Sisu

blog
Sisulla on kahdet kasvot: valoisat ja synkät.

Valitaan sitkeys, sinnikkyys, hellittämättömyys, lannistumattomuus ja tahdonvoima. Kun vielä lisätään yritteliäisyys, raatajaluonne, elämänuskallus ja voitontoivo, ollaan sisun ytimessä.

Monet tunnetuimmista sisuesimerkeistä liittyvät urheiluun. Lasse Viren kaatui vuoden 1972 olympialaisten 10 000 metrillä, mutta juoksi voittajana maaliin. Juhan Miedon näyttävä jalankurotus vuoden 1982 MM-viestissä on oikea sisukkuuden ikoni. Kuvat suolla harjoittelevasta Mika Myllylästä ovat painuneet tuhansien suomalaisten mieleen.

Sisua tarvitaan kipeästi tälläkin hetkellä. Taloudellinen ja maailmanpoliittinen tilanne on vaikea, mutta suomalainen ei anna periksi! Vai pitäisikö mieluummin taipua kuin katketa?

Olemme tottuneet pitämään sisua puhtaasti myönteisenä asiana, luonteen vahvuutena ja hyveenä. Sisuun voi kuitenkin liittyä myös ongelmallisia piirteitä kuten uhmaa ja jääräpäisyyttä, turhaa ja tuhoisaa näyttämisen halua sekä ylpeyttä ja korosteista itsetietoisuutta. Sisun kielteisellä puolella on oma nimensäkin: pahansisuinen. Sellaiseksi sanotaan kiukkuista ja kiivasluonteista, itsepäistä ja uppiniskaista.

Fiksu osaa kuitenkin hellittää ja antaa periksi ennen kuin katkeaa turhaan. Aito sisu ei ole epätoivoista yrittämistä.

Vaikka sisu on hyve, se vaatii harkintaa ja kokemusta oppaakseen. Tämä on suuri vaatimus, koska sisua tarvitaan vaikeuksissa, joihin ei välttämättä ole yhtä oikeaa ratkaisua. Sitä paitsi tällaisissa tilanteissa saattaa harkinnalle jäädä vain vähän aikaa ja tilaa. Harkintakyvyn pitää siksi olla teroitettu ja päätösten tulla selkäytimestä.

Sisu on hyveenä kultainen keskitie, jota reunustaa yhdeltä puolelta heikkotahtoisuus ja toiselta puolelta jääräpäisyys. Molemmat ovat paheita ja niitä on syytä välttää. Heikkotahtoinen lannistuu ja luovuttaa liian helposti. Sanotaan, että menee sisu kaulaan. Jääräpäistä taas uhkaa itsetuho. Sisukas välttää molemmat ääripäät.

Aristoteleen mukaan hyveet ovat suhteellisen pysyviä, mutta opittuja luonteenpiirteitä. Sisun kuten muidenkin hyveiden perusta luodaan lapsuudessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sisua voisi kehittää myöhemminkin.

Sisua ja tahdon lujuutta voivat opettaa niin hyvät kuin huonot elämän kokemukset. Huomaa voivat. Vaikeudet eivät välttämättä opeta mitään, vaan voivat olla pelkästään ikäviä. Sisua voi siis oppia puolivahingossa elämänkoulussa, mutta myös tietoisen ja kannustavan kasvatuksen avulla. Jos sisua halutaan kasvattaa, tulisi nähdäkseni keskittyä sellaisiin luonteenpiirteisiin kuin rohkeus ja kärsivällisyys sekä oikeuden- ja velvollisuudentunto.

Sisu on aiheena Lapuan filosofiapäivillä kulttuurikeskus Vanhassa Paukussa lauantaina 17.9.2016 klo 10-14.30. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Professori Pirkko Nuolijärvi tarkastelee sisu-sanan historiaa ja sanan käyttöä eri aikoina suomen eri kielimuodoissa. Filosofian tohtori Tuomas Tepora tarkastelee historiallisten esimerkkien pohjalta, missä tilanteissa ja millä tavalla sisu on suomalaisten elämässä ja yhteiskunnassa ilmentynyt ja mitä mahdollisia ongelmia sisuun liittyy historiallisessa katsannossa. Professori Tommi Lehtonen keskittyy sisuun yksilön ja yhteisön ominaisuutena psykologian ja filosofian näkökulmista. Lopuksi taiteilija Panu Hemminki esittelee päivän aikana maalaamansa sisuaiheisen teoksen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viimeisimmät postaukset

Tommi Lehtonen

Tommi Lehtonen - Ajatusyhteys

Kirjoittaja toimii vastuullisuus- ja eettisyysjohtajana Vaasan yliopistossa.