Moniviehättyneisyyttä voi tutkia empiirisesti

blog
Moniviehättyneisyyttä voi myös mitata.

Moniviehättyneisyys on taipumus tulla vastakkaisten käsitysten puoleensa vetämäksi, olivatpa ne esimerkiksi poliittisia, taloudellisia, yhteiskunnallisia, uskonnollisia tai taiteellisia.

Moniviehättynyttä vetävät puoleensa ristiriitaiset vaihtoehdot päätöksentekotilanteessa. Kyseessä ei ole kömmähdys vaan kyky, josta voi tulla tietoiseksi ja jota voi ehkä myös kehittää. Moniviehättyneen vastakohtia ovat (a) yksioikoinen ja vaihtoehdoton, (b) apaattinen ja välinpitämätön sekä (c) mieltymyksiltään ristiriidaton.

Mieltymysten ristiveto on moniviehättyneen avainpiirre. Ristivedon ei välttämättä tarvitse ahdistaa, vaan se voi myös innostaa. Kun vastakkaisia mieltymyksiä on vaikea tai mahdotonta toteuttaa samanaikaisesti, voi se johtaa valinnan ja perusteiden etsimisen pakkoon, vaihtoehtojen yhdistelyyn tai muuhun luovaan ratkaisuun.

Moniviehättyneisyyttä on kahta päätyyppiä: (A) kurinalainen ja harkitsevainen eli ”kiinnostavaa, mutta tätä pitää vielä miettiä” -tyyppi ja (B) kuriton ja harkitsematon eli ”tuuliviiri”, ”kaikki käy, antaa mennä” -tyyppi.

Moniviehättyneisyys on käsitteellinen innovaatio, jota voidaan hyödyntää muun muassa asenteiden ja päätöksenteon tutkimuksessa. Tämä käsite ei ole tuomittu jäämään teoreettiseksi, vaan moniviehättyneisyyttä voidaan tutkia empiirisesti ja mitata. Tähän liittyy suure, jota kutsun moniviehättyneisyysarvoksi (mva).

Moniviehättyneisyyden mittaaminen

Moniviehättyneisyysarvo voidaan määrittää kysymällä, onko vastaaja (1) täysin eri mieltä, (2) jossain määrin eri mieltä, (3) jossain määrin samaa mieltä vai (4) täysin samaan mieltä keskenään ristiriitaisten väiteparien kanssa, kuten

”Suomeen pitäisi ottaa lisää pakolaisia.”

”Enemmän pakolaisia pitäisi palauttaa kotimaahansa.”

”Tulonjaon tulisi olla tasainen.”

”Tulonjaon tulee vastata yksilöiden antamaa panosta siihen, mitä on tuotettu.”

Tällaisille vastakkaisille väitteille annettujen arvojen summa jaettuna väitteiden määrällä antaa moniviehättyneisyysarvon. Mitä korkeampi tuo osamäärä on, sitä vahvempana voidaan moniviehättyneisyyttä pitää. Seuraavassa käytän kokonaislukuja yhdestä neljään, mutta asteikko voisi olla myös toisenlainen.

Pilottitutkimus

Toteutin Vaasan yliopistossa tammi-helmikuussa 2016 moniviehättyneisyyttä koskevan pilottitutkimuksen, jonka tulokset ovat lupaavia. Etiikan ja yhteiskuntafilosofian kurssin opiskelijat laativat ryhmissä asenneväitepareja, joista valitsin ja muokkasin kyselyyn 52 väitettä (eli 26 paria). Sekoitin väiteparit niin, että vastakkaiset väitteet eivät olleet peräkkäin. Kurssilaiset vastasivat kyselyyn nimettömästi.

Oletuksena oli, että vastaajan saama moniviehättyneisyysarvo olisi keskimäärin lähellä kahta ja puolta. Tämä arvo saataisiin jos vastakkaisista väitteistä toinen saisi aina ykkösen (”täysin eri mieltä”) ja toinen nelosen (”täysin samaan mieltä”) [(1 x 26 + 4 x 26) / 52 = 2,5].

Arvelin, että etukäteistieto kyselyn tähtäyspisteestä olisi saattanut vaikuttaa tuloksiin. Siksi kerroin vasta kyselyn jälkeen, että tarkoituksena oli selvittää moniviehättyneisyyden olemassaoloa ja luonnetta.

Pilottitutkimuksessa kaikkien vastaajien keskiarvoksi ja mediaaniksi tuli 2,79. Sen perusteella etiikan ja yhteiskuntafilosofian kurssilaisten asenteet eivät ole aivan suoraviivaisia. Vastaajia oli 53, joista naisia 35 (66 %) ja miehiä 18 (34 %). Korkein moniviehättyneisyysarvo oli 3,31 ja matalin 2,52.

Kysely vahvistaa aikaisempien asennetutkimusten tuloksia, joiden mukaan yksilöiden sosiaaliset asenteet ovat ristiriitaisempia kuin esimerkiksi poliittisten puolueiden ohjelmat. Puolueohjelmat muodostavat sellaisia eheitä ohjelmakokonaisuuksia, joita ihmisten asenteet ja mieltymykset eivät luonnostaan muodosta (Jokela 2014). Mitä ristiriitaisempia vastaukset ovat, sitä korkeamman luvun moniviehättyneisyysarvo saa.

Haastattelut

Haastattelin erikseen kuusi korkeimman arvon saanutta vastaajaa. Heistä yksi oli mies. Korkeimmat arvot mainitulla neliportaisella asteikolla olivat välillä 2,96-3,31, siis kolmen tuntumassa. Tämä pilottitutkimus on kuitenkin liian suppea, jotta sen pohjalta voitaisiin varmuudella väittää, että 3 on yleisesti moniviehättyneisyyden raja-arvo.

Haastattelut vahvistivat kyselyn tuloksia ja moniviehättyneisyys osoittautui tunnistettavissa olevaksi piirteeksi. Viisi haastateltavaa kuudesta piti itseään moniviehättyneenä. Yksi (mva 2,96) kertoi, että hän osaa ”asettua toisten saappaisiin” ja ymmärtää eri näkökulmia, mutta ei pidä itseään moniviehättyneenä. Hän kertoi olevansa sekä empaattinen että kova, ja vahva mielipiteissään. Korkea moniviehättyneisyysarvo ei siis yksin riitä vahvistamaan moniviehättyneisyyttä, vaan tarvitaan muitakin perusteita.

Haastattelujen perusteella moniviehättyneisyyden lähikäsitteitä ovat myötätunto ja suvaitsevaisuus. Myötätuntoiset ja suvaitsevaiset eivät kuitenkaan välttämättä ole moniviehättyneitä.

Haastateltavat pitivät moniviehättyneisyyttä myönteisenä ja hyödyllisenä, koska se tukee erilaisten vaihtoehtojen monipuolista arviointia ja auttaa ymmärtämään eri näkökulmia. Moniviehättyneisyys auttaa myös suhteuttamaan asioita ja näkemään ne uudessa valossa.

Toisaalta haastateltavat totesivat, että päätöksenteossa on moniviehättyneisyydestä myös haittaa. Jotkut kertoivat ystäviensä tai puolisonsa ihmettelevän, miksi päätöksenteko kestää niin kauan. Haastateltavat edustivat siis pikemmin harkitsevaa A-tyypin moniviehättyneisyyttä kuin tuuliviirimäistä B-tyyppiä.

Tähän liittyvä jatkotutkimuksen aihe olisi, kuinka voimakkaasti korreloivat keskenään nopea päätöksentekokyky ja heikko moniviehättyneisyys. Entä päätösten oikeellisuus ja päätöksentekijän moniviehättyneisyys?

Moniviehättyneet kertoivat, että he jäävät aika usein miettimään, olisiko sittenkin pitänyt valita toisin. Silti he yhtä lukuun ottamatta katsoivat, että ovat kaiken kaikkiaan kyennet johdonmukaisiin ja kriittisen tarkastelun kestäviin päätöksiin. Päätösten perusteiksi haastateltavat nimesivät – ei niin yllättäen – tiedon, järjen ja tunteet. Haastateltava, joka sanoi tehneensä paljon vääriä valintoja, kertoi toimivansa pitkälti tunteiden pohjalta.

Yksi haastateltava (mva 3,31) kertoi, että moniviehättyneisyys on ilmennyt hänessä vasta murrosiän jälkeen. Lapsuudessa hän oli yksioikoisempi. Myös toinen (mva 2,96) kertoi moniviehättyneisyyden vähittäisestä kehittymisestä ja yhdisti sen maailmankuvansa avartumiseen. Muut moniviehättyneet kertoivat olleensa niin kauan kuin muistavat viehättyneitä erilaisista keskenään vastakkaisista vaihtoehdoista liittyen niin hiusväreihin kuin poliittisiin mielipiteisiin. Toisaalta ilmeni myös moniviehättyneisyyttä, joka on yleisluonteista eikä keskity millekään erityiselle elämän tai toiminnan alueelle.

Ryhmäkeskustelu

Näitä tuloksia laajensi ja tarkensi jo ennen kyselyä toteutettu ryhmäkeskustelu, jossa pohdittiin, pitäisikö kuntaan perustaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus. Kahdeksan hengen ryhmissä keskusteltiin seuraavien oletusten pohjalta: Noin 20 000 asukkaan kunnassa ollaan käsittelemässä päätösesitystä, jonka mukaan kuntaan perustetaan vastaanottokeskus. Naapurikunnat ovat torjuneet vastaanottokeskuksen, ja lähimmät verrokkimaat Saksa, Tanska ja Ruotsi ovat kiristämässä turvapaikanhakijoiden vastaanoton ehtoja. Keskustelijoita kehotettiin olemaan ”oma itsensä” eli edustamaan niitä arvoja ja asenteita, joita heillä oikeasti on.

Keskustelua käytiin ja päätösehdotuksesta äänestettiin yhdeksässä ryhmässä, joiden puheenjohtajat kirjasivat keskustelun kulkua, sisältöjä ja sävyjä. Raportit valottavat yhteisymmärryksen perusteita ja erimielisyyden syitä. Käytin tätä aineistoa haastattelujen taustoittamiseen ja alustavan käsityksen saamiseen siitä, millainen rooli saattoi korkean moniviehättyneisyysarvon saaneilla olla ryhmäkeskustelussa.

Kolme ryhmää äänesti vastaanottokeskuksen puolesta, neljä vastaan, yksi tyhjää ja yksi ryhmä oli kansanäänestyksen kannalla. Vain yksi haastateltava (mva 2,96) oli vastaanottokeskusta vastaan äänestäneestä ryhmästä.

Tarvitaan lisää tutkimusta

Tämä pilottitutkimus antaa aihetta pitää moniviehättyneisyyttä empiirisenä käsitteenä ja todellisena ominaisuutena. Ilma on sakeana jatkokysymyksistä.

Kiitos paljon kaikille etiikan ja yhteiskuntafilosofian kurssin ryhmäkeskusteluun, kyselyyn ja haastatteluun keväällä 2016 osallistuneille! Panoksenne oli upea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viimeisimmät postaukset

Tommi Lehtonen

Tommi Lehtonen - Ajatusyhteys

Kirjoittaja toimii vastuullisuus- ja eettisyysjohtajana Vaasan yliopistossa.