Laadullinen työllistyminen

blog
Kuin suomifilmistä ovat ajat, jolloin koulutusta pidettiin itsessään tärkeänä ja arvokkaana.

Ministeri Sanni Grahn-Laasonen asetti viime vuonna työryhmän pohtimaan, miten korkeakoulunsa päättäneiden laadullista työllistymistä voitaisiin mitata. Laadullisella työllistymisellä tarkoitetaan sitä, että valmistuneet työllistyvät koulutustasoaan vastaaviin tehtäviin eivätkä jää mäkkärin kassaksi. Työryhmä vastikään luovutti raporttinsa ministerille.

Laadullinen työllistyminen liittyy uuteen korkeakoulujen rahoitusmalliin, joka on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2019. Mallilla halutaan varmistaa, että Suomessa annettava koulutus vastaa yhteiskunnan tarpeita. Opetusministeriön mukaan koulutustasoa vastaava työllistyminen kertoo, että koulutus on laadukasta.

Uudessa rahoitusmallissa laadullinen työllistyminen on yksi kriteeri muiden joukossa. On kuitenkin kysymys merkittävistä summista, sillä työllistymisen osuus on kaksi prosenttia 1,8 miljardin euron vuosittaisesta kokonaisrahoituksesta. Työllisyyden perusteella korkeakouluille jaettavaa rahoitus on siis noin 36 miljoonaa euroa vuodessa.

Ministeriön mukaan laadullisen työllistymisen mittaamisella palkitaan yliopistoja ja ammattikorkeakouluja toimista, joissa otetaan huomioon työelämän tarpeet ja edistetään opiskelijoiden työllistymistä. Uusi rahoitusmalli vaikuttaa myös siihen, mitä opintoja korkeakoulut tarjoavat tulevaisuudessa. Riskinä on suomalaisen osaamispääoman kaventuminen ja yksipuolistuminen.

Muun muassa presidentti Niinistö on sanonut, että kaikki työ on arvokasta. Vaikka tuo näkemys kyseenalaistettaisiin, yksilöllä voi olla pätevä syy työskennellä koulutustaan vastaamattomassa tehtävässä. Syy voi olla esimerkiksi yleisessä työtilanteessa, palkkauksessa, omassa kiinnostuksessa tai perhetilanteessa. Lisäksi henkilö saattaa hyödyntää koulutustaan esimerkiksi harrastuksessa tai vapaaehtoistyössä.

Muu kuin koulutusta vastaava työ ei siis välttämättä tarkoita, että pitää kynttilää vakan alla tai että koulutusinvestointi valuu hukkaan. Koulutusalansa ulkopuolelle työllistyminen voi kertoa myös siitä, että henkilö on monipuolinen ja kykenee omaksumaan uutta.

Työllistyminen koulutusta vastaavaan tehtävään ei sitä paitsi ole joko-tai -ilmiö, vaan pikemmin ”enemmän tai vähemmän” -ilmiö. Tavallista on, että työntekijän koulutus osittain vastaa tehtävän vaatimuksia ja osittain ei. Vanhan viisauden mukaan työ tekijäänsä opettaa.

Myöskään työtyytyväisyys ja kokemus työn mielekkyydestä eivät välttämättä ole riippuvaisia siitä, onko työllistynyt koulutusta vastaavaan tehtävään. Työtyytyväisyyteen vaikuttavat monet muutkin tekijät.

Edellä sanotun perusteella näyttää siltä, että työllistyminen koulutusta vastaamattomaan tehtävään on ongelma pikemmin yhteiskunnalle kuin yksilölle. Tällä en tahdo kiistää sitä, etteivätkö monet haluaisi mieluiten työllistyä juuri koulutustaan vastaavaan tehtävään.

Myös laadullisen työllistymisen objektiivisiin ja yhteiskunnallisiin kriteereihin liittyy kuitenkin ongelmia. Yliopistokoulutus on iso investointi yhteiskunnalta. Siksi yhteiskunnan ei kannata panostaa sellaiseen koulutukseen, josta valmistuneiden on vaikea työllistyä. Myös tällaisilla aloilla pitää kuitenkin olla jonkin verran koulutuspaikkoja, jos kyseiset alat ovat muista syistä tärkeitä.

Yliopistot voivat vaikuttaa vähemmän työmarkkinoihin kuin koulutuspaikkojensa määrään. Myös opetusministeriö säätelee koulutuspaikkojen määrää. Lisäksi eri yliopistoilla on eri alojen koulutusvastuita. Johtaisi epätoivottavaan tulokseen, jos kaikki yliopistot keskittyisivät vain työmarkkinoilla parhaiten vetäviin aloihin. (Pienelle yliopistolle kuten Vaasan yliopistolle tällainen keskittyminen voidaan kuitenkin sallia!)

Maan hallitus ohjaa laadullisen työllistymisen kriteereillä korkeakouluja tuottamaan enemmän työ- ja elinkeinoelämää palvelevaa osaamista. Näin yliopistoihin kohdistuu suuria odotuksia.

Pitää kuitenkin ymmärtää, että tieteellisellä tutkimuksella ja ylimmällä opetuksella on ensisijaisempikin tehtävä kuin elinkeinoelämän palveleminen. Se on uuden tiedon tuottaminen ja sivistyksen lisääminen. Jos tämä unohtuu, yliopisto lakkaa olemasta yliopisto ja siitä tulee tuotekehitys- ja henkilöstökoulutusyksikkö.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viimeisimmät postaukset

Tommi Lehtonen

Tommi Lehtonen - Ajatusyhteys