitseminen lisää tutkijoiden tietoisuutta Jufo-luokituksesta ja yliopiston julkaisutavoitteista enemmän kuin heidän työmotivaatiotaan. Tämä johtuu juuri siitä, että tutkijoiden ja opettajien työmotiivi on jo valmiiksi vahva ja kumpuaa sisältäpäin, akateemisista arvoista: tiedonhalusta, kriittisyydestä ja huolellisuudesta. Palkitseminen vaikuttaa toki tutkimusjulkaisemiseenkin, mutta luulen, että tämä vaikutus perustuu tutkijoiden ammattiylpeyteen ja velvollisuudentuntoon pikemmin kuin palkkion taloudelliseen houkuttelevuuteen.

Sisäistä motivaatiota vuorostaan syövät esimerkiksi liian kovat tai soveltumattomat tavoitteet. Sellainen vie puhtia luovalta työltä ja synnyttää sen sijaan epäonnistumista, keskinäistä kyttäämistä ja kateutta. Ne eivät rakenna, vaan nakertavat työniloa ja tukahduttavat yhteistä kukoistusta. Siksi on tärkeää pohtia avoimesti ja realistisesti, millaisia tulostavoitteita kannattaa itselle ja muille asettaa.

Ihmiset tarvitsevat luovaan työhön henkistä tilaa ja kannustusta. Robotit ovat eri lajia. Ne eivät myöskään tarvitse johtajaa.